Erittäin hienoa saada nähdä teitä kaikkia täällä tänä upeana iltana. Minä hyvin harvoin saan puhua omasta äidinkielestäni ja sen oikeuksista omalla äidinkielelläni ainakin täällä Suomessa.

Tästä aiheesta olen luennoinut maailmalla kylläkin lukuisia kertoja: käyttänyt amerikkalaista viittomakieltä luennoidessani. Tämän takia tämä tilaisuus on minulle äärimmäisen vaikuttava. Minä saan käyttää omaa äidinkieltäni, kun kerron muille äidinkielestäni. Suuri kiitos Ihmisoikeusliitolle kaikesta työstä! Meillä on ollut erittäin hienoa yhteistyötä liittyen esimerkiksi historian vääryyksien korjaamiseen. Tämä työ on alkanut ja noussut esille viime aikoina. Olemme käyneet hyvin paljon dialogia myös romanien ja saamenkielisten kanssa.

Marraskuussa Kuurojen Liiton hallitus teki historiallisen periaatepäätöksen: Olemme päättäneet lähteä historian vääryyksien korjaamisen prosessiin.

Tämä prosessi tulee luonnollisesti kestämään vuosia. Aluksi haluamme selvittää, mitä viittomankielisille Suomessa on historian saatossa tapahtunut: pakkosterilisaatiot, avioliiton kielto, väkivalta, kaltoinkohtelu, äidinkielenkäytön kieltäminen ja niin edelleen. Haluamme selvittää nämä tapahtumat ja samalla haluamme myös katsoa, minkälaisia sovinto- ja korvausmenettelyjä maailmalla on esimerkiksi vastaavissa prosesseissa käyty. Ja haluamme valtion kanssa dialogiin siitä, että miten näitä vääryyksiä voidaan korvata ja tilanne korjata. Me emme voi kantaa tätä taakkaa enää mukanamme. Se on historian saatossa kerrostunut meihin ja meidän yhteisöömme. Tätä ei ole syytä jatkaa.

Ihmisoikeuksiin kuuluu oikeus omaan kieleen – se kuuluu kaikille, myös meille viittomakielisille. Vastaavia kokemuksia, joista me olemme kertoneet, niin myös romanit ja saamenkieliset ovat jakaneet meidän kanssamme. Heillä on ollut hyvin samanlaisia kokemuksia historiassa täällä Suomessa.

Puheeni voisi oikeastaan tiivistää kahteen lauseeseen: Ihmisoikeuksien merkitys tulee ensin ymmärtää, se tulee oivaltaa, vasta sen jälkeen niitä voi alkaa ajaa. Tämä matka tulee olemaan pitkä, mutta sillä on valtava voimaannuttava merkitys. Minun matkani on alkanut jo ihan lapsena ja se on ollut merkittävä. Usein käy niin, että taistelun tuoksinnassa usein väsyy. Väsyy, mutta aina jostain löytyy se kipinä ja siemen, voima jatkaa matkaa. Koska kun on tiedostanut sen, että jokainen ihminen on yhdenvertainen ja jokainen on yhtä arvokas ja jokaisella ihmisellä on valtavasti annettavaa, valtavasti voimaa maailmalle ja yhteiskunnalle, sitten jaksaa.

Luin juuri läpi YK:n ihmisoikeuksien julistuksen, kaikki sen artiklat. Erityisesti kiinnitin huomiota artiklaan numero kaksi: ”Jokainen on oikeutettu kaikkiin tässä julistuksessa esitettyihin oikeuksiin ja vapauksiin ilman minkäänlaista rotuun, väriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, ominaisuuteen, syntyperään tai muuhun tekijään perustuvaa erotusta.” Ja tämä luonnollisesti kiinnitti huomioni, koska siellä oli sana ”kieli”. Eli viittomakieli – se on kieli. Tämä kuuluu niihin ominaisuuksiin, joiden perusteella ihmistä ei saa syrjiä.

Mutta kieleen perustuvaa erottelua, syrjintää, vähättelyä ja niin edelleen tapahtuu edelleen joka päivä täällä Suomessa. Viittomakielinen yhteisö on koko olemassaolonsa ajan tähän päivään asti kärsinyt tästä.

Haluaisin pyytää, että miettisitte hetken kielen merkitystä. Kielen merkitystä siihen, että miten muut ihmisoikeudet toteutuvat. Mikä side niiden välillä oikeastaan on? Ilman kieltä ihmisoikeudet eivät voi toteutua. Esimerkiksi, jos ei saa tietoa tai koulutusta omalla kielellään tai ei voi ilmaista itseään omalla kielellään muille ihmisille, silloin muut ihmisoikeudet eivät voi toteutua. Oikeus koulutukseen, oikeus sanan- ja mielipiteenvapauteen eivät voi toteutua, jos sinulla ei ole kielellisiä oikeuksia. Ilman tulkkipalvelua et voi päästä viranomaisten kanssa neuvotteluun, oikeusjärjestelmä ei ota sinua huomioon, jos ei ole oikeutta omakielisiin palveluihin. Poliittinen osallistuminen vähenee huomattavasti, jos et saa tietoa vaalijärjestelmästä, -kampanjasta, ehdokkaista, heidän mielipiteistään – miten osallistut politiikkaan?

