Avioliittoon pakottaminen on määritelty ihmisoikeusloukkaukseksi useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa. Suomen nykyinen lainsäädäntö ei ole riittävä.
Avioliittoon pakottamista esiintyy monissa eri muodoissa myös Suomessa. Tämä kävi selvästi ilmi Ihmisoikeusliiton vuonna 2016 julkaisemasta selvityksestä(pdf), jonka tuloksia oikeusministeriön viime vuonna teettämä selvitys vahvisti. Suomen nykyinen lainsäädäntö ei kuitenkaan riitä pakkoavioliittoihin puuttumiseen.
Pakkoavioliitolla tarkoitetaan avioliittoa, joka on solmittu ilman toisen tai molempien puolisoiden täyttä suostumusta ja johon heidät tai jompikumpi heistä on pakotettu tai painostettu. Avioliittoon pakottaminen voi liittyä myös tilanteeseen, jossa alun perin suostumuksella solmitusta avioliitosta ei pääse halutessaan lähtemään.
Avioliittoon pakottaminen on määritelty ihmisoikeusloukkaukseksi useissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten YK:n naisten oikeuksien sopimuksessa ja Euroopan neuvoston yleissopimuksessa naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli niin kutsutussa Istanbulin sopimuksessa.
Istanbulin sopimus on jäsenmaita oikeudellisesti velvoittava sopimus, jonka Suomi ratifioi vuonna 2015. Tämän jälkeen Suomen viranomaiset ovat ottaneet naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisessa työssä tärkeitä edistysaskeleita, joita ovat esimerkiksi 24/7-toimivan puhelinpalvelun perustaminen ja turvakotien rahoituksen lisääminen. Naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä ja uhrien auttamisessa on kuitenkin paljon tehostettavaa.
Istanbulin sopimus mainitsee yhtenä väkivallan muotona niin sanotun kunniaväkivallan ja vaatii kriminalisoimaan pakkoavioliitot. Toisin kuin Suomessa monissa Euroopan maissa näin onkin tehty. Pakkoavioliitot on kriminalisoitu esimerkiksi Norjassa, Tanskassa ja Ruotsissa.
Nykyisin Suomen rikoslaki mahdollistaa avioliittoon pakottamisen rankaisemisen ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena.
Nykylainsäädäntö ei ole kuitenkaan riittävä. Esimerkiksi ihmiskauppaa koskeva lainsäädäntö ei kata kaikkia avioliittoon pakottamisen muotoja. Pakottaminen puolestaan on asianomistajarikos, jolloin on uhrin vastuulla käynnistää rikosprosessi. Haavoittuvassa asemassa olevalle pakkoavioliiton uhrille tämä voi olla mahdotonta.
Kynnys ilmoittaa pakkoavioliitosta on korkea myös siksi, ettei väkivallan uhrien suojelu ylipäätään nykyisellään Suomessa toteudu riittävän tehokkaasti, mistä Suomi on saanut huomautuksia kansainvälisiltä elimiltä. Erityisen huonosti pystytään suojelemaan yhteisöllisen väkivallan kuten kunniaväkivallan uhreja.
Suomen valtion tulee antaa selvä viesti siitä, ettei se hyväksy avioliittoon pakottamista ja se kriminalisoi pakkoavioliitot vielä tällä hallituskaudella. Näin Suomi noudattaisi kansainvälisiä sitoumuksiaan.
Johanna Latvala
sukupuolittuneen väkivallan vastaisen työn päällikkö
Mielipidekirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomissa 14.1.2018.
Lue lisää: Kunniakäsitykset ja väkivalta – selvitys kunniaan liittyvästä väkivallasta ja siihen puuttumisesta Suomessa(pdf)
_________________________________________________________________________________________________________
Ihmisoikeusliitto luovutti vetoomuksen pakkoavioliiton kriminalisoimiseksi oikeusministeri Antti Häkkäselle huhtikuussa 2018. Vetoomuksen allekirjoitti lähes 5500 ihmistä. Lue lisää vetoomuksen luovutuksesta (linkki).
