Ihmisoikeusliiton vieraileva kirjoittaja ja Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki on nähnyt työssään ja arjessaan, että vaikka lakiteksteissä vammaisten oikeuksia viedään eteenpäin, ollaan käytännössä jäämässä pahasti jälkeen.
Meille vammaisten ihmisten oikeuksien puolesta toimiville 10.6.2016 oli juhlapäivä: oikea vammaisten itsenäisyyspäivä! Vammaisten ihmisten oikeuksia koskeva YK:n yleissopimus astui tuolloin Suomessa voimaan. Saimme uuden alun ja työkalun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien edistämisessä ja turvaamisessa myös vammaisille ihmisille. Tämä on erityisen tärkeää nyt, kun perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen yhä usemmin sivuutetaan politiikassa ja päätöksenteossa.
Kun suunnitellaan, valmistellaan ja tehdään päätöksiä vammaisten ihmisten elämää koskevista asioista, tulee vammaisten ihmisten ja heitä edustavien järjestöjen olla täysimääräisesti mukana, osallistua ja antaa oma panoksensa.
Ei mitään meistä, ilman meitä! Nothing about us, without us!
Onko kuitenkaan Suomi sellainen maa, jossa vammaiset ihmiset voivat tehokkaasti osallistua yhteiskuntaan yhdenvertaisina kansalaisina?
Vammaisia ihmisiä on perinteisesti pidetty hoivan ja huollon kohteina, oman elämänsä objekteina. YK:n vammaissopimus luo muutosta, ohjaa tiellä kohti uutta käsitystä siitä, että vammaiset ihmiset ovat oikeuksien haltijoita ja he voivat tehdä päätöksiä oman elämänsä suhteen, vaikkapa siitä, missä asuvat ja kenen kanssa.
Näyttää kuitenkin siltä, että se varsinainen urakka eli sopimuksen toimeenpano on pidempi ja raskaampi kuin sopimuksen valmistumisen aikaan osasimme kuvitellakaan. Siihen tarvitaan kaikkien panosta, myös vammaisten henkilöiden ja heitä edustavien järjestöjen, jotta ”Nothing about us, without us” vähitellen kääntyy muotoon ”All about us, with us”.
Muitakin uusia työkaluja ihmisoikeuspuolustajien arsenaaliin on tullut, kuten uudistettu yhdenvertaisuuslaki.
Vammaisiin kohdistuva syrjintä on liian usein näkymätöntä, näennäisen neutraalia kohtelua. Kaikkia kohdellaan samoin, eikä huomioida ihmisten välisiä merkitseviä eroja. Näennäisesti yhdenvertainen kohtelu johtaa syrjivään lopputulokseen joidenkin henkilöiden osalta ja heidän asemansa jää erityisen epäsuotuisaksi muihin verrattuna.
Vammaisilla ihmisillä on kaikkina ikäkausina suurempi riski kuin muilla ihmisillä joutua syrjityiksi eri elämäntilanteissa.
Leikkaukset kohdistuvat erityisellä voimalla vammaisten ihmisten oikeuksien kannalta olennaisiin palveluihin. Esimerkiksi hankintalaki ja palveluiden kilpailutus voivat johtaa siihen, että vammaisten palveluissa mennäänkin kohti halvinta, kohti minimitasoa.
Välillistä syrjintää syntyy etenkin tilanteissa, joissa vammaisen ihmisen ei ole mahdollista päästä palvelun käyttäjäksi siksi, ettei palvelu ole riittävän esteetön. Jos vammainen ihminen tarvitsee toisen henkilön apua verkkopankkiin kirjautumisessa, voivat käyttäjätunnus ja salasana joutua toisen tietoon. Yhteiskunnan palvelujen sähköistyessä pitää kaikille, myös vammaisille ihmisille, taata mahdollisuus turvalliseen ja luotettavaan sähköiseen asiointiin.
Vammaisten ihmisten rakenteellista syrjintää ovat esteelliset ja saavuttamattomat rakennukset ja palvelut sekä tieto- ja viestintäteknologian yhdenvertaisten käyttömahdollisuuksien esteet. Nämä vuorostaan muodostavat merkittävän esteen vammaisten ihmisten osallistumiselle.
Vammaisilla ihmisillä on kaikkina ikäkausina suurempi riski kuin muilla ihmisillä joutua syrjityiksi eri elämäntilanteissa. Osaan vammaisista ihmisistä kohdistuu moniperusteisen syrjinnän riski. Käytännössä yhdenvertaisuus ja osallisuus ovat monin tavoin sidoksissa yhteiskunnan arvo- ja asenneilmastoon. Siinä olemme käännekohdassa. Olemmeko me vammaiset matkalla takaisin laitoksiin vai pääsemmekö jatkamaan YK:n vammaissopimuksen viitoittamalla tiellä?
Pirkko Mahlamäki
Pirkko Mahlamäki ei ole ainoa – sekä palveluiden karsiminen ja syrjintä estävät monen vammaisen ihmisen oikeuksien toteutumisen. Kuitenkin me kaikki synnymme tasavertaisina. Ihmisoikeusliitto tekee työtä sekä suoran että rakenteellisen syrjinnän vähentämiseksi. Tuomme esiin yhteiskunnan syrjiviä käytäntöjä, tutkimme vammaisten ihmisten oikeuksien toteutumista ja vaikutamme päättäjiin, jotta kaikki ihmiset saisivat elää tasa-arvoisina.
