Tuhannet kehitysvammaiset ihmiset työskentelevät Suomessa työn kaltaisissa olosuhteissa ilman palkkaa. Jotkut ovat työskennelleet vuosia, jopa vuosikymmeniä, ilman työntekijälle kuuluvia oikeuksia. Ihmisoikeusliitto ja Kehitysvammaliitto vaativat niin kutsutun työtoiminnan kokonaisvaltaista uudistamista.

Palkkaa työstä -kampanja nostaa esiin työ- ja avotyötoiminnan pitkään jatkuneet epäkohdat.

Kampanjassa kuusi kehitysvammaista ihmistä kertoo omista kokemuksistaan. Ihmisoikeusliiton ja Kehitysvammaliiton kampanjaa tukevat Kehitysvammaisten Tukiliitto ja FDUV. Lue myös kampanjan lehdistötiedote.

 

Karoliina Olkkonen Palkkaa työstä -kampanja

Karoliina Olkkonen: ”Olen tehnyt avotyötä keittiöapulaisena ja siivousapulaisena. Tein 4-5 tunnin työpäiviä ja sain työosuusrahaa 12 euroa päivässä. Tuntui epäreilulta saada noin vähän rahaa, koska minä tein samaa työtä kuin moni muu siinä työpaikassa. Muut saivat siitä palkkaa, mutta minä sain vain työosuusrahaa. Nyt olen palkkatöissä ja elämäni on muuttunut, kun ei tarvitse enää laskea jokaista euroa. Ihmiselle on tärkeä saada itse tienata elantonsa. Jos on avotyössä, hänellä ei ole irtisanomissuojaa, ei kerrytä eläkettä, ei vuosilomaa, ei mitään perusoikeuksia, mitä muilla palkkatyössä tai työsuhteessa olevilla ihmisillä on. Siksi avotyö tuntuu epäoikeudenmukaiselta.”

 

Janne Ahokainen Palkkaa työstä -kampanja

Janne Ahokainen: ”En motivoitunut ruuvien pussituksesta työkeskuksessa. Tyypit saavat 70 euroa kuussa, mutta kaikki menee ruokaan, se on plus miinus nolla. Viisi päivää viikossa hommissa ja ainoa plussa oli ilmainen bussikortti. Avotöissä ollessani jouduin neuvomaan kesätyöntekijää, joka sai tonnin kuussa. Itse sain 40 euroa. Ei hymyilyttänyt. Nyt olen ollut 12 vuotta palkkatyössä koululla laitoshuoltajana. En joudu enää nostamaan työkyvyttömyyseläkettä, koska olen kokopäivätyössä. Palkka on tärkeää, että pystyy elättämään perheensä ja maksamaan laskunsa, tekemään matkoja ja harrastamaan. Minulla on vaimo ja kaksi lasta, 1- ja 3-vuotiaat tytöt. Liian usein ihminen tuomitaan, kun nähdään diagnoosi, näkemättä itse ihmistä. Täällä koululla olen Janne enkä kehitysvammainen.”

 

Miia Pallonen Palkkaa työstä -kampanja

Miia Pallonen: ”Olen ollut avotyössä postitushommissa sekä kirjastossa, jossa asettelin kirjoja hyllyihin ja palvelin asiakkaita. Tein viiden tunnin päiviä viitenä päivänä viikossa. Postitushommassa sain 5-7 euroa päivässä, kirjastossa 10 euroa päivässä. Silloin ajattelin, että minulla on työpaikka ja nyt tehdään töitä! Mutta nyt kun olen palkkatöissä ja saan kuukausipalkkaa, niin ymmärrän eron. Miten noin vähällä voi kukaan tulla toimeen? Kun on palkkatöissä, pystyy maksamaan omat laskut ja elämiset. Avotöissä, jos saat 10 euroa tai vähemmän päivässä, niin miten sinä pystyt elättämään itsesi. Kyllä se aika väärin on. Asiaan pitäisi tulla muutos. Nyt teen siivoushommia ja ompelutöitä ja saan oikeaa palkkaa. Mielestäni jokaisella ihmisellä on oikeus saada palkkaa, tuntea, että on hyvä työssä ja että häntä arvostetaan.”

 

Kalle Utriainen Palkkaa työstä -kampanja

Kalle Utriainen: ”Olen tehnyt aiemmin avotyötä. Olin kahvilassa töissä, palvelin asiakkaita ja tein tuotteita myyntiin. Tein kuutta seitsemää tuntia päivässä. Minulle maksettiin vähän alle satanen kuussa. Onhan se aika vähän, kun ottaa huomioon kuinka paljon minä siellä kuitenkin tein töitä. Ei se tietenkään kauhean reilulta tuntunut. Sain paljon kehuja asiakkailta, koska olin tosi asiakasystävällinen ja tykkäsin siitä työstä. Kyllähän se harmitti, ettei siitä kertynyt rahaa. Nyt olen palkkatöissä kukkakaupassa. Käsittelen leikkokukkia, autan muita työntekijöitä ja myös asiakkaita ostosten kanssa. On elämä jonkin verran muuttunut nyt, kun saan palkkaa. Mielestäni, jos ihminen otetaan töihin, niin kyllä siitä tulisi maksaa palkkaa.”

 

Sanna Sepponen

Sanna Sepponen: ”En ole koskaan ollut avotyössä. Olen kuitenkin huolissani kavereiden puolesta, jotka ovat. Avotyö ei ole kivaa, koska siitä ei saa kunnon palkkaa. Oikeassa työssä saa palkkaa ja voi elää omaa elämäänsä ja olla itsenäinen. 12 euron työosuusraha päivässä ei riitä. Jos haluaa syödä työpäivän aikana, menettää senkin. Minulla on onneksi ollut alusta lähtien työhönvalmentaja, joka on auttanut hakemaan palkkatyötä, ei avotyötä. Opiskeluaikana olin työharjoittelussa kaupassa, vanhusten kanssa ja päiväkodissa. Sitten pääsin ensimmäiseen palkkatyöhön hampurilaisravintolaan. Nykyään olen töissä isossa valtionyhtiössä. Palkka on tärkeää. Kun on enemmän rahaa, se antaa mahdollisuuden elää omaa elämää.”

 

Satu Pietikäinen

Satu Pietikäinen: ”Olen tehnyt avotyötä päivätoiminnassa ja vanhusten palvelutalossa. Tein siellä siivoustöitä. Sekin oli ihan kivaa, en valita. Mutta nyt olen palkkatöissä pesulassa. Saan kymmenen euroa tunnissa. Ennen sain saman verran päivässä. Pesen pyykkiä, mankeloin, hoidan pyykinpesukonetta ja kuivuria, vien pyykit kerroksiin. Korkea hygieniataso on tärkeää. Tykkään työstäni. Osa-aikatyö tuo lisätuloja eläkkeen päälle. Ostin rahoilla kotiin tiskikoneen. Koirani Bella on myös saanut enemmän luksusta kuin ennen. Koira on minulle tärkeä. Asun omassa asunnossa koiran ja kissan kanssa. Palkkatyö on tehnyt minusta iloisemman: olen huomannut, että osaan ja minua arvostetaan. Haluan sanoa muille kehitysvammaisille, että hankkikaa työhönvalmentaja ja menkää rohkeasti palkkatyöhön.”

Kuvat: Liisa Huima

Palkkaa työstä -kampanjavideot

Karoliina Olkkonen:

 

Miia Pallonen:

 

Kalle Utriainen:

Palkkaa työstä -kampanja: 10 kysymystä ja vastausta

1. Mitä on kehitysvammaisten työtoiminta?

Kehitysvammaisten ihmisten työtoiminta on työn kaltaista toimintaa, jota kunnat järjestävät kehitysvammaisille ihmisille. Sitä järjestetään joko kuntien ylläpitämissä työkeskuksissa tai tavallisilla työpaikoilla niin kutsuttuna avotyötoimintana.  Työtoimintaan osallistuvilla ihmisillä ei ole työsuhdetta, vaan toiminta määritellään sosiaalipalveluksi. Näin ollen he eivät saa työsuhteeseen kuuluvia etuja, kuten palkkaa ja vuosilomia. Työtoiminta ei myöskään kerrytä eläkettä.

Työkeskuksissa tehtävät voivat sisältää esimerkiksi tavaroiden pakkaamista tai kokoamista alihankintana yksityisille yrityksille. Avotyötoiminnassa mukana olevat tekevät tavanomaisia työtehtäviä tavallisilla työpaikoilla.

Työtoiminnasta saatu korvaus on keskimäärin 5 euroa päivässä. Jos tästä summasta vähennetään ateriamaksu, saattaa työtoimintaa tekevä jäädä jopa miinukselle.

2. Kuinka yleistä työtoiminta on ja missä se tapahtuu?

Suomessa on arviolta 25 000 työikäistä kehitysvammaista ihmistä. Heistä noin 6 000 osallistuu toimintaan työkeskuksissa ja yli 2 000 on avotyötoiminnassa tavallisilla työpaikoilla.

Yleisimmät avotyötoiminnan työpaikat ovat ravintoloita, kahviloita ja suurtalouskeittiöitä. Myös kaupat sekä vanhainkodit ja muut hoiva-alan työpaikat ovat yleisiä.

Lähes puolet avotyötoiminnasta (48 %) järjestetään julkisen sektorin työpaikoilla. Yksityisellä sektorilla tapahtuu 38 % avotyötoiminnasta ja kolmannella sektorilla, kuten järjestöissä, osuus on 14 %.

3. Osallistuvatko kaikki työikäiset kehitysvammaiset ihmiset työtoimintaan?

Eivät osallistu. Osa kehitysvammaisista ihmisistä ei halua osallistua tai ei pysty osallistumaan työtoimintaan eri syistä. Noin 3% työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä on palkkatöissä.

Työtoimintaan osallistuvat pääasiassa ne kehitysvammaiset ihmiset, jotka on kunnissa katsottu siihen kykeneviksi. Mukana on työkyvyltään hyvin erilaisia ihmisiä.

4. Kuka työtoiminnan järjestämisestä vastaa?

Työtoiminnan järjestämisestä kuntien ylläpitämissä työkeskuksissa vastaa kuntien sosiaalipalvelut. Avotyön osalta kuntien sosiaalitoimen työntekijät ja työpaikat sopivat toiminnan järjestämisestä tapauskohtaisesti.

5. Mikä työtoiminnassa on ongelma?

Työtoiminnasta ei saa palkkaa, eikä se kerrytä vuosilomapäiviä tai eläkettä kuten palkkatyö. Osa kehitysvammaisista henkilöistä on saattanut olla työsuhteeseen rinnastettavassa toiminnassa jopa vuosikymmeniä ilman työsuhteeseen kuuluvia oikeuksia ja etuuksia.

Nykyiset työtoiminnan muodot loukkaavat monelta osin kehitysvammaisten ihmisten työoikeuksia. Kehitysvammaisuus ei voi olla perusteena sille, että työtä tekevä henkilö ei saa lainkaan työntekijälle kuuluvia etuja. Kun työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät, pitää työntekijän saada hänelle kuuluvat edut ja suoja.

On todennäköistä, että työsuhteen tunnusmerkit täyttyvät monessa tapauksessa sekä avotyötoiminnassa, että työkeskuksissa. Tietyn ryhmän jättäminen työsuhteisen työn ulkopuolelle on niin perustuslain kuin työoikeuksien näkökulmasta ongelmallista.

Työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä vain hyvin pieni määrä, noin 500-600 henkilöä (3 %) on palkkatyössä. Kuitenkin ainakin 3000 nyt työtoiminnassa olevaa kehitysvammaista henkilöä olisi halukkaita ja kykeneviä työllistymään palkkatyöhön.

6. Eivätkö työtoiminnan ongelmat koske muita ryhmiä?

Työtoimintaan osallistuu Suomessa kehitysvammaisten ihmisten lisäksi myös esimerkiksi pitkään työttömänä olleita ihmisiä, yleensä kuntouttavan työtoiminnan nimikkeen alla. Palkkaa työstä-kampanja keskittyy kuitenkin yksinomaan kehitysvammaisten ihmisten työoikeuksiin ja puutteisiin niiden toteutumisessa.

7. Mikä jarruttaa kehitysvammaisten ihmisten pääsyä palkkatöihin?

Usein kehitysvammaiset ihmiset tarvitsisivat palkkatyöhön päästäkseen yksilöllistä tukea. On tutkittua näyttöä siitä, että kun kehitysvammaisia ihmisiä tuetaan työhönvalmennuksella, työllistyminen palkkatyöhön onnistuu selvästi paremmin. Kuitenkin vain pienessä osassa Suomen kuntia hyödynnetään työhönvalmennusta työllistymisen tukena.

Kehitysvammaisia ihmisiä ei tyypillisesti myöskään ohjata tai kannusteta kuntien TE-palveluiden piiriin työnhakijoiksi. Näyttääkin siltä, että kehitysvammaisia ihmisiä ei nähdä Suomessa täysivaltaisina työntekijäkansalaisina.

8. Tuetaanko kehitysvammaisten ihmisten työllistymistä joissain maissa paremmin?

Tutkittua tietoa kehitysvammaisten ihmisten palkkatyöhön osallistumisesta on vain vähän. Kanadassa kaikista työikäisistä kehitysvammaisista ihmisistä 26% on palkkatyössä. Tätä on edesauttanut se, että tuetun työllistymisen työhönvalmennus otettiin siellä käyttöön jo 1990-luvulla. Yhdysvalloissa, jossa työhönvalmennuksen malli alun perin kehitettiin, kehitysvammaisten ihmisten työllisyysaste on arviolta jopa 35 %. Suomessa palkkatyöhön osallistuu vain noin 3 %.

9. Järjestävätkö kunnat Suomessa työhönvalmennusta?

Tutkimustietoa siitä, miten kunnat tukevat kehitysvammaisten ihmisten työnhakua, ei juuri ole. Tiedossa on, että joissain kunnissa on päätetty panostaa kehitysvammaisten ihmisten työhönvalmennukseen. Esimerkiksi Vantaalla työhönvalmennus on aktiivisesti käytössä, ja siellä kehitysvammaisisista ihmisistä osallistuukin palkkatyöhön 11,5 % (viimeisin tilastotieto vuodelta 2015). Koko maassa vastaava osuus on noin 3 %.

10. Mitä asialle pitää tehdä ja kenen?

Yksinkertaisesti: työsuhteen tunnusmerkit täyttävästä työstä on saatava palkkaa ja työlle kuuluva suoja.

Valtion on taattava kehitysvammaisten ihmisten oikeuksien toteutuminen. Nykyisen hallituksen tulee laatia askelmerkit työtoiminnan kokonaisvaltaiselle uudistukselle. Tässä uudistamistyössä on korjattava lainsäädännön ongelmat sekä puututtava kuntien työoikeuksia loukkaaviin käytäntöihin.

Kehitysvammaisten ihmisten työoikeuksien loukkausten on loputtava.

Lue lisää:

%d bloggers like this: