Siitä kokouksesta tulee erilainen. Suunnittelemme Kuurojen Liiton kollegoiden kanssa seminaaria historiallisista vääryyksistä Suomessa. Tarkoitus on pohtia, mitä vääryyksiä alkuperäiskansa saamelaisiin sekä vähemmistöihin kuten romaneihin, vammaisiin ihmisiin ja viittomakielisiin on Suomessa vielä hiljattain kohdistunut.

Aluksi puhumme käytännön asioista, mutta tunnelma muuttuu nopeasti, kun viittomakieliset osallistujat tuovat esiin omia tai vanhempiensa kokemuksia. He kertovat, miten lapsia kiellettiin käyttämästä viittomakieltä kouluissa ja pakotettiin loputtomiin ääniharjoituksiin. Miten kuuroja naisia pakkosteriloitiin, eikä kukaan vieläkään tiedä tarkkaan, kuinka monia. Kyynelet valuvat monen poskilla.

Muistan samankaltaisen tunnelman saamelaiskulttuurikeskus Sajoksesta Inarista viime vuodelta. Keskustelun aiheena oli, miten saamelaisten oikeus mielenterveyspalveluihin toteutuu puutteellisesti. Puhe siirtyi nopeasti siihen, mitä saamelaisten keskustelijoiden vanhemmille tai isovanhemmille oli tapahtunut. Miten he joutuivat kantamaan häpeää, joka siirtyi kipuna ja pahoinvointina sukupolvelta toiselle.

Voiko vääryyksiä hyvittää?

Kansainvälisesti on viime vuosikymmeninä keskusteltu paljon historian vääryyksien hyvittämisestä. Tunnettuja prosesseja ovat olleet esimerkiksi Etelä-Afrikan totuus- ja sovintokomissio sekä Perun totuuskomissio. Tutkimuskirjallisuudessa on perustellusti myös kysytty, voiko valtio kuitata symbolisella anteeksipyynnöllä vääryydet, tai onko sillä tai rahallisella korvauksella vääryyksien uhreille hyötyä. Tätä täytyy kysyä niiltä, joihin vääryydet ovat kohdistuneet. Jos he eivät ole elossa vastamaan, on kysyttävä heidän perheiltään ja lähipiiriltä.

Suomessakin on keskusteltu esimerkiksi sisällissodan tapahtumista. Vähemmälle huomiolle ovat jääneet alkuperäiskansaan tai eri vähemmistöihin kuuluvat ihmiset, joiden oikeuksia valtio on loukannut.

Hätkähdyttävää on, miten samankaltaista kohtelua eri ryhmät ovat kohdanneet: pakkosterilisaatiota, väkivaltaa ja kaltoinkohtelua, äidinkielen käytön kieltämistä oppilaitoksissa.

Suomi tulee jäljessä Pohjoismaista. Norjan valtio on pyytänyt anteeksi romaneilta ja saamelaisilta, päättänyt totuuskomission perustamisesta saamelaisiin ja kveeneihin kohdistuneiden vääryyksien selvittämiseksi sekä maksanut korvauksia mm. toisen maailmansodan aikana väärinkohdelluille romaneille ja saamelaisille. Ruotsissa valtio on pyytänyt anteeksi saamelaisilta. Ruotsi on myös maksanut korvauksia vuosina 1934-76 pakkosteriloiduille.

Tämän päivän syrjintä ei ole irti historiasta

Vähemmistöihin ja alkuperäiskansaan tänä päivänä kohdistuva rakenteellinen syrjintä on jatkumoa menneelle. Jos ja kun Suomen valtio haluaa edistää yhdenvertaisuutta tänä päivänä, on historian vääryydet käytävä läpi.

Vähintä, mitä vääryyksien uhrit ansaitsevat, on perusteellinen kartoitus siitä, mitä vääryyksistä jo tiedetään, millaista tutkimustietoa tarvitaan ja millaiset hyvitysmekanismit voisivat tulla kyseeseen.

Historian kipukohtien läpikäyminen ei ole kertaluontoinen prosessi. Kouluissa ja oppikirjoissa on syytä kertoa historian vääryyksistä Suomessa, ei vain kaukaisissa maissa. Kerrottakoon siitä, miksi romanikieli ja saamen kielet ovat uhanalaisia ja siitä, miten homoseksuaalisuus oli rikos 1970-luvulle asti, eikä vammaisten naisten katsottu kelpaavan äidiksi.

Jotkut vääryydet jatkuvat yhä. Valtion vaatimus transihmisten lisääntymiskyvyttömyydestä sukupuolen korjauksen yhteydessä on ihmisoikeusloukkaus. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja, että tämä on yksi niistä vääryyksistä, jota valtio lähitulevaisuudessa katuu. Ruotsi päätti tänä vuonna maksaa korvauksia sterilisaatioon pakotetuille transihmisille.

Kokous Kuurojen Liitossa päättyy. Illalla viestittelemme toiminnanjohtaja Markku Jokisen kanssa. Hän päättää viestinsä: “Tapaamisemme oli hyvin syvälle luotaava. Oli hätkähdyttävää todeta, miten syvälle ja monen kerrostuman alle vääryydet ulottuvat ja miten kokemukset vääryyksistä murtautuvat emotionaalisesti voimalla ulos heti, kun niistä keskustellaan. Niiden on tultava päivänvaloon.”

Kaari Mattila

Kirjoittaja on Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.

Ihmisoikeusliitto järjestää yhteistyössä Kuurojen Liiton ja Kehitysvammaliiton kanssa 3.5.2018 seminaarin Historian vääryydet – Miten valtio voi hyvittää mennyttä?

*******************

Ihmisoikeusliiton jäsenenä olet osa kotimaista ihmisoikeusliikettä. Liity jäseneksi tänään!

Liity jäseneksi!
%d bloggers like this: