Farhia ympärileikattiin nuorena tyttönä hänen kotimaassaan Somaliassa. Hän muutti Suomeen vuonna 2015. Suomessa parikymppisen Farhian elämä on ollut vapaampaa ja hän on päässyt keskustelemaan ympärileikkauskokemuksestaan muiden naisten kanssa. Keskustelujen ja rohkaisun myötä hän teki päätöksen mennä ympärileikkauksen avausleikkaukseen. Nyt Farhia haluaa rohkaista muita naisia samaan kertomalla oman tarinansa.

”Minut ympärileikattiin kun olin kahdeksanvuotias. Ympärileikkaajani oli iäkäs, lähes puolisokea nainen. Hänellä ei ollut kunnollisia välineitä tai puudutusainetta, joka olisi lieventänyt kipua. Ympärileikkaus sattui kamalasti.

Leikkauksen jälkeen alapääni oli niin kipeä ja tulehtunut, etten voinut virtsata moneen päivään. Tunsin koko ajan tikittävää kipua alavatsassa. Särky oli niin kova, ettei kukaan, joka ei ole kokenut vastaavaa, voi ymmärtää sitä.

nainen puistossa

Lopulta paranin, mutta kipuni eivät loppuneet kokonaan. Koska alapääni oli ommeltu melkein kokonaan kiinni, se teki elämästäni hankalaa. Virtsaaminen oli vaikeaa ja kuukautisten aikaan minulla oli pahoja kipuja. Kuukautiset olivat minulle rankinta aikaa, sillä särky oli niin kova. Minulla oli koko ajan hiki ja kuumetta. Jouduin olemaan sisällä ja pitämään seinistä kiinni, että pysyn pystyssä. Minulla ei ollut mahdollisuutta kivunlievitykseen.

“Kaikista pahinta oli se, etten voinut puhua kivuistani kenellekään. Ympärileikkaus ja kuukautiset ovat tabu, joista tyttöjen ei Somaliassa kuulu puhua.”

Kaikista pahinta oli se, etten voinut puhua kivuistani kenellekään. En voinut kertoa edes perheenjäsenilleni siitä, miten minuun sattuu. Ympärileikkaus ja kuukautiset ovat tabu, joista tyttöjen ei Somaliassa kuulu puhua. Tätä jatkui koko lapsuuteni ja nuoruuteni, kunnes muutin Suomeen.

Päätös avausleikkauksesta

Suomessakaan en aluksi uskaltanut puhua kokemuksistani. Täällä kuitenkin alkoi tuntua siltä, että olen vapaa ja voin puhua kivuistani. Kun lopulta uskaltauduin kertomaan asiasta, sain apua. Sain kivunlievitystä ja minulle kerrottiin avausleikkauksen mahdollisuudesta.

En aluksi voinut kuvitellakaan meneväni avausleikkaukseen. Sairaanhoitajani kuitenkin ohjasi minut Ihmisoikeusliittoon, jossa sain keskustella aiheesta. Osallistuin vertaistukiryhmään, jossa puhuimme avausleikkauksesta. Kuulin kuinka elämänlaatuni voisi parantua leikkauksen myötä. Saamani tuen avulla rohkaistuin menemään avausleikkaukseen.

“Koko avausleikkausprosessin ajan hyvinvoinnistani pidettiin hyvää huolta. Oli mukavaa, kun minulle soiteltiin ja kysyttiin vointia.”

Vaikka avausleikkauksesta toipumisessa oli joitakin haasteita, kipuni eivät olleet sietämättömiä. Sain kipulääkkeitä ja vähän pidemmän sairasloman töistä. Minulle tarjottiin jopa mahdollisuutta sairaanhoitajan kotikäyntiin. Koko prosessin ajan hyvinvoinnistani pidettiin hyvää huolta. Oli mukavaa, kun minulle soiteltiin ja kysyttiin vointia.

Elämäni on muuttunut paremmaksi

En ole uskaltanut kertoa avausleikkauksesta perheelleni, koska tiedän, etteivät he hyväksyisi valintaani. Vanhempani asuvat Somaliassa ja siellä minun pitäisi olla ympärileikattu avioliittoon saakka, jotta pääsisin naimisiin. En halua palata takaisin Somaliaan. Suomessa saisin vapaasti valita, kenen kanssa menen naimisiin.

Ympärileikkaus on vahingoittanut niin psyykkistä kuin fyysistä hyvinvointiani. Avausleikkaukseen meneminen oli oma, henkilökohtainen valintani, ja tein sen terveydellisistä syistä. Sen jälkeen elämäni on muuttunut. Tuntuu, kuin olisin ollut pimeässä huoneessa ja sitten tullut valoon. Olen todella iloinen, että suostuin avausleikkaukseen. Olen todella kiitollinen kaikesta tuesta mitä olen saanut.

“Avausleikkauksen jälkeen elämäni on muuttunut. Tuntuu, kuin olisin ollut pimeässä huoneessa ja sitten tullut valoon.”

Muille naisille, jotka miettivät avausleikkaukseen menemistä, haluaisin kertoa tietäväni, ettei päätöstä ole helppoa tehdä yksin. On aina parempi, jos voi keskustella asiasta muiden kanssa. Muille äideille haluaisin sanoa, etteivät tekisi ympärileikkausta tytöilleen. Mielestäni perinnettä ei pitäisi enää jatkaa.

Tällä hetkellä suurin haaveeni on, että voisin jäädä Suomeen, opiskella ja tehdä töitä. Haluaisin elättää itse itseni. Aion opiskella sairaanhoitajaksi sen jälkeen, kun olen opiskellut suomea ja käynyt valmistavan luokan koulua varten. Minulla ei ole vielä oleskelulupaa, mutta toivon, että voin jäädä Suomeen.”

Farhia ei halunnut esiintyä jutussa omalla nimellään. Hänen nimensä on muutettu.

Teksti ja kuva: Ida Tokola

Tutustu Ihmisoikeusliiton tyttöjen ympärileikkauksen vastaiseen uraauurtavaan työhön.

Tagged with:
%d bloggers like this: