Sairaanhoitaja ja ihmisoikeusaktivisti Rojin Birzoi tekee työtä kunniaan liittyvää väkivaltaa vastaan ja vaatii rohkeutta puhua vaikeista asioista. Hänen mukaansa väkivalta ei ole vain fyysistä, vaan se voi näkyä hiljaisena painostuksena, joka riistää ihmiseltä vapauden. “Hiljaisuus ei suojele ketään”, Birzoi sanoo.
Kunniaan liittyvä väkivalta on Suomessa yhä vaiettu aihe. Rojin Birzoi tietää, että ilmiö ei rajoitu yksittäisiin tapauksiin. Se on monen ihmisen arkea. Hän on puhunut rohkeasti yhteisöissä ilmenevästä pakottavasta kontrollista ja siitä, miksi ongelmaa ei saa piilottaa kulttuuripuheen taakse.
“Kunniaväkivalta riistää ihmiseltä oikeuden omaan kehoon, elämään ja päätöksiin. Jos näin vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin ei puututa, se vaikuttaa koko yhteiskunnan vakauteen.”
Kunniaväkivallan tapaukset, josta ihmiset ilmoittavat viranomaisille, ovat pieni osa todellisesta ongelmasta. Kunnian varjelemisen nimissä pyritään ylläpitämään siveyssääntöjä, jotka palvelevat patriarkaalisia rakenteita.
”Suomessa elää paljon naisia ja tyttöjä, joilla ei ole todellista päätösvaltaa omasta elämästään. Kuten vaikka se, kenen kanssa avioitua, missä liikkua tai mitä työtä tehdä. Tämä on jyrkässä ristiriidassa tasa-arvoihanteen kanssa, jonka usein ajatellaan toteutuvan Suomessa.”
Pakottava kontrolli alkaa usein lapsuudesta
Birzoi korostaa, että kunniaan liittyvä väkivalta ei tarkoita vain fyysisiä tekoja. Usein se on pitkäkestoista painostusta ja kontrollia, joka alkaa lapsuudessa.
“Jos ihminen kasvaa ympäristössä, jossa hänen pukeutumistaan, liikkumistaan ja valintojaan rajoitetaan koko elämän ajan, ollaan todella kaukana siitä, että ihmisoikeudet toteutuisivat.”
Hänen mukaansa ongelma on paljon laajempi kuin moni ymmärtää.
“Suomessa ajatellaan yhä, että kunniaväkivalta on vain äärimmäistä fyysistä väkivaltaa. Mutta useimmiten se on painostusta, joka muokkaa elämää hiljaisesti. Ihmiset eivät aina edes ymmärrä kokevansa väkivaltaa, koska he ovat oppineet pitämään sitä normaalina.”
“Ongelmaa ei voi ratkaista, jos sitä ei tunnisteta”
Birzoi kertoo, että hän kohtaa ilmiön myös työssään hoitoalalla.
“Kun opiskelin sairaanhoitajaksi, ei koulutuksessani puhuttu kunniaväkivallasta tai tyttöjen sukuelinten silpomisesta mitään. Ei opetettu, miten tunnistaa tai tukea väkivallan uhreja. Se on valtava puute.”
Hän toivoo, että koulutusta lisättäisiin kaikille ammattiryhmille, jotka työskentelevät ihmisten parissa poliiseista opettajiin ja varhaiskasvattajiin.
“Esimerkiksi poliisien keskuudessa tieto ei jakaudu tasaisesti. Ongelmana on se, että osalla on paljonkin tietoa, ja osalla taas tieto on hyvin puutteellista. Pitäisi varmistaa, että kaikilla ammattilaisilla on riittävästi tietoja ja resursseja.”
Ihmisoikeusliiton työ toi toivoa ja tietoa
Birzoi on vuosien varrella tehnyt yhteistyötä Ihmisoikeusliiton kanssa.
“Olen saanut Ihmisoikeusliitolta sekä tietoa että toivoa. Heidän kauttaan olen päässyt syventymään esimerkiksi tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisyyn ja ymmärtämään, miten tämä ilmiö kietoutuu yhteen kunniaväkivallan kanssa.”
Birzoin mukaan yhteistyö on vahvistanut hänen uskoaan siihen, että muutos on mahdollinen.
“Ihmisoikeusliiton työ on pitkäjänteistä. Se antaa toivoa silloinkin, kun asiat etenevät hitaasti. Heidän tekemänsä koulutus ja vaikuttamistyö ovat korvaamattomia.”
