Saamelaiset ovat Euroopan unionin ainoa alkuperäiskansa. Siihen nähden on hämmästyttävää, että EU:lta puuttuu selkeä politiikka saamelaisten oikeuksien turvaamiseksi. Alkuperäiskansat on huomioitu EU-politiikassa, mutta niiden asema näkyy lähinnä unionin kauppa- ja kehitysyhteistyösuhteissa kolmansiin maihin.
EU:lla tulisi olla vahvempi alkuperäiskansojen kuulemiseen ja edustautumiseen liittyvien politiikkojen vaikutuksia arvioiva mekanismi. Olisi aiheellista, että Pohjoismaat yhdessä toimisivat tämän luomiseksi. Tämä edellyttää luonnollisesti sitä, että samat kysymykset tunnistetaan ja tunnustetaan myös kotimaassa. Suomessa monia asioista on jo hoidettu hyvin kuten kieleen liittyvät kysymykset.
Euroopan unionin arktista ulottuvuutta koskeva politiikka vahvistuu koko ajan. Olen kuluneen syksyn aikana vastannut parlamentin kannan valmistelusta EU:n arktiseen politiikkaan. Osana sitä on huomioitu myös alkuperäiskansojen oikeudet ja elinkeinojen turvaaminen.
Resursseista rikas arktinen on houkutteleva kohde monille kaivannaisalan yrityksille. Raaka-aineiden hyödyntämisen ehdoksi tulee kuitenkin asettaa alueella asuvien alkuperäiskansojen hyväksyntä sekä tiukempi ympäristövaikutusten arviointi.
Kansainvälisesti hyväksytyt kestävän kehityksen tavoitteet vuodelle 2030 ovat niin ikään olennaisia saamelaisten oikeuksien kannalta. Nostamme parlamentin kannassa niistä esiin erityisesti alkuperäiskansojen oikeuden saada koulutusta omalla kielellään mahdollisimman pitkälle. Panostus koulutukseen on edellytys mm. sille, että saamenkielisiä osaajia löytyy riittävästi takaamaan saamenkieliset palvelut.
Parlamentti ehdottaa myös saamelaisten omaa edustustoa perustettavaksi Brysseliin. Saamelaisilla on monia intressejä puolustettavana EU-päätöksenteossa kuten esimerkiksi juuri unionin arktinen politiikka, koheesiopolitiikka tai vaikkapa kulttuuriperinnön säilyttämiseen tähtäävät ohjelmat.
Saamelaisten oikeudet tarvitsevat nykyistä parempaa suojaa, sillä niihin kohdistuu jatkuvia uhkia ja loukkauksia. Yksi keskeinen periaate on alkuperäiskansojen oikeus omaan maahan ja elinkeinon harjoittamiseen, joka ei toteudu täydessä mittakaavassa.
Euroopan komissio kannustaa kaikkia jäsenmaita ratifioimaan kansainvälisen työjärjestö ILO:n sopimukset. Näistä sopimus numero 169 koskee alkuperäiskansojen ja -heimojen oikeuksia. Pohjoismaista vain Norja ja Tanska ovat sen toistaiseksi allekirjoittaneet. Jos Suomi haluaa olla alkuperäiskansojen – mukaan lukien saamelaisten – asialla, tämän sopimuksen allekirjoittaminen on sille ehdoton edellytys.
Sirpa Pietikäinen
Kirjoittaja on Euroopan parlamentin jäsen. Pietikäinen puhui myös Ihmisoikeusliiton järjestämässä Suomi, EU ja saamelaisten asema -seminaarissa Inarissa viime lokakuussa.
Vierailijablogikirjoitukset edustavat kirjoittajien omia mielipiteitä eivätkä välttämättä Ihmisoikeusliiton kantaa.
