Lyötiinkö sinua ihonvärisi takia? Rikottiinko työpaikkasi ikkunoita taustasi vuoksi? Solvattiinko pyörätuolissa istuvaa bussissa? Viharikos on rikos, jonka motiivina on tekijän ennakkoluulo tai viha jotakin kansanryhmää kohtaan.
Kirjoitus on julkaistu Aamulehdessä 26.10.2016.
Tehty rikos on useimmiten pahoinpitely, kunnianloukkaus tai vahingonteko. Rikoslain mukaan rangaistusta kovennetaan, jos teon vaikuttimena on ollut uhrin rotu, ihonväri, syntyperä, kansallinen tai etninen alkuperä, uskonto tai vakaumus, seksuaalinen suuntautuminen tai vammaisuus. Riittää, että tekijä olettaa uhrin kuuluvan tällaiseen ryhmään. Myös syrjintä ja kiihottaminen kansanryhmää vastaan ovat tyypillisiä viharikoksia.
Suomessa suurin osa poliisin kirjaamista viharikoksista on rasistisia rikoksia, yli 80 %. Tilastoissa erottuvat myös uskonto, vammaisuus sekä seksuaalinen suuntautuminen. Ennakkotiedot viime vuodelta kertovat, että viharikosten määrät ovat huolestuttavassa kasvussa.
Viharikokset aiheuttavat vakavia seurauksia sekä uhrille että laajemmalle yhteisölle. Varsinaisen teon lisäksi rikokset kohdistuvat siihen, millainen uhriksi joutunut ihminen on, kuka hän on. Viharikos voi aiheuttaa eristäytymistä ja pelkoa laajemmallekin ryhmälle, esimerkiksi samaan vähemmistöön kuuluville. Pelkoa lisää myös se, että uhriksi voi joutua uudestaan – vain sen vuoksi, että edustaa jotain ryhmää.
Viharikokset sekoitetaan usein vihapuheeseen. Ne ovat kuitenkin muutakin kuin puhetta: esimerkiksi väkivaltaa tai omaisuuden hajottamista. Kaikki vihapuhe ei täytä rikoksen tunnusmerkistöä kuten kiihottamista kansanryhmää vastaan. Lainsäädäntö on tältä osin kuitenkin vaikeaselkoinen ja kaipaisi selkeyttämistä.
Poliisin, syyttäjien sekä tuomareiden tulisi tunnistaa vihamotiivi nykyistä paremmin. Vihamotiivi hukkuu liian usein oikeusprosessin eri vaiheissa. Kun tuomioita viharikoksista ei tule, uhrit eivät koe ilmoittamista järkevänä.
Taustalla voi olla myös pelko viranomaisia kohtaan. Seuraa negatiivinen kierre. Mikäli viharikosten uhrit eivät tee rikosilmoituksia, jää myös tilastointi puutteelliseksi. Näin ei myöskään saada lisää resursseja tutkintaan tai rikosten ennaltaehkäisyyn.
Rikosilmoituksen voi lain mukaan jättää kielellä, jota uhri ymmärtää. Poliisin tulee tarvittaessa järjestää tulkkaus. Tässä on vielä kehitettävää. Uhrin kannalta on erityisen tärkeää kokea tulevansa rikosprosessin aikana ymmärretyksi. Se lisää luottamusta ja uskoa oikeusjärjestelmää kohtaan.
Kannustamme sinua, joka olet rikoksen uhri tai todistaja, ilmoita siitä poliisille! Vain siten poliisi voi viedä tapauksia eteenpäin, uhri saada oikeutta ja tekijä joutua vastuuseen teoistaan.
Ihmisoikeusliitto ja Rikosuhripäivystys yhdessä sisäministeriön kanssa ovat julkaisseet Oliko se viharikos? -esitteen 11 kielellä: arabia, dari, englanti, kiina, kurdi, pohjoissaame, ranska, ruotsi, somali, suomi, venäjä. Viharikoksiin puuttuminen vaatii monia toimia, niin viranomaisilta kuin uhreja tukevilta tahoilta. Esite on yksi konkreettinen työkalu, jolla haluamme lisätä tietoisuutta viharikoksista ja rohkaista ilmoittamaan niistä.
Kaari Mattila
Ihmisoikeusliiton pääsihteeri
Leena-Kaisa Åberg
Rikosuhripäivystyksen toiminnanjohtaja
