Ryhtiä Suomen ihmisoikeuspolitiikkaan – järjestöt vaativat toista kansallista ihmisoikeusohjelmaa

Tiedote 3.2.2015

Allekirjoittaneet järjestöt vaativat, että Suomi tekee toisen kansallisen perus- ja ihmisoikeuksien toimintaohjelman. Tätä suosittavat myös eduskunnan perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta ihmisoikeusselontekoa koskevissa lausunnoissaan.

”Perus- ja ihmisoikeuksien edistämisen yksi konkreettinen keino on tavoitteellinen kansallinen perus- ja ihmisoikeuksien toimintaohjelma. Ohjelma on kirjattava tulevan hallituksen strategisiin linjauksiin”, sanoo Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Päivi Mattila.

Suomen hallitus teki ensimmäisen kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman vuosille 2012-2013. Ohjelman laatiminen oli tärkeä signaali siitä, että perus- ja ihmisoikeudet ovat tärkeitä ja sitovat Suomea myös kotimaassa.

Ensimmäisen ohjelman myötä esimerkiksi oikeusturvaan on saatu rakenteellisia parannuksia. Varsinaisen ohjelman lisäksi valtioneuvosto perusti vuonna 2012 ministeriöiden perus- ja ihmisoikeusyhteyshenkilöiden verkoston seuraamaan ohjelman toteutumista. Verkosto on ryhdittänyt viranomaisten työtä ja ministeriöiden keskinäistä keskustelua ihmisoikeusasioissa. Oikeusministeriö asetti ensimmäistä ohjelmaa valmistelemaan ja toimeenpanoa seuraamaan myös kansalaistoimijoiden paneelin. Mukana oli kansalaisjärjestöjä ja ihmisoikeuksiin keskittyviä viranomaistahoja kuten tasa-arvo- ja vähemmistövaltuutetut. Ministeriöiden verkoston ja paneelin yhteiskokoukset lisäsivät dialogia viranomaisten ja järjestöjen välillä.

Ensimmäisessä ohjelmassa oli myös keskeisiä puutteita, kuten monien keskeisten oikeuskysymysten – esimerkiksi taloudellisten oikeuksien, työelämänoikeuksien ja ulkomaalaisten oikeusturvan – vähäinen huomioiminen. Ensimmäinen ohjelma keskittyi jo olemassa olevien hankkeiden toteuttamiseen uusien avauksien sijaan. Huomattava ongelma oli myös resurssien puute ja hankkeiden hajanaisuus.

Kansalaistoimijoiden paneelin arvio ja suositukset ensimmäisestä ohjelmasta sekä Tampereen yliopiston hallintotieteiden laitoksen ohjelmasta tekemä evaluaatio suosituksineen tarjoavat erinomaisen pohjan paremman toisen ohjelman tekemiseen. Ihmisoikeuksien edistäminen vaatii pitkäjänteistä työtä. Ensimmäisen ohjelman aikana tehty työ valuisi hukkaan, mikäli uutta ohjelmaa ei valmistettaisi.

Toisen ohjelman on syytä perustua kansainvälisten ihmisoikeussopimusten ja sopimusvalvontaelinten Suomelle antamien suositusten nopeaan täytäntöön panoon. Niiden lisäksi Suomella on hyvät edellytykset rakentaa kunnianhimoinen ohjelma, joka tuo ihmisoikeusnäkökulman tulevan hallituksen tavoitteisiin. Ihmisoikeudet kuuluvat niin työllisyyden, talouskasvun, yhdenvertaisuuden kuin terveyden ja koulutuspolitiikan keskeisiin elementteihin.

Helsingissä 3.2.2015

Inka Hetemäki, ohjelmajohtaja, Suomen Unicef ry
Olli Joensuu, pääsihteeri, Suomen Nuorisoyhteistyö – Allianssi ry
Frank Johansson, toiminnanjohtaja, Amnesty International Suomen osasto
Milla Kalliomaa, vt. pääsihteeri, Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Antti Karanki, puheenjohtaja, Trasek
Kalle Könkkölä, toiminnanjohtaja, Kynnys ry
Marjaana Laine, toiminnanjohtaja, Pakolaisneuvonta ry
Pirkko Mahlamäki, pääsihteeri, Vammaisfoorumi
Päivi Mattila, pääsihteeri, Ihmisoikeusliitto
Johanna Pakkanen, pääsihteeri, Naisjärjestöt Yhteistyössä – Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry
Marita Ruohonen, toiminnanjohtaja, Suomen Mielenterveysseura
Seppo Sauro, toiminnanjohtaja, Lastensuojelun Keskusliitto
Aija Salo, pääsihteeri, Seta
Olavi Sydänmaanlakka, toiminnanjohtaja, Mielenterveyden keskusliitto

