Tänään kansainvälisenä naistenpäivänä jaetaan kukkia ja järjestetään juhlallisuuksia. Ruusujen sijaan paras lahja naisille olisi kuitenkin vähentää naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Erityisen heikosti toteutuu kunniaan liittyvää väkivaltaa kohdanneiden naisten suojelu.

Osallistuin Tukholmassa Fadime Sahindalin muistoksi järjestettyyn konferenssiin. 15 vuotta sitten Fadimen isä surmasi tyttärensä, koska tämä seurusteli ”väärän” miehen kanssa. Fadime oli vain kaksi kuukautta ennen murhaansa kertonut Ruotsin parlamentissa tappouhkauksista: ”Suureksi kauhukseni poliisi ei ottanut minua vakavasti. Ainoa ohje oli, että puhuisin perheelleni, etteivät he saa uhata minua vaan heidän täytyy kunnioittaa ruotsalaisia lakeja ja tapoja.”

Valtiolla on velvollisuus suojella naisia kaikenlaiselta väkivallalta. Tähän on Suomi yksiselitteisesti sitoutunut muun muassa Istanbulin sopimuksen myötä. Kunniaan liittyvä väkivalta on eräs pääasiassa naisiin kohdistuvan väkivallan muoto, jota esiintyy myös Suomessa. Ihmisoikeusliiton viime kesänä julkaisema selvitys kunniaan liittyvästä väkivallasta Suomessa paljasti, että ilmiötä eivät tunnista riittävästi sen koommin poliisit, sosiaalityöntekijät, koulumaailmassa työskentelevät kuin maahanmuuton parissa työskentelevät ammattilaisetkaan.

Jo ensimmäinen tilanne, jossa nainen kertoo kunniaan liittyvästä väkivallasta, on uhrille kriittinen. Onko hän välittömässä hengenvaarassa, jos hän kertoo jollekin uhkailusta? Vievätkö sukulaiset hänet kenties nopeasti pois maasta, jos pakkoavioliittosuunnitelmat paljastuvat viranomaisille? Saako uhri tukea yhdeltäkään sukulaiselta, vai syyllistetäänkö häntä? Suojeleeko häntä kukaan?

Koska kunniaan liittyvä väkivalta on yhteisöllistä, uhrilla ei useinkaan ole tukiverkostoa, jonka puoleen kääntyä. On valtava riski, jos poliisi tai sosiaalityöntekijä ottaa suoraan yhteyttä perheeseen tai kehottaa uhria keskustelemaan ensin perheensä kanssa. Kunniaan liittyvässä väkivallassa keskeistä on perheen kunniaan suojeleminen ja viranomaisten puuttuminen asiaan saattaa kärjistää konfliktin vaaralliseksi.

Ilmiötä työssään kohtaaville ammattilaisille tulee kehittää selkeät toimintaohjeet, jotka ovat koko organisaation tiedossa. Lisäksi organisaatioissa tulee olla ainakin yksi aiheeseen perehtynyt asiantuntija, johon on helppo ottaa yhteyttä akuuteissa asiakastilanteissa. Moniammatillisen yhteistyön lisääminen on niin ikään edellytys sille, että uhri saa riittävän nopeasti apua.

Tärkeintä on, kuten kaikessa väkivaltatyössä, uhrin suojeleminen. Valtion velvollisuus on suojella naisia väkivallalta, ei vain tänään vaan vuoden jokaisena päivänä.

Ihmisoikeusliiton projektipäällikkö Johanna Latvala: Naisten suojelu on paras tapa juhlistaa naistenpäivää

 

Johanna Latvala

Kirjoittaja työskentelee projektipäällikkönä Ihmisoikeusliiton KokoNainen-hankkeessa. Ihmisoikeusliitto on tehnyt vuodesta 2010 lähtien työtä kunniaan liittyvien konfliktien ehkäisemiseksi STEA:n tuella.

 

 

Lue lisää aiheesta:

STM tukee Veikkauksen tuotoilla Ihmisoikeusliiton toimintaa.