”Koulussa näkee jo alaluokilla, miten lapset jakautuvat pienestä asti niihin, joilla on melkein kaikkia ja niihin, joilla ei ole juuri mitään. Osa lapsista tuodaan kouluun sadan tonnin autoilla, osa huolehtii pienestä asti itsestään yksin. Osa käy lomilla vanhempiensa kanssa sukellusmatkoilla, osa viettää lomat yksin omalla pihalla.”
Näin kertoi ystäväni, suuren suomalaisen kaupungin koulun rehtori siitä, miten lasten eriarvoisuus näkyy koulun arjessa. Keskustelussamme hän sanoi lauseen, joka pyörii mielessäni yhä: ”Yksi ekaluokkalainen lapsi sanoi, että hän tietää jo nyt, ettei maailmassa ole hänelle mitään paikkaa.”
Rakastan ajatusta Suomesta maana, jossa tausta ei ratkaise ihmisen mahdollisuuksia. Se on lupaus, jonka varaan tämä yhteiskunta on sotien jälkeen rakennettu. Se on lupaus, joka omassa elämässäni ja sukuni historiassa on merkinnyt valtavasti.
Ongelma on, että tällä hetkellä se ajatus ei ole täysin totta.
Nämä asiat ovat totta:
- Suomi on saanut Euroopan neuvostolta toistuvasti huomautuksia perusturvan liian alhaisesta tasosta. Huomautuksista huolimatta asiaa ei ole korjattu.
- Lapsiköyhyys kolminkertaistui Suomessa vuodesta 1995 vuoteen 2007. Toisin kuin useimmissa OECD-maissa, lapsiköyhyys kasvaa Suomessa yhä. Suomessa on yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta ja 150 000 köyhää lasta.
- Koulutustason nousu on Suomessa pysähtynyt ja sosiaalinen nousu hidastunut.
Ekaluokkalainen lapsi, joka sanoo opettajalle, ettei hänellä ole maailmassa mitään paikkaa, on yksi esimerkki siitä, mitä tilastot tarkoittavat. Ne tarkoittavat myös sitä, että Lauttasaaressa yhdeksän kymmenestä peruskoulun päättävästä nuoresta jatkaa lukioon, Jakomäessä neljä kymmenestä. Ne tarkoittavat lapsia, joilla ei ole mahdollisuutta harrastaa, jotka eivät pääse kaverin synttäreille, koska lahjaan ei ole varaa, joiden kotona ei koskaan syödä hedelmiä.
Myös nämä asiat ovat totta:
- Suomessa sijoitetaan enemmän lapsia kodin ulkopuolelle kuin missään muussa Pohjoismaassa.
- Työkyvyttömyyseläkkeelle jääneiden nuorten määrä on viime vuosina kasvanut nopeasti. Suurin syy nuorten eläkkeisiin ovat mielenterveysongelmat.
- Tutkimukset osoittavat, että lasten huostaanotot ja mielenterveysongelmat ovat yhteydessä vanhempien toimeentulovaikeuksiin.
- Vanhempien köyhyys aiheuttaa lapsille stressiä jo sikiöaikana.
Sopimusvaltiot tunnustavat jokaisen lapsen oikeuden hänen ruumiillisen, henkisen, hengellisen, moraalisen ja sosiaalisen kehityksensä kannalta riittävään elintasoon. Näin toteaa YK:n lasten oikeuksien sopimuksen 27. artiklan ensimmäinen pykälä.
Niiden lasten kohdalla, joille vanhempien köyhyys merkitsee jo sikiöajasta alkaen muita korkeampaa stressiä ja joiden elämässä vanhempien köyhyys tarkoittaa pienestä asti terveyteen, koulutukseen ja mielenterveyteen liittyviä riskejä, nämä oikeudet eivät toteudu.
Suomi on monilla mittareilla myös lapsille yksi maailman parhaista maista. Mutta lapsen oikeudet ovat yksilöllisiä oikeuksia, jotka kuuluvat jokaiselle lapselle. Niiden oikeuksien puuttuminen joiltakin on väärin riippumatta siitä, miten yhteiskunnalla muuten menee. Mutta Suomen kaltainen yhteiskunta pystyy halutessaan takaamaan oikeudet kaikille.
Sopimuksen 27. artiklan kolmas pykälä jatkaa: Sopimusvaltiot