Käännekohta: Rasismi vaikuttaa yhä useamman elämään Suomessa. Tutkimusten mukaan vihapuhe ja -rikokset ovat lisääntyneet. Helsinkiläinen Ezana on joutunut tottumaan siihen, ettei kaikkialle voi mennä pimeällä.
Ezana, millaista rasismia olet kohdannut Suomessa?
Työpaikalla tai koululla en ole kohdannut rasismia, mutta kaduilla kyllä.
Kerran olin ollut Olympiastadionilla katsomassa jalkapalloturnausta kaverini ja pikkuveljeni kanssa. Puhuimme raitiovaunussa amharaa, Etiopian kieltä. Joku mies alkoikin sitten huutaa, että ”puhukaa hiljaa”, ja ”puhukaa suomea”. Pikkuveljeni hermostui heti, mutta me rauhoittelimme kaverini kanssa.
On muitakin kertoja. Kaverilleni taas kerran kävi näin metrossa. Hän oli lapsineen ollut kirkossa Myllypurossa, ja he tulivat keskustaan päin metrolla. Metrossa joku tyyppi alkoi huutaa kaverin lapselle. En voi ymmärtää! Lapsi oli kolmevuotias, ja se huusi sille. Eihän lapsi edes tajua tästä mitään. Kaikki vaan katsoi sitä tyyppiä ja sanoi sille, että ”miksi huudat pikkulapselle”. Sitten se lähti metrosta.
Joskus kuitenkin tuntuu siltä, ettei suomalaiset varmaan sanoisi mitään, vaikka joku hakkaisi. Ehkä soittaisivat poliisille, mutteivät tulisi sanomaan mitään. Voi olla, etteivät uskalla tulla väliin.
Kun ihmiset huutavat minulle, olen siitä ihan mieli maassa. Otan kuitenkin iisisti ja rauhallisesti, koska huutajat eivät selvästikään edes tiedä, miksi huutelevat. Kävelen vain pois. Hermostun harvoin.
Oletko ikinä huolissasi turvallisuudestasi väkivallan uhan vuoksi?
Minulle ei ole ikinä tapahtunut mitään sellaista, mutta serkulle tapahtui. Ihmisiä oli neljä tai viisi. Serkku oli yksin puistossa. Ne hakkasivat hänet. Mutta serkku pääsi juoksemaan karkuun.
Kai niin voisi käydä minullekin, eihän sitä kukaan tiedä. Kyllä minä huolehdin itsestäni. En liiku yksin yöllä, pimeällä. En halua liikkua tietyillä alueilla. Totta kai se harmittaa. Jos haluaa mennä jonnekin, ja riskin takia joutuu jäämään kotiin.
Onko ystävilläsi ollut samanlaisia kokemuksia?
Joskus puhun rasismista ystävieni kanssa, eikä heillä kaikilla ole kokemusta rasismista. Osa on ihan hämmästyneitä, kun kerron kohtaamastani rasismista. Mutta suurimmalle osalle ystävistäni, joilla on tumma iho, on tapahtunut tällaisia asioita.
Miten vanhempasi suhtautuvat, kun kerrot kokeneesi rasismia kaduilla?
Emme keskustele rasismista paljoa, mutta jos jotain on sattunut minulle, pikkuveljelleni tai esimerkiksi serkulleni, puhumme aina siitä kotona. Vanhempani saattavat kysyä: ”Miksi niin tapahtui?” Pikkuveljelle taas vanhemmat yleensä hermostuvat, kun veli on niin temperamenttinen. Se huutaa takaisin, jos joku haukkuu sitä kadulla. Vanhemmat pyytää aina veljeä ottamaan iisisti.
Miten rasismia voidaan mielestäsi vähentää?
Hyvä kysymys. Ehkä juuri tämänlaisilla videoilla. Se auttaa, että välitetään tietoa. Joskut suomalaiset eivät välttämättä edes tiedä, mistä rasismissa on kyse. Kansalaisjärjestöt voivat opettaa heitä ja puhua heidän kanssaan.
Ezanan kaltaisia ihmisiä on monia. Heille rasismi on arkipäivää. Ihmisoikeusliitto tekee työtä sekä suoran että rakenteellisen rasismin vähentämiseksi. Koulutamme viranomaisia viharikoksista, tuomme esiin yhteiskunnan syrjiviä käytäntöjä ja välitämme tietoa rasismista Suomessa.