Tällaisia asioita lapsena ja nuorena en tiedostanut ollenkaan, koska en ole koskaan saanut opetusta omasta äidinkielestäni. En ole koskaan voinut opiskella ja ihmetellä viittomakieltä kielenä, mikä sen rakenne on, sanasto, historia; en ole koskaan saanut opiskella sitä, mikä on kuulunut minun kulttuuriini. Nämä asiat ovat monelle teistä suomenkieliselle ainakin hyvin itsestäänselviä. Tällaiset asiat jäävät valtaväestöltä usein huomaamatta, että mitä vähemmistöille on tapahtunut.

Minua edeltänyt Kuurojen Liiton toiminnanjohtaja Liisa Kauppinen, järjestöneuvos, YK:n ihmisoikeuspalkinnon saaja, kokosi yhteen 1980-luvulla nuoria viittomakielisiä ja alkoi kouluttaa heitä siitä, mikä on kielen merkitys. Että hei, viittomakieli, se on teidän äidinkielenne! Kuurojen yhteisöllä on oma historiansa ja niin edelleen. Hän opetti meille myös perus- ja ihmisoikeuksista. Tämä oli valtava heräämisen hetki! Se oli kerta kaikkiaan tajunnanräjäyttävä kurssi. Minä yhtäkkiä näin itseni, käytin totta kai viittomakieltä koko ajan, mutta se, että se oli minun kieleni ja mikä on sen merkitys. Se kantaa sisässään kulttuuria ja identiteettiä: minä kuulun ryhmään. Se tunne oli mieletön, valtaisa voimaantuminen ja herääminen. Se antoi minulle voimaa. Minä uskon, että jokainen teistä on kokenut jotain vastaavaa elämässään tai jos olette, niin voitte ymmärtää tämän, mitä tarkoittaa, kun herää. Ja kun tällaiset asiat, kun oivaltaa ja ymmärtää, niin sitten jaksaa ajaa oman yhteisön ja muiden kieliyhteisöjen ja yhteisöjen oikeuksia. Siitä saa sitä voimaa ja jaksamista, eli tietoisuus on avainasemassa tässä jaksamisessa.

Jos emme välittäisi ihmisoikeuksista tai perusoikeuksista, niin me emme selviytyisi. Tämä aika kertoo siitä enemmän kuin koskaan. Se on tällä hetkellä tärkeämpää kuin koskaan. Ihmiskuntana selviytyäksemme meidän tulee ajaa asioita yhdessä.

Olin tänään Finlandia-talolla ihmisoikeusjulistuksen juhlatilaisuudessa. Jäin miettimään sitä, että kansainvälinen ihmisoikeusjärjestelmä ja -julistus ovat oikeastaan hyvin nuoria historiallisesti katsottuna. Se on vasta 70 vuotta vanha. Jos ajattelemme globaalisti, meillä on eri puolilla maailmaa paljon tuhansia vuosia vanhoja kulttuureita, jotka kantavat sisällään ajatuksiaan ja asenteitaan. Muutos tapahtuu hitaasti. 70 vuotta on tuhansien vuosien kulttuurien vastapainona hyvin lyhyt historia. Luulen, että meidän tulee jatkaa ihmisoikeuksien puolesta taistelemista vielä satoja vuosia. Eli satoja vuosia työtä vielä edessä. Ehkä tuhansia.

Viittomakielisten oikeudet, kielelliset oikeudet yleensä, tulevat usein hiukan jäljessä ja hitaammin, mutta nyt esimerkiksi vammaisten oikeuksien sopimuksessa löytyy jopa viisi artiklaa viittomakielisten oikeuksia koskien eli pikkuhiljaa meillä on sopimus sopimukselta järjestelmä parantunut ja tuonut lisää oikeuksia. Kielellisten oikeuksien asema ei näy ihmisoikeuksissa vielä kovin vahvasti. Kielellisiä oikeuksia täytyy kuljettaa kansainvälisten oikeuksien kehittämisen mukana, siinä jatkuvasti rinnalla. Pienin askelin, koko ajan eteenpäin.

Yhdenvertaisuus, se taitaa olla vielä aika kaukana, matkaa on edelleen, mutta me emme anna periksi, enkä usko, että kukaan täällä oleva antaa periksi. Korostan jälleen sitä, että yhteiskunta ei selviä, jos me luovumme ihmisoikeuksista. Jos me luovumme oikeuksista, me luovumme ihmisyydestä. Eli vahvasti eteenpäin, yhdessä. Yhdessä. Meidän täytyy uskoa, että tulevaisuus on valoisa, vaikka se näyttääkin olevan vielä kaukana.

Markku Jokinen

Kuurojen Liiton toiminnanjohtaja

Kuvia ja puheenvuoroja EI TINGITÄ! Ihmisoikeuksien illasta.

%d bloggers like this: