Kunniaan liittyvä väkivalta on Suomessa todellinen, mutta usein tunnistamaton ilmiö. Se voi olla fyysistä väkivaltaa, pakottavaa kontrollia tai jatkuvaa painostusta, joka kaventaa naisten ja tyttöjen elämää. Ihmisoikeusliiton kampanjassa ääneen pääsevät kirjailija Sara Al Husaini, sairaanhoitaja ja ihmisoikeusaktivisti Rojin Birzoi sekä sosionomiopiskelija ja yhteisövaikuttaja Rehanuma Tarannum Tasmi.
Nämä kolme naista kertovat, miksi ilmiöstä on puhuttava, mitä muutosta he toivovat ja miten Ihmisoikeusliitto on ollut heidän tukenaan.
“Väkivalta ei ole yksityisasia” – Sara Al Husaini
Kirjailija Sara Al Husaini puhuu kunniaan liittyvästä väkivallasta niin henkilökohtaisena kuin yhteiskunnallisena kysymyksenä. Hänen mukaansa aihetta on Suomessa pitkään käsitelty “yhteisön sisäisenä” asiana, johon ulkopuolisten ei tulisi puuttua.
“Jos väkivaltaa tapahtuu perheessä, tiedämme ettei se ole yksityisasia. Miksi suhtautuisimme toisin, kun väkivalta tapahtuu vähemmistöyhteisön sisällä?”
Al Husaini painottaa, että kunniaväkivallan tunnistaminen, viranomaisten rohkea toiminta ja asenteiden muutos ovat ratkaisevia.
Ihmisoikeusliitto on ollut hänelle tärkeä tuki matkalla näkyväksi aktivistiksi:
“Kun aloin puhua omalla nimelläni, se pelotti. Ihmisoikeusliitto oli rinnallani. En tiedä, olisinko jatkanut ilman sitä tukea.”
“Hiljaisuus ei suojele ketään” – Rojin Birzoi
“Moni ei ymmärrä kokevansa väkivaltaa, koska on kasvanut siihen lapsuudesta asti.”
Birzoi korostaa, että koulutusta tarvitaan kaikille ammattilaisille, hoitajista opettajiin ja poliisiin, sekä niille, jotka itse elävät väkivallan uhassa.
Hänen mukaansa tarvitaan tekoja, ei pelkkiä puheita:
“Päättäjät sanovat haluavansa puuttua kunniaväkivaltaan, mutta samalla leikataan järjestöiltä, jotka auttavat uhreja. Näin ei voi jatkua.”
Ihmisoikeusliiton koulutusten ja avainhenkilötoiminnan kautta Birzoi on saanut välineitä tukea omia yhteisöjään ja lisätä tietoisuutta sosiaalisessa mediassa.
“Samat oikeudet kuuluvat kaikille naisille” – Rehanuma Tarannum Tasmi
Sosionomiopiskelija Rehanuma Tarannum Tasmi toimii vapaaehtoisena maahanmuuttajanaisten parissa Tampereen Naistarilla. Hän on nähnyt sekä toivoa että epätoivoa: naisia, jotka löytävät tiensä opintoihin ja kohti itsenäisempää elämää ja naisia, jotka jäävät ilman poliisin apua kriisitilanteessa.
“Jos poliisi ei tule, se lähettää viestin, ettei väkivalta ole tärkeää. Jokaisella naisella on oikeus tulla kuulluksi ja saada apua taustasta riippumatta.”
Tarannum Tasmin mukaan kotoutumiskoulutuksiin pitäisi sisällyttää tietoa väkivallan muodoista ja oikeuksista.
“Jos sekä naiset että miehet saisivat tietoa heti alussa, he ymmärtäisivät, mitä väkivalta on ja mitä seurauksia sillä on. Ettei väkivalta ole osa kulttuuria vaan rikos, jolla on seuraamukset.”
Ihmisoikeusliiton koulutukset ja asiantuntijatuki ovat olleet hänelle merkittäviä:
“Olen voinut auttaa muita, koska tiesin että voin aina kysyä neuvoa. En ole ollut yksin.”
Kolme tarinaa, yksi viesti: Muutos alkaa rohkeudesta
Sara, Rojin ja Rehanuma tulevat eri taustoista ja eri yhteisöistä, mutta heidän viestinsä on sama: kunniaan liittyvää väkivaltaa ei tule selittää kulttuurilla, eikä sitä saa piilottaa hiljaisuuteen.
“Hiljaisuus ei suojele ketään. Muutos vaatii tietoa, tekoja ja rohkeutta meiltä kaikilta.”
Ihmisoikeusliitto jatkaa työtään kouluttamalla ammattilaisia, tukemalla yhteisövaikuttajia ja vaikuttamalla naisten oikeuksien puolesta. Yhdessä voimme rakentaa yhteiskunnan, jossa jokainen saa elää vapaasti ja turvallisesti.
Tarvitsemme jokaisen puolustamaan tyttöjen ja naisten oikeuksia!
Ihmisoikeusliitto kutsuu kaikki mukaan vaikuttamaan tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta. Tarvitaan joukkovoimaa, jotta jokainen tyttö ja nainen voisi elää turvassa kunniaan liittyvältä väkivallalta. Ei yhtäkään väkivaltaa kohdannutta naista enää!
Tule mukaan tekemään tavoitteestamme totta ja liity Ihmisoikeusliiton tukijaksi täältä >>
Rojinin, Saran ja Rehanuman kuvat: Jani Luoma