“Se, että joku järjestö uskoo sinuun ja antaa välineitä puhua vaikeista asioista, on todella arvokasta.”
“Puhumme, mutta emme toimi”
Birzoi arvostaa, että kunniaväkivallan vastaisesta työstä puhutaan yhä enemmän, mutta hänen mielestään käytännön tasolla toiminta laahaa perässä.
“Päättäjät sanovat haluavansa puuttua kunniaväkivaltaan, mutta samaan aikaan leikataan rahoitusta juuri niiltä järjestöiltä, jotka tekevät työtä uhrien parissa. Miten ongelmaa voi ehkäistä, jos tukiverkostot katoavat?”
Hän toivoo, että myös lainsäädäntöä kehitettäisiin.
“Jos rikos tehdään kunniaväkivallan nimissä, sen pitäisi olla koventamisperuste. Mutta yksin laki ei riitä. Tarvitaan ruohonjuuritason työtä, jotta väkivalta ei tapahdu alun perinkään.”
Asenteiden muutos on avain
Birzoi painottaa, että pysyvä muutos tapahtuu vain asenteita muuttamalla.
“Niin kauan kuin ihmiset ajattelevat, että kunnia on tärkeämpi kuin yksilön vapaus, mikään ei muutu. Meidän on opetettava nuorille, että oikeus päättää omasta elämästään kuuluu kaikille sukupuolesta, uskonnosta tai taustasta riippumatta.”
Hän puhuu myös avoimesti siitä, miten rasismin pelko vaikeuttaa työtä.
“Jos puhutaan maahanmuuttajayhteisöjen ongelmista, pelätään helposti, että keskustelua pidetään rasistisena. Mutta hiljaisuus ei suojele ketään. Näistä asioista pitää pystyä puhumaan ihmisoikeusnäkökulmasta samalla tavalla kuin kaikesta muustakin väkivallasta.”
“Myös yhteisöillä on vastuu”
Birzoi uskoo, että muutoksen täytyy lähteä myös yhteisöjen sisältä.
“Kaikki ei voi tulla ulkopuolelta. Myös meillä, jotka kuulumme näihin yhteisöihin, on vastuu toimia. Meidän täytyy puhua asioista rehellisesti ja ottaa omistajuus muutoksesta.”
Hän toivoo, että yhteisöjen vaikuttajat ja uskonnolliset johtajat ottaisivat aktiivisemman roolin.
“Jos imaamit, poliitikot ja muut auktoriteetit käyttäisivät valtaansa sen sijaan, että ylläpitävät vanhoja normeja, muutos olisi paljon nopeampi. Heidän äänensä painaa, ja sen voisi käyttää hyvään.”
Birzoi muistuttaa, että asenteiden muuttaminen hyödyttää kaikkia.
“Kun yhteisössä jokainen saa elää vapaasti ja turvallisesti, koko yhteisö voi paremmin. Se ei ole länsimaalaista ajattelua vaan perusihmisoikeus.”
Työtä, joka vaatii voimia ja toivoa
Birzoi on tehnyt vapaaehtoistyötä väkivaltaa kokeneiden kanssa ja käyttää sosiaalista mediaa tietoisuuden lisäämiseen. Hän sanoo, että työ on palkitsevaa, mutta myös kuluttavaa.
“Välillä väsyttää ja tekee mieli vetäytyä. Mutta sitten saa viestin naiselta, joka sanoo uskaltaneensa hakea apua luettuaan jonkun postaukseni. Silloin muistaa, miksi tätä tekee.”
Vaikeinakin hetkinä Birzoi uskoo muutokseen.
“Kun näen, että joku ymmärtää ensimmäistä kertaa, ettei hänen tarvitse elää pelossa, se on suurin mahdollinen toivo.”
Tarvitsemme jokaisen puolustamaan tyttöjen ja naisten oikeuksia!
Ihmisoikeusliitto kutsuu kaikki mukaan vaikuttamaan tyttöjen ja naisten oikeuksien puolesta. Tarvitaan joukkovoimaa, jotta jokainen tyttö ja nainen voisi elää turvassa kunniaan liittyvältä väkivallalta. Ei yhtäkään väkivaltaa kohdannutta naista enää!
Tule mukaan tekemään tavoitteestamme totta ja liity Ihmisoikeusliiton lahjoittajaksi täältä >>
**************
Rojinin kuva: Jani Luoma
