1. Mitä on kunniaan liittyvä väkivalta ja mistä se johtuu?
Kunniaan liittyvä väkivalta on sukupuolistuneen väkivallan muoto, jolla pyritään suojaamaan tai palauttamaan perheen, suvun tai muun yhteisön kunniaa ja mainetta. Sitä esiintyy eri puolilla maailmaa varsinkin yhteisöissä, joissa perheen ja suvun kunnian nähdään pitkälti määrittyvän sen jäsenten erityisesti tyttöjen ja naisten ”siveellisen” käytöksen ja tiukan seksuaalimoraalin kautta.
Konflikti syntyy tilanteessa, jossa perheenjäsen rikkoo tai hänen epäillään rikkoneen näitä yhteisöllisesti omaksuttuja siveellisyyskäsityksiä. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi seurustelu sellaisen henkilön kanssa, jota perhe ei hyväksy, epäsopivana pidetty pukeutuminen tai käytös, avioero tai avioliitosta kieltäytyminen. Hyväksyttynä pidetystä käytöksestä poikkeamisen ajatellaan tuovan häpeää koko yhteisölle, suvulle tai perheelle
Perheen kunnian suojelemiseksi erityisesti tyttöjen ja naisten elämää kontrolloidaan esimerkiksi rajoittamalla heidän liikkumistaan, sosiaalisia suhteitaan tai pukeutumistaan. Heitä saatetaan myös painostaa tai uhkailla. Joskus konflikti kärjistyy vakavammaksi väkivallaksi, kuten pahoinpitelyksi tai äärimmäisessä tapauksessa jopa murhaksi. Kunniaan liittyväksi väkivallaksi määritellään myös avioliittoon pakottaminen eli nk. pakkoavioliitot. Kunnia-ajatteluun sisältyvän logiikan mukaan yhteisöllisiä sääntöjä uhmanneen rankaisulla pyritään palauttamaan perheen kunnia.
2. Kuuluuko kunniaan liittyvä väkivalta johonkin tiettyyn uskontoon tai kulttuuriin?
Ei. Kunniaan liittyvä väkivalta selittyy vanhalla tapakulttuurilla, jota esiintyy monilla alueilla niin muslimien, kristittyjen, hindujen kuin muihinkin uskontokuntiin kuuluvien ihmisten parissa. Ihmisoikeusliitto on tehnyt työtä yli 15:stä eri maasta kotoisin olevien henkilöiden kanssa ratkaistessaan tai ennaltaehkäistessään kunniaan liittyviä konflikteja. Myös joissakin kantasuomalaisissa etnisissä ja uskonnollisissa yhteisöissä esiintyy yhteisöllistä painostusta ja väkivaltaa.
Yhteisöjen sisällä on isoja yksilöllisiä eroja. Tiettyyn etniseen tai uskonnolliseen ryhmään kuulumisesta ei voi vetää johtopäätöksiä siitä, millaisia kunniakäsityksiä yksittäisellä ihmisellä tai perheellä on.
3. Keneen kunniaan liittyvä väkivalta kohdistuu? Keitä tekijät ovat?
Seksuaalisuuden kontrolloinnista nouseva kunniaan liittyvä väkivalta kohdistuu yleensä teini-ikäisiin tyttöihin ja nuoriin naisiin, mutta se voi kohdistua myös eronneisiin tai leskeksi jääneisiin naisiin. Näissä tapauksissa kunniaan liittyvä väkivalta on yleensä normien mukaisen ”siveellisen käytöksen” varmistamista.
Myös poikien ja miesten seksuaalisuuteen ja parisuhteisiin voi kohdistua kontrollia ja väkivaltaa erityisesti, jos he kuuluvat seksuaalivähemmistöihin. Useammin poikiin kohdistuu kuitenkin henkistä väkivaltaa, joka ilmenee siten, että perhe tai suku painostaa heitä pitämään silmällä siskojaan, kontrolloimaan heidän menojaan tai jopa kohdistamaan heihin fyysistä väkivaltaa. Tekijään saattaa kohdistua yhteisön taholta niin voimakasta painetta, että hän kokee mahdottomaksi asettua vastustamaan sitä. Kunniaan liittyvässä väkivallassa ei siten aina ole yksiselitteistä jakoa tekijän ja uhrin välillä.
Tekijöinä voivat olla sekä miehet että naiset, joskin fyysistä väkivaltaa käyttävät yleensä perheen tai suvun miespuoliset jäsenet. Kunniaan liittyvä väkivalta on usein ylirajaista eli useissa maissa asuvat ihmiset saattavat olla siinä hyvin aktiivisessa roolissa. He voivat osallistua niin teon suunnitteluun, toteutukseen kuin sen peittelyynkin.
4. Miten kunniaan liittyvä väkivalta eroaa muusta lähisuhdeväkivallasta?
Kunniaan liittyvä väkivalta on sukupuolistuneen väkivallan muoto, jolla on paljon yhteneväisyyksiä muuhun lähisuhdeväkivaltaan.
Kunniaan liittyvällä väkivallalla on kuitenkin omat erityispiirteensä. Merkittävä erottava tekijä on yhteisöllisyys. Tyypillistä kunniaan liittyvälle väkivallalle on, että väkivaltaa suunnittelee tai toteuttaa useampi henkilö. Suvun jäsenet voivat yhdessä sopia, että tiettyä perheen jäsentä rangaistaan esim. siveettömänä pidetystä käytöksestä ja päättää, kuka perheen tai suvun jäsen teon tekee. On tiedossa, että joskus tekijäksi on valittu alaikäinen siksi, että hänelle mahdollisesti tuleva rangaistus voi olla lievempi.
Kunniaan liittyvässä väkivallassa teko saattaa tuoda kunniaa tekijälle ja toisaalta uhrin voidaan katsoa ansainneen rangaistuksensa, jolloin hän voi joutua koko yhteisönsä hylkäämäksi. Kunniaan liittyvällä väkivallalla pyritäänkin säilyttämään tai palauttamaan tekijän perheen kunnia ulkopuolisten silmissä. Näin ei yleensä ole muussa lähisuhdeväkivallassa. Toinen tärkeä erottava tekijä on motiivi, joka nivoutuu kunniaan liittyvässä väkivallassa seksuaalisuuteen ja sukupuoleen.
5. Kuinka yleistä kunniaan liittyvä väkivalta on maailmassa?
Kunniaan liittyvää väkivaltaa esiintyy eri puolilla maailmaa, eri kulttuureissa ja uskonnollisissa ryhmissä.
Euroopan neuvoston mukaan kunniaan liittyvä väkivalta ja kunniamurhat ovat kasvussa Euroopassa. YK:n väestörahasto UNFPA arvioi vuonna 2000, että maailmassa tapahtuu vuosittain 5000 kunniamurhaa. Asian parissa toimivien järjestöjen (Human Rights Watch, Honour Based Violence Awareness Network) mukaan todellinen määrä on kuitenkin moninkertainen. Ruotsissa tapahtuu noin viisi tunnistettua kunniamurhaa vuodessa, mutta paikallisten järjestöjen arvioiden mukaan todellinen määrä on ainakin kaksinkertainen. Iso-Britanniassa kunniamurhia tilastoidaan vuosittain noin 12.
Ruotsissa vuonna 2009 tehdyn kansallisen tutkimuksen mukaan noin 70 000 ruotsalaista nuorta kokee, etteivät he voi vapaasti valita puolisoaan ja 8500 heistä on asiasta erittäin huolissaan. Iso-Britannian sisä- ja ulkoministeriön alainen pakkoavioliittoyksikkö antoi vuonna 2015 tukea 1220 pakkoavioliittoon liittyvässä tapauksessa. 84 prosenttia niistä oli ylirajaisia eli pakkoavioliitossa tai sen järjestelyissä oli mukana ihmisiä myös Iso-Britannian ulkopuolelta.
6. Esiintyykö kunniaan liittyvää väkivaltaa Suomessa?
Kyllä. Kunniaan liittyvä väkivalta on globaali ilmiö. Suomessa se koskee lähinnä joitakin maahanmuuttajataustaisia perheitä, mutta samantyyppistä yhteisöllistä painostusta ja väkivaltaa saattaa esiintyä myös joissakin kantasuomalaisissa yhteisöissä, kuten romanien tai vanhoillislestadiolaisten parissa.
Kattavaa tutkimus- tai tilastotietoa ilmiön yleisyydestä tai muodoista Suomessa ei ole. Asian parissa toimivat järjestöt kohtaavat kuitenkin säännöllisesti erilaisia kunniaan liittyvän väkivallan muotoja. Ihmisoikeusliitto on työskennellyt lähes 90 kunniaan liittyvän konfliktin parissa, joiden osapuolet ovat tulleet Suomeen alun perin 15 eri maasta. Monika-Naiset liiton mukaan heillä on vuosittain 40-50 asiakasta, joihin kohdistuu kunniaan liittyvää väkivaltaa ja noin 15 pakkoavioliittotapausta.
Ihmisoikeusliiton teki vuonna 2012 kyselyn, johon vastasi 110 naista ja miestä eri etnisistä ryhmistä. Yli 70 prosenttia oli sitä mieltä, että kunniaan liittyviä konflikteja esiintyy heidän yhteisöissään. Myös Ihmisoikeusliiton kesäkuussa 2016 valmistuvan selvityksen mukaan Suomessa esiintyy sellaista henkistä, fyysistä ja taloudellista väkivaltaa, jonka taustalla on kunniakäsityksiin liittyviä motiiveja.
Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa, Suomessa ei ole tunnistettu ns. kunniamurhia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö niitä olisi voinut tapahtua. Ensimmäinen tuomio sellaisen suunnittelusta annettiin kesällä 2015 Helsingin käräjäoikeudessa. Hovioikeudessa syyte kuitenkin kumottiin ja tekijä sai tuomion vain pahoinpitelystä.
Kaiken kaikkiaan kunniaan liittyvä väkivalta on Suomessa ilmiönä mittakaavaltaan pieni, kun sitä verrataan kaikkeen Suomessa tapahtuvaan lähisuhde- ja perheväkivaltaan.
7. Mitä eroa on pakkoavioliitolla ja järjestetyllä avioliitolla?
Keskeinen ero on pakottaminen. Järjestetyssä avioliitossa puolisoiden vanhemmat tai muut sukulaiset etsivät mielestään toisilleen sopivan parin, minkä jälkeen puolisoehdokkaat voivat tavata ja päättää, haluavatko solmia avioliiton. Pakkoavioliitto on sananmukaisesti ainakin toiselle osapuolelle pakotettu – häneltä ei kysytä suostumusta tai kieltäytymistä ei hyväksytä. Liitto voi muuttua pakkoavioliitoksi myös siinä tapauksessa, kun toinen puolisoista haluaisi erota, mutta perhe, suku tai puoliso tekee selväksi, ettei se ole mahdollista.
Joskus raja näiden välillä on häilyvä. Esimerkiksi henkilö saattaa suostua järjestettyyn avioliittoon vastentahtoisesti, koska kokee, että hänen täytyy kunnioittaa vanhempiensa päätöstä. Pakkoavioliitto ei liity aina kunniakäsityksiin, vaan sen taustalla voivat olla myös esimerkiksi erilaiset taloudelliset syyt tai mahdollisuus saada oleskelulupa toiselle puolisoista.
8. Kunniaan liittyvä väkivalta ja ihmisoikeudet
Kunniaan liittyvä väkivalta väkivalta on ihmisoikeusloukkaus. Se loukkaa useita kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, muun muassa YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa, Euroopan ihmisoikeussopimuksessa ja YK:n naisten kaikkinaisen syrjinnän poistamista koskevassa yleissopimuksessa, määriteltyjä oikeuksia.
Näitä oikeuksia ovat esimerkiksi oikeus vapauteen ja turvallisuuteen, oikeus mennä tai olla menemättä naimisiin sekä oikeus valita itse puolisonsa. Kunniaan liittyvä väkivalta näyttäytyy tyttöjen kohdalla usein koulutuksen rajoittamisena, jolloin se voi vaarantaa oikeutta koulutukseen. Elokuussa 2015 Suomessa voimaan tullut Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli Istanbulin sopimus mainitsee kunniaan liittyvän väkivallan erikseen ja toteaa, ettei perinne tai ”kulttuuri” koskaan oikeuta väkivaltaan.
Lue myös Ihmisoikeusliiton sivuilta:
Miten tunnistaa ja puuttua kunniaan liittyvään väkivaltaan?
