Ihmisoikeusliitto on tehnyt tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista työtä Suomessa 19 vuotta. Yksi asia on huolestuttanut meitä jo pidemmän aikaa. Nimittäin se, että monet toiminnassamme mukana olevat naiset kertovat puhuneensa asiasta Suomessa ensimmäisen kerran vasta Ihmisoikeusliiton keskusteluryhmissä. Eivätkö viranomaiset ja muut ammattilaiset ota tyttöjen sukuelinten silpomista puheeksi asiakkaidensa kanssa, vaikka se on heidän velvollisuutensa?
Halusimme saada lisää tietoa siitä, miten puheeksiottaminen toteutuu. Kysyimme asiasta puhelimitse ja henkilökohtaisissa tapaamisissa 67 naiselta, joista suurin osa on ollut toiminnassamme mukana. Osan vastauksista saimme myös aktiivisten avainhenkilöidemme kerääminä ja yhteistyökumppaneidemme kautta. Kerroimme naisille, miksi keräämme vastauksia ja että niitä käytetään anonyymisti. Vastaajat olivat lähtöisin Etiopiasta, Eritreasta, Somaliasta ja Sudanista. Kaikissa näissä maissa tyttöjen sukuelinten silpominen on hyvin yleistä.
Vaikka saamamme vastaukset eivät ole tilastollisesti edustavia, ne antavat viitteitä siitä, nostavatko viranomaiset ja muut ammattilaiset tyttöjen sukuelinten silpomisen esiin.
Silpominen otettiin puheeksi äitiysneuvolassa harvoin – lastenneuvolassa, synnytyssairaalassa tai päiväkodissa ei lainkaan
Kaikki 67 naista, joilta kysyimme puheeksiotosta, olivat synnyttäneet Suomessa lähivuosina vähintään kerran. Äitiysneuvolassa täytettävässä äitiyskortissa on ollut vuodesta 2016 lähtien kysymys siitä, onko äiti itse käynyt läpi sukuelinten silpomisen. Tämä olisi luonteva tilanne kysyä vanhemmilta siitä, aikovatko he leikkauttaa tulevan lapsensa, mikäli hän on tytär. Vain viisi naisista kertoi, että heiltä oli kysytty raskausaikana tai sen jälkeen, aikovatko he leikkauttaa tyttärensä.
Huolestuttavaa on, että synnytyssairaalassa, lastenneuvolassa tai päiväkodissa asiaa ei sen sijaan ollut otettu puheeksi yhdenkään naisen kanssa. Keskustelumme naisten kanssa viittaavat siis siihen, että puheeksiotto toteutuu valitettavan puutteellisesti.
Puheeksi ottaminen olisi tärkeää monesta syystä. Sen avulla voidaan auttaa sukuelinten silpomisen itse lapsuudessaan kokeneita naisia mahdollisissa terveysongelmissa ja huomioida se, että silpominen saattaa vaikuttaa synnytykseen sekä fyysisesti että psyykkisesti.
Tämä ei kuitenkaan riitä. On tärkeää kysyä myös, miten vanhemmat suhtautuvat tyttöjen sukuelinten silpomiseen, jos syntyvä lapsi on tyttö. Mikäli vaikuttaa siltä, että riski sukuelinten silpomiseen on olemassa, tulee selittää silpomisen terveyshaitat ja kertoa, että kaikki sen muodot ovat Suomessa yksiselitteisesti lainvastaisia.
Puheeksi ottaminen oli hyvä kokemus
Olisi ensiarvoisen tärkeää, että tulevat vanhemmat saavat tietoa tyttöjen sukuelinten silpomisesta jo raskausaikana. Se voi muuttaa naisten tai koko perheen asenteita silpomiseen liittyen. Ne naiset, joilta asiasta oli äitiysneuvolassa kysytty, pitivät kokemusta hyvänä. Yksi heistä kertoi, ettei ollut aiemmin puhunut asiasta puolisonsa kanssa, mutta terveydenhoitajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen he olivat jutelleet asiasta myös kotona.
Naisten mielestä olisi hyvin ymmärrettävää, että heiltä kysyttäisiin sukuelinten silpomisesta, onhan se heidän lähtömaissaan yleistä. ”Vaikka me itse vastustamme silpomista, ei esimerkiksi terveydenhuollon ammattilainen tai päiväkodin työntekijä voi tietää sitä etukäteen. Lisäksi uusia henkilöitä muuttaa maahan jatkuvasti ja jotkut heistä saattavat suhtautua tyttöjen sukuelinten silpomiseen myönteisesti. Eikö ole tarkoitus suojella kaikkia tyttöjä”, ihmetteli yksi naisista.
Valtiolla on velvollisuus suojella tyttöjä sukuelinten silpomiselta
Suomessa on melko kattava kansallinen toimintaohjelma tyttöjen sukuelinten silpomisen torjumiseksi. Se sisältää myös ohjeistuksia puheeksi ottamiseen ja puuttumiseen. Tätä vasten onkin erittäin huolestuttavaa, että tyttöjen suojelu sukuelinten silpomiselta ei näytä saamiemme vastausten perusteella toteutuvan riittävästi.
Olipa kyse tietämättömyydestä, osaamattomuudesta vai uskalluksen puutteesta, on tärkeää, että eri viranomaisten ja muiden ammattilaisten kouluttamista tehostetaan. Selkeät ohjeistukset silpomisen torjumiseen eri toimialoilla, kuten varhaiskasvatuksessa, kouluterveydenhuollossa, maahanmuuttajapalveluissa, auttaisivat henkilöstöä ottamaan asiaan esiin rohkeasti ja asiantuntevasti.
Yksikään Suomessa asuva tyttö ei saa joutua läpikäymään sukuelinten silpomista. Suomen valtiolla on velvollisuus suojella kaikkia tyttöjä silpomiselta.
Johanna Latvala ja Solomie Teshome
Kirjoittajat työskentelevät Ihmisoikeusliitossa sukupuolittuneen väkivallan vastaisessa työssä.
Ihmisoikeusliiton tyttöjen sukuelinten silpomisen vastainen työ tähtää pysyvään asennemuutokseen ja tarjoaa muun muassa vertaistukea silpomisen läpikäyneille naisille. Lisäksi vaikutamme kansallisten toimien vahvistumiseen sekä koulutamme viranomaisa ja muita ammattilaisia.
Lue lisää aiheesta:
Tutustu tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaiseen työhömme.
