Bangladeshista Suomeen muuttanut Rehanuma Tarannum Tasmi haluaa auttaa muita maahanmuuttajanaisia tunnistamaan kunniaväkivallan ja hakemaan apua. Hän puhuu avoimesti myös siitä, miten viranomaisten, erityisesti poliisin, toiminta voi ratkaista naisen kohtalon.
Kun Rehanuma muutti Bangladeshista Suomeen vuonna 2022, hän tiesi haluavansa tehdä työtä ihmisten auttamiseksi. Nyt hän opiskelee sosionomiksi ja ohjaa vapaaehtoisesti maahanmuuttajanaisille keskusteluryhmiä Tampereella. Työssään hän näkee, miten vaikeaa väkivallan tunnistaminen ja avun hakeminen voivat olla ja miten tärkeää on, että viranomaiset toimivat oikein.
“Kunniaan liittyvä väkivalta koskettaa monia, usein hiljaisesti. Se vie naisilta vapauden ja voi jättää syviä traumoja, jotka siirtyvät seuraavalle sukupolvelle. Siksi meidän on puhuttava siitä avoimesti”, Rehanuma sanoo.
“Naiset eivät aina tiedä, että se mitä he kokevat, on väkivaltaa”
Rehanuman mukaan monilla maahanmuuttajataustaisilla naisilla on vain vähän tietoa siitä, mitä kaikkea väkivalta voi olla.
“Monet ajattelevat, että väkivalta tarkoittaa vain fyysisiä tekoja. Mutta se voi olla myös henkistä, taloudellista tai seksuaalista painostusta, ja niistä voi jäädä syvimmät arvet.”
Hän kertoo, että häpeä ja pelko estävät monia hakemasta apua.
“Jos nainen on elänyt vuosia tilanteessa, jossa hänen päätöksiään on kontrolloitu, voi olla todella vaikeaa sanoa ääneen, että tämä ei ole oikein.”
Naistarin ryhmissä tieto muuttaa elämää
Rehanuma toimii Tampereen Naistarilla vapaaehtoisena ohjaajana. Ryhmissä puhutaan naisten oikeuksista, palveluista ja arjen turvallisuudesta. Hän on nähnyt, miten tieto voi antaa rohkeutta.
“Yksi nainen halusi opiskella, mutta mies kielsi sen. Kun hän sai tietää omista oikeuksistaan ja siitä, että voi hakea kotoutumiskoulutukseen itse, hän aloitti suomen kielen opinnot ja suunnittelee nyt yliopistoon hakemista. Se oli valtava askel.”
Toinen tarina on raskaampi.
“Yksi yhteisöni nainen joutui vakavan väkivallan kohteeksi. Hänellä ei ollut omaa rahaa ja hänen pankkitilinsä oli miehensä kontrollissa, kaikki oli miehen hallussa. Kun fyysinen ja henkinen väkivalta lisääntyi, hän haki apua poliisilta, vaikka poliisi tuli ensimmäisellä kerralla, mutta seuraavalla kerralla poliisi ei tullut. Vasta sosiaalipalvelu ja turvakoti auttoivat hänet turvaan. Se oli pysäyttävä kokemus.”
“Poliisin pitää ottaa jokainen väkivaltatapaus vakavasti”
Rehanuma painottaa, että poliisin toiminnalla on ratkaiseva merkitys.
“Jos poliisi ei tule paikalle, se lähettää viestin, että väkivalta ei ole tärkeää. Jokainen tapaus on kuitenkin tutkittava, riippumatta siitä, onko kyse maahanmuuttajaperheestä vai kantasuomalaisesta perheestä.”
Hänen mukaansa kaikkia naisia on kohdeltava yhdenvertaisesti.
“Samat oikeudet kuuluvat kaikille naisille. Poliisin ja viranomaisten pitää osoittaa se teoilla, ei vain sanoilla.”
Rehanuma toivoo, että kotoutumiskoulutukseen sisällytettäisiin tietoa kunniaan liittyvästä väkivallasta.
“Jos sekä naiset että miehet saisivat tietoa heti alussa, he ymmärtäisivät, mitä väkivalta on ja mitä seurauksia sillä on. Ettei väkivalta ole osa kulttuuria vaan rikos, jolla on seuraamukset.”
Tukea ja tietoa Ihmisoikeusliitolta
Rehanuma on saanut tukea ja koulutusta Ihmisoikeusliitolta, jossa hän on mukana kunniaan liittyvän väkivallan vastaisessa toiminnassa.
“Olen saanut Ihmisoikeusliitolta paljon tietoa ja neuvoja, erityisesti asiantuntija Solomie Teshomelta. Jos ryhmässäni tuli vaikea tilanne, pystyin kysymään neuvoa ja sain aina vastauksen. Se auttoi minua auttamaan muita.”
Hän on osallistunut Ihmisoikeusliiton järjestämiin koulutuksiin ja avainhenkilöiden tapaamisiin.
“Olen oppinut, miten puhua väkivallasta oikein ja miten sosiaalinen mediaa voi käyttää tietoisuuden lisäämiseen. Se on ollut todella arvokasta.”
“Ilman oikeuksia ei ole toivoa”
Rehanuman halu auttaa kumpuaa lapsuudesta. Hänen vanhempansa olivat opettaja ja bisnesmies, jotka puhuivat paljon tasa-arvosta ja koulutuksen merkityksestä.
“Äitini opetti, että jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kuulluksi. Se jäi mieleeni.”
Suomessa Rehanuma on jatkanut opiskeluaan ja tekee vapaaehtoistyötä Punaisessa Ristissä sekä suomen kielen apuopettajana.
“Elämäni tehtävä on auttaa ihmisiä. Ilman oikeuksia ei ole toivoa, ja ilman toivoa on vaikea elää eteenpäin.”
Tarvitsemme jokaisen puolustamaan tyttöjen ja naisten oikeuksia!
Ihmisoikeusliitto kutsuu kaikki mukaan vaikuttamaan tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta. Tarvitaan joukkovoimaa, jotta jokainen tyttö ja nainen voisi elää turvassa kunniaan liittyvältä väkivallalta. Ei yhtäkään väkivaltaa kohdannutta naista enää!
Tule mukaan tekemään tavoitteestamme totta ja liity Ihmisoikeusliiton lahjoittajaksi täältä >>
**************
Rehanuman kuva: Jani Luoma
