Hyppää sisältöön

Lunastaako hallitus lupauksensa kaikkien köyhimmille ihmisille?

Onko hallituksen toimet riittäviä köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi? Onko kaikkein heikommassa taloudellisessa asemassa olevien ihmisten, perheiden, lasten, eläkeläisten, asunnottomien, sairaiden, työttömien selviytymistä helpottamaan valjastettu nyt kaikki mahdolliset vaihtoehdot? Ei ole, vaikka suunta onkin hallitusohjelman kirjausten mukaan oikea, kirjoittaa Jaana Saikkonen blogitekstissään.

Hallituksen olisi heti pitänyt kompensoida edellisellä hallituskaudella tehdyt leikkaukset sekä jäädytykset täysimääräisenä. Toki on hyvä, että hallitus on korottanut hieman muun muassa alhaisimpia eläkkeitä, työttömän perusturvaa sekä sairaus- ja vanhempainpäivärahoja. Tosiasia on kuitenkin se, että tämän vuoden alusta voimaan tullut kahdenkympin korotus lähinnä vain paikkaa aiempia leikkauksia.

Hallituksen tulee jatkaa näiden perusturvaetuuksien nostamista köyhyyden poistamiseksi. Niille ihmisille, joiden elämä on jatkuvaa selviytymistaistelua, on pienilläkin korotuksilla suuri merkitys. 100 – 150 euroa lisää kuussa rahaa veisi monia huolia vähemmäksi, antaisi toivoa selviytyä arjen talouden haasteista. Nyt ei niin suuria korotuksia ole luvassa, mutta pienemmästäkin summasta on selkeää helpotusta.

Etuudet eivät vastaa todellisia kuluja

Toimeentulotuessa menoiksi hyväksyttävät summat eivät vastaa nykypäivän todellisuutta. Kelan asiaa koskevassa ohjeistuksessa on hyvin väljä tulkinnanvara päätöstä tekevälle henkilölle. Jää siis käsittelijän harkintaan, sanoisin jopa mielivaltaan, miten hän huomioi yksittäisen henkilön kulut. Tästä johtuva toimeentuloasiakkaiden eriarvoinen kohtelu on loukkaavaa, epäoikeudenmukaista ja vastuutonta toimintaa.

Asumisen hinta on kohtuuttoman korkea varsinkin pääkaupunkiseudulla. Yksinasuva kokee tämän kovimman kautta. Asumistukea ei lasketa todellisilla vuokrakuluilla. Tästä seuraa väistämättä toimeentulovaikeuksia, jotka taas aiheuttavat häpeää ja ahdistusta — muita inhimillisiä tunteita unohtamatta.

Tällaisen tilanteen kanssa eläminen 24/7 on ihmisarvoa alentavaa.

Kysynkin, miksi näissä etuuksissa ei oteta huomioon välttämättömiä todellisia menoja. Miksi operoidaan ennakkoon määriteltyjen summien mukaan, jotka ovat olleet ehkä 10 vuotta sitten kohtuullisia?

Aktiivimallin leikkurien ja velvoitteiden purkaminen oli tärkeä työttömän arkielämää helpottava toimi. Tilalle ei tarvita kuitenkaan uutta valikoimaa työttömien pelotteluun tai nöyryyttämiseksi. Karensseja tulee lieventää ja viedä järjestelmää joustavampaan suuntaan. Esimerkiksi lyhyiden keikkatöiden tekemisen pitäisi olla kannattavaa. Työvoimapalveluita pitää kehittää enemmän henkilökohtaiseen suuntaan. Tarvitaan säännöllistä tapaamista TE-toimiston asiantuntijan kanssa.

Ei ole realistista olettaa, että useimmat työttömät voisi puristaa saman sabluunan läpi työllisyyteen. Huomioon on otettava useita tekijöitä, kuten ikä ja mahdolliset osatyökykyisyyttä aiheuttavat seikat. Ikään perustuva syrjintä työmarkkinoilla on yli 50-vuotiaille työnhakijalle arkipäivää.

Yhteiskunnan velvollisuus on huolehtia kansalaisistaan. Hallitusohjelmaan kirjattuja uudistuksia pienituloisten elämän helpottamiseksi on useita. Mieleen jää kuitenkin kysymys: Lunastetaanko lupaukset?

Jaana Saikkonen

Kirjoittaja on ViisNollaTuki ry:n varapuheenjohtaja ja perustajajäsen. Hän on EAPN-Finin kansalaistoimintaryhmän koordinaattori ja mukana muun muassa Malmin seurakunnan Diakonia kansalaisvaikuttamisen tukena -projektissa.

Vaadi hallitukselta perusturvan tason nostamista. Vaikuta ja allekirjoita vetoomus sivuillamme: Oikeus riittävään toimeentuloon on ihmisoikeus!


Jaa tämä artikkeli somessa

Tue ihmisoikeustyötä

Lahjoita

Ole kanssamme ihmisoikeuksien puolella ja tue sitkeää työtämme. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille!

Tee lahjoitus