BLOGI: Eilen kaikki eduskuntapuolueet allekirjoittivat Euroopan poliittisten puolueiden rasismin vastaisen peruskirjan. Hienoa! Mutta tietävätköhän kaikki kansanedustajat ja puolueiden toimijat, mihin ovat sitoutuneet?

Tilaisuuden tärkeimpänä viestinä jäi mieleen se, että jokainen puolue sanoi yksiselitteisesti vastustavansa rasismia sen kaikissa muodoissa. Rasismi ei ole mielipidekysymys tai poliittisen väittelyn asia, vaan sen vastustamisessa on kyse jakamattoman ihmisarvon ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta, linjasivat puoluejohtajat.

Peruskirjan sitoumukset ovat vahvoja. Allekirjoituksellaan puolueet lupasivat muun muassa torjua kaikkia rasistisen väkivallan muotoja sekä kiihottamista kansanryhmää vastaan. Puolueet sitoutuivat kieltäytymään näyttämästä, julkaisemasta tai levittämästä näkemyksiä, jotka herättävät tai lietsovat ennakkoluuloja ja vihamielisyyttä. Lisäksi eduskuntapuolueet sitoutuivat puuttumaan kaikenlaiseen rasistiseen käyttäytymiseen ja rasistisiin mielipiteisiin.

Aikana jolloin ympäri Eurooppaa nationalistiset, rasistiset ja fasistiset puheet näyttävät tulevan yhtä hyväksytymmäksi, demokraattisen järjestelmän keskeisten toimijoiden yksiselitteinen viesti rasismia vastaan on tärkeä. Eduskuntapuolueet ovat mukana säätämässä lakeja, joilla ihmisten oikeuksien toteutumista, hyvinvointia ja yhdenvertaisuutta voidaan edistää. Siksi puolueilla on erityinen vastuu puheistaan ja teoistaan.

Rasismin vastainen peruskirja vuodelta 1998 juontaa juurensa Euroopan parlamentin ja komission rasisminvastaiseen työhön. Jo ennen peruskirjan laatimista muun muassa Iso-Britanniassa kaikki pääpuolueet olivat allekirjoittaneet samankaltaisen rasisminvastaisen sitoumuksen. Ihmisoikeusliitto järjesti puolueille allekirjoitustilaisuuden myös vuosina 2003 ja 2011, jälkimmäisellä kerralla yhdessä etnisten suhteiden neuvottelukunnan ja vähemmistövaltuutetun – nykyisen yhdenvertaisuusvaltuutetun – kanssa, kuten eilenkin.

Eilisessä tilaisuudessa puolueet keskittyivät puhumaan rasismista, yhdenvertaisuudesta ja vähän ihmisoikeuksistakin. Tämä oli iso saavutus, kun niin monessa rasismia koskeneessa keskustelussa on pian siirrytty aiheen viereen esimerkiksi väittelemään turvapaikkapolitiikasta. Rasismi kun ei ole mikään uusi ilmiö Suomessa, vaan rasismia ja etnistä syrjintää kohtaavat jatkuvasti hyvin monet täällä syntyneet ja tänne muualta muuttaneet.

Useat puolueet kertoivat, miten ne konkreettisesti edistävät monitaustaisuutta esimerkiksi toimimalla aktiivisesti sen puolesta, että maahanmuuttajia on mukana ehdokaslistoilla ja muuten puolueen toiminnassa. Selkeän rasisminvastaisen sitoumuksen omilta vaaliehdokkailtaan vaativat Vihreät ja Vasemmistoliitto. Tämän hyvän käytännön soisi leviävän kaikkiin puolueisiin.

Sen sijaan yksikään puolue ei puhunut siitä, miten ne puuttuvat tai puuttuisivat tilanteeseen, jossa puolueen toimija syyllistyy vihapuheeseen tai rasismiin. Tähän he kuitenkin eilen sitoutuivat ja tästä heitä pitää jatkossa muistuttaa.

Siinä, missä peruskirjan allekirjoittaminen on viime kädessä poliittinen tahdon osoitus ja sitoumuksena symbolinen, on Suomen valtiolla YK:n rasisminvastaiseen sopimukseen pohjautuva oikeudellinen velvoite poistaa rasismi ja syrjintä. On syytä avata keskustelu siitä, pitäisikö puolueiden toimintaa säädellä rasistisen toiminnan osalta tarkemmin.

Esimerkiksi Hollannissa ja Belgiassa on lailla säädetty, että rasistisesta toiminnasta voi seurata puoluetuen menetys ainakin osittain. Vastaavien sanktioiden säätämistä voisi harkita Suomessakin. Lisäksi olisi paikallaan kehittää niin Suomessa kuin Euroopan tasollakin seurantamekanismi sille, kuinka puolueet toteuttavat rasisminvastaisen peruskirjan sitoumuksia. Voisivatko puolueet itse olla aloitteellisia tässä?

Nähtäväksi jää, mitä nimet paperissa ja juhlavat sanat käytännössä tarkoittavat. Suomen vahva kansalaisyhteiskunta tulee seuraamaan, miten puolueet toimivat silloin, kun sitoutumista rasisminvastaiseen toimintaan testataan.

Rasismin vastainen peruskirja  

 

 Kaari Mattila

 Kirjoittaja on Ihmisoikeusliiton pääsihteeri.