Lisätiedot:

Päivi Mattila, pääsihteeri, Ihmisoikeusliitto puh. 050-5368195

Kansallisen perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelman 2012-13 arviointi. Oikeusministeriö 19/2014

Perus- ja ihmisoikeustoimijoiden paneelin lausunto Suomen ihmisoikeuspolitiikasta ja sen seurannasta sekä valtioneuvoston perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmasta

—————

Mänskliga rättigheter behöver en stark ram – organisationer kräver en andra nationell människorättsplan

Pressmeddelande 3.2.2015

De undertecknade organisationerna kräver att Finland lägger fram en andra nationell handlingsplan för grundläggande och mänskliga rättigheter. Detta rekommenderas även av riksdagens grundlagsutskott och lagutskott i sina respektive utlåtanden gällande rederingens redogörelse om mänskliga rättigheter.

”En nationell handlingsplan med tydliga målsättningar är ett konkret verktyg för att främja de grundläggande och mänskliga rättigheterna. Handlingsplanen måste tas med i nästa regerings strategiska linjedradningar”, säger generalsekreterare Päivi Mattila från Förbundet för Mänskliga Rättigheter.

Regeringen godkände den första nationella handlingsplanen för grundläggande och mänskliga rättigheter för år 2012-2013. Detta var då en viktig signal om att mänskliga rättigheter är viktiga och bindade för Finland också i hemlandet.

I och med den första handlingsplanen har till exempel rättsskyddets struktur förbättrats. Förutom själva planen tillsatte statsrådet år 2012 ett nätverk av ministeriernas kontaktpersoner för grundläggande och mänskliga rättigheter för att övervaka verkställandet av planen. Nätverket har stött myndigheternas arbete och dialog mellan ministerierna gällande människorättsärenden.

Justitieministeriet tillsatte också en panel av medborgaraktörer för att delta i förberedningen och för att följa verkställandet av den första planen. Det fanns både medborgarorganisationer och myndigheter med fokus på mänskliga rättigheter, såsom minoritetsombudsmannen och jämställdhetsombudsmannen, med. Gemensamma möten mellan ministerienätverket och panelen ökade dialogen mellan myndigheter och föreningar.

Den första handlingsplanen hade centrala brister såsom minimal hänsyn till många centrala rättighetsfrågor som ekonomiska rättigheter, arbetslivsrättigheter och rättssydd för utlänningar. Den första planen fokuserade på att verkställa redan existerande projekt i stället för att ta nya initiativ. Ett omfattande problem var även bristen på resurser och utspriddheten av projekten.

Evalueringarna och rekommendationerna gjorda av medborgarpanelen och institutionen för förvaltningsvetenskaper vid Tammerfors universitet om den första handlingsplanen ger en fin grund för en bättre andra plan. Att främja mänskliga rättigheter kräver långsiktigt arbete. Arbetet från den första handlingsplansperioden skulle gå förlorat om en ny plan inte lades fram.

Den andra handligsplanen borde basera sig på en snabb implementering av internationella människorättskonventioner samt på de rekommendationer som Finland har fått av människorättskonventionernas granskningsorgan. Finland har goda förutsättningar att bygga en ambitiös plan som tillför ett människorättsperspektiv i den kommande regeringens målsättningar. Mänskliga rättigheter är centrala element i såväl ekonomisk tillväxt, likabehandling, hälsa som utbildningspolitik.

Helsingfors den 2 februari 2015

Inka Hetemäki, programdirektör, Finlands Unicef rf
Olli Joensuu, generalsekreterare, Finlands ungdomssamarbete Allians RF
Frank Johansson, verksamhetsledare, Amnesty International – Finländska sektionen
Mirjam Kalland, generalsekreterare, Mannerheims Barnskyddsförbund
Antti Karanki, ordförande, Trasek
Marjaana Laine, verksamhetsledare, Flyktingrådgivningen
Pirkko Mahlamäki, generalsekreterare, Handikappforum
Päivi Mattila, generalsekreterare, Förbundet för mänskliga rättigheter
Johanna Pakkanen, generalsekreterare, Kvinnoorganisationer i Samarbete NYTKIS ry
Marita Ruohonen, verksamhetsledare, Föreningen för mental hälsa i Finland
Seppo Sauro, verksamhetsledare, Centralförbundet för barnskydd
Aija Salo, generalsekreterare, Seta
Olavi Sydänmaanlakka, verksamhetsledare, Centralförbundet för mental hälsa

Tilläggsuppgifter:

Päivi Mattila, generalsekreterare, Förbundet för mänskliga rättigheter
tel. 050 536 8195