Hyppää sisältöön

Mitä tarkoittaa ihmisoikeusmyönteisyys sosiaalityössä?

Sosiaalihuoltoa säätelevät niin Suomen lait kuin kansainväliset ihmisoikeussopimukset. On tärkeää, että julkista valtaa käyttävät viranhaltijat, kuten sosiaalityöntekijät, tulkitsevat soveltamaansa lainsäädäntöä ihmisoikeusmyönteisesti. Perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan tarkoituksena on turvata yksilön oikeuksien täysimääräinen toteutuminen.

Ihmisoikeusliitto järjesti sosiaaliturvaa ja ihmisoikeuksia käsittelevän keskustelutilaisuuden toukokuussa. Tilaisuudessa keskityttiin ihmisoikeusvelvoitteisiin sosiaalityössä ja asiakaskohtaamisissa.

”Heti ensikohtaamisessa on tärkeä tulla kuulluksi. Sosiaalihuollon ammattilaisten tulisi kommunikoida asiakkailleen selkeästi ja ymmärrettävästi. Tämä on yhdenvertaisuus- ja saavutettavuuskysymys”, sanoi Ihmisoikeusliiton vastaperustetun Riittävä toimeentulo -vaikuttajaryhmän jäsen Ee Eisen.

Tilaisuuden muina puhujina olivat Tampereen yliopiston sosiaalioikeuden professori Laura Kalliomaa-Puha sekä vaikuttajaryhmän jäsenet Jenni Ojala ja Taija Siren. Keskustelua johdatteli Ihmisoikeusliiton taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien tiimin päällikkö Heli Markkula.

Ihmisoikeusmyönteinen harkinta ammattilaisten työkaluna

”Kannustan työntekijöitä ottamaan sen harkintavallan käyttöön, joka heille on lakiin kirjoitettu. Paitsi mahdollisuus, se on myös velvollisuus. Perustuslain mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien toteutuminen ja se tarkoittaa myös jokaista yksittäistä työntekijää”, professori Laura Kalliomaa-Puha muistutti. Sosiaalityöntekijä voi soveltaa ihmisoikeusmyönteistä tulkintaa esimerkiksi myöntäessään täydentävää toimeentulotukea.

Vaikka sosiaalityöntekijä voi tarvittaessa käyttää perus- ja ihmisoikeusmyönteistä harkintavaltaa, saattavat työnantajan säännöt ohjeistaa toisin. Nämä ohjeistukset voivat viranomaisesta riippuen olla hyvinkin yksityiskohtaiset, ja niitä myös noudatetaan tarkasti. Tämä asettaa monet työntekijät puun ja kuoren väliin. Voidaankin kysyä, mikä on esimerkiksi sosiaalihuollon esihenkilöiden rooli ihmisoikeusmyönteisen toiminnan vahvistajina.

”Johtamisella ja ohjeiden kirjoittajilla on iso vastuu, miten ohjeistukset muotoillaan. Tunnistavatko sosiaalityöntekijät, että ne ovat vain ohjeita? Ne eivät viime kädessä sido esimerkiksi silloin, kun tehdään valituksia ja hallintotuomioistuimessa tarkastellaan asioita”, huomautti Kalliomaa-Puha. 

Virassa toimivat sosiaalityöntekijät tarvitsevat ihmisoikeuskoulutusta

Ammattilaisten ihmisoikeusosaaminen ei synny tyhjästä, vaan se vaatii panostusta koulutukseen. Ihmisoikeuksia käsitellään tänä päivänä osana tulevien sosiaalityöntekijöiden opintoja. Kuinka varmistamme virassa toimivien työntekijöiden osaamisen ja ammatillisen rohkeuden?

Keskusteluun osallistunut Ihmisoikeusliiton puheenjohtaja Maija Jäppinen peräänkuulutti koulutusta kaikille: ”Riittävä lähtötaso tulisi olla kaikilla sosiaalihuollon ammattihenkilöillä. Myös sosionomien ihmisoikeuskoulutus on tärkeää, sillä usein juuri sosiaaliohjaajat kohtaavat asiakkaita arjen tasolla ja tekevät esimerkiksi päätöksiä täydentävästä toimeentulotuesta.”

Myös Kalliomaa-Puha näkee tarvetta laajalle osaamiselle: ”Osaamista tarvitaan myös TE-toimistoissa, Kelassa ja terveydenhuollon puolella. Useimmissa tilanteissa ihminen on näiden kaikkien tarpeessa samaan aikaan ja silloin on tärkeää, että yhteispeli viranomaisten välillä toimii.”

Ihmisoikeudet kiinnostavat tulevia sosiaalityön ammattilaisia

Jäppinen työskentelee sosiaalityön apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa. Hän tietää, että sosiaalityöntekijät ovat kiinnostuneita ihmisoikeuksista ja pitävät niitä eettisenä lähtökohtana työlleen. Perus- ja ihmisoikeuksia ei kuitenkaan aina tunneta riittävän hyvin, jotta niitä voitaisiin käyttää asiakkaiden oikeuksien edistämisen välineenä.

Monet sosiaalihuollon ammattilaiset pohtivat, voivatko he lähteä itsenäisesti toimimaan työnantajan antaman ohjeistuksen vastaisesti. ”Harkintavallan ihmisoikeusmyönteinen käyttö on kysymys, joka vaatii vahvaa ammatillista osaamista ja itsetuntoa”, korosti Jäppinen.

Tilaisuus oli osa Ihmisoikeusliiton taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien työtä. Ihmisoikeusliitto toteuttaa STEA:n avustuksella Köyhyys ja ihmisoikeudet -hanketta (2021-2024). Yhteistyökumppaneita hankkeessa ovat EAPN-FIN – Suomen köyhyyden vastainen verkosto, SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry, Suomen Setlementtiliitto ja Vailla vakinaista asuntoa ry – VVA ry.

Teksti: Sophia Lawson Hellu


Jaa tämä artikkeli somessa

Tue ihmisoikeustyötä

Lahjoita

Vaikuta ihmisoikeuksien puolesta ja tue työtämme. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.

Tee lahjoitus