”Isät tyttöjen puolesta!” oli yhteinen viesti, kun kolme miestä – ja isää – istui saman pöydän ääreen keskustelemaan tyttöjen ympärileikkauksesta. Derejellä, Husulla ja Saidilla on yhteensä 11 lasta, joista viisi tyttöä. Isänpäivän alla kysyimme heiltä, mikä on miesten rooli tyttöjen ympärileikkauksen vastustamisessa Suomessa.
”Lapsuudessani tyttöjen ympärileikkaus oli ihan tavallinen asia. Muistan kuitenkin, miten sisareni kärsivät kuukautisten aikaan. He saattoivat olla lähes toimintakyvyttömiä päiväkausia,” muistelee Somaliasta nuorena Suomeen muuttanut Abdirahim ”Husu” Hussein.
Jo 29 vuotta Suomessa asunut Dereje Asrat kertoo lapsuudestaan Etiopiassa: ”Minulla on kaksi siskoa. Vanhempi on ympärileikattu, mutta nuorempaa siskoani ei ole. En tiedä syytä, mutta varmaankin vanhempani tiesivät haitoista ja päättivät nuoremman kohdalla toisin.”
Dereje sai oikeastaan vasta Suomessa tietää enemmän tyttöjen ympärileikkauksesta: ”Vaimoni kertoi ympärileikkauksesta ja miten se vaikeuttaa muun muassa synnytystä. En meinannut millään uskoa vaimoani. Nyt olen osallistunut Ihmisoikeusliiton ryhmäkeskusteluihin ja oppinut paljon tyttöjen ympärileikkauksesta ja ongelmista, joita se aiheuttaa.”
Nuorena poikana Somaliasta tullut Said Aden oli ensimmäisiä somalitaustaisia lastensuojelun ammattilaisia Suomessa: ”Tyttöjen ympärileikkaus oli yksi asia muiden joukossa, joka tuli esille työssäni. Olin mm. jäsenenä ensimmäisessä kansallisessa FGM-toimintaohjelman ohjausryhmässä. Yksityiselämässäni tyttöjen ympärileikkaus kosketti minua ensimmäisen kerran, kun menin naimisiin. Nyt minulla on kolme tytärtä, jotka ovat jo lähes aikuisia. Oli aikamoinen järkytys, kun sain tietää kaikesta kuten terveyshaitoista.”
”Älkää jättäkö meitä miehiä pimentoon”
Sekä Husu, Said että Dereje ovat sitä mieltä, ettei miehiä saa jättää pimentoon vaan heillekin tulee kertoa faktat tyttöjen ympärileikkauksesta: miten se tehdään, millaisia muotoja tyttöjen ympärileikkauksesta on olemassa, millaisia vakavia terveyshaittoja siitä seuraa, että se rikos ja ihmisoikeusloukkaus.
”Niissä maissa, joissa tyttöjä ympärileikataan, miehet ovat usein perheen päättäjiä. Jos isille kerrotaan, mitä tyttäret tulevat kokemaan, isät voisivat vaikuttaa ja sanoa ei,” sanoo Husu.
Dereje on ollut aktiivisesti mukana Ihmisoikeusliiton keskusteluryhmissä. Sieltä saatu oppi ja tieto on innostanut Derejeä vaikuttamaan asenteiden muuttumiseksi lähipiirissään Suomessa mutta myös Etiopiassa: ”Aina Etiopiassa käydessäni keskustelen perheiden kanssa myös tästä asiasta. Tietoa on sielläkin, mutta aina on hyvä, jos joku tuttu kertoo ja puhuu avoimesti.”
Suomessa puheen- ja huolenaiheet ovat usein muita kuin tyttöjen ympärileikkaus. ”Työnsaanti, koulutus tai asuntoasiat – nämä ovat ihmisillä yleensä päällimmäisenä mielessä. Tyttöjen ympärileikkaus on sensitiivinen aihe, ei siitä ensimmäisenä aleta juttelemaan,” toteaa Husu.
Said nyökyttelee: ”Erityisesti diasporassa, vaikkapa täällä Suomessa, asia ei ole niin paljon esillä. Mutta olen iloinen, ettei tyttöjen ympärileikkaus ole enää samalla tavalla tabu kuin ehkä aiemmin ja myös miehet osallistuvat keskusteluun. Kuten me tässä.”
Asenteet ovat muuttumassa, mutta työtä tulee jatkaa
Dereje, Husu ja Said sanovat, että vaikka asenteet ovat muuttuneet koko ajan vastustamaan tyttöjen ympärileikkausta, on asenteisiin vaikuttamista tärkeä jatkaa.
”Meille on itsestään selvää, ettei tyttöihin saa koskea. Mutta varmasti vastamaahantulleiden joukossa on sellaisia, joille tyttöjen ympärileikkaus on normaali, tavallinen asia. Kuten se oli meidän lapsuudessa,” Husu sanoo.
Pelkällä viranomaistyöllä tai lainsäädännöllä ei tuhansia vuosia vanhaa perinnettä saada lopetettua, siitä miehet ovat yhtä mieltä. Eikä syyllistäminen ei ole oikea lähestymistapa.
”Erityisesti vasta Suomeen muuttaneille tulee luoda tilanteita ja tilaisuuksia puhua asiasta avoimesti – ilman syyttelyä,” neuvoo Said.
Suomen viranomaisten yksilökeskeisyys saa miehiltä kritiikkiä: ”Perhettä ei nähdä yksikkönä, se pilkotaan ja eri viranomaiset hoitavat lasten ja vanhempien asioita erikseen. Se ei yleensä ole paras ratkaisu,” pohtii Husu.
Puheeksi ottaminen on kuitenkin yhä ongelma. Miten esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiset osaavat ottaa asian sensitiivisesti puheeksi tai ottavatko lainkaan?
”Me koulutamme jatkuvasti mm. terveydenhoitajia ja muita ammattilaisia puheeksi ottamisesta. Se on heidän velvollisuutensa, mutta monelle yhä vaikeaa. Koulutuksessamme he saavat työkaluja sensitiiviseen puheeksi ottamiseen,” osallistuu Ihmisoikeusliiton asiantuntija Solomie Teshome keskusteluun.
”Meidän kaikkien asia”
Palataanpa lopuksi miesten ja isien rooliin tyttöjen ympärileikkauksen vastustamisessa. Pitäisikö miesten olla enemmän esillä vaikuttamassa? Vai ketkä ovat niitä, joita kuunnellaan?
”Riippuu, kenelle puhutaan. Ihmiset, joihin luotetaan, heitä kuunnellaan. Esimerkiksi uskonnollisia johtajia arvostetaan, imaamit ovatkin olleet täällä Suomessa mukana. Paras on kuitenkin kuunnella asiantuntijoita – kuten Ihmisoikeusliittoa,” pohtii Said.
”Mitä enemmän saamme meitä miehiä puhumaan tästä, sen parempi. Somalimiehiä, etiopialaismiehiä, kaikenlaisia miehiä! Isät tyttöjen puolesta!” Husu innostuu.
”On tosi tärkeää, että myös miehet puhuvat tyttöjen ympärileikkauksesta. Koska se on yhteinen, meidän kaikkien asia,” Dereje painottaa.
Meidän kaikkien asia. Tähän tärkeään huomioon on hyvä lopettaa. Kiitos juttutuokiosta Dereje, Husu ja Said! Ja hyvää isänpäivää!
Teksti ja kuva: Reetta Helander, Ihmisoikeusliitto
Tyttöjen silpomisen vastaista työtä Suomessa jo 17 vuoden ajan!
Ihmisoikeusliitto on tehnyt 17 vuotta tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista työtä Suomessa. Teemme asennemuutostyötä, koulutamme eri alojen ammattilaisia, vaikutamme viranomaisiin sekä edistämme ympärileikattujen naisten hyvinvointia muun muassa vetämällä vertaistukiryhmiä. Tutustu työhömme: KokoNainen ennaltaehkäisee, muuttaa asenteita ja edistää hyvinvointia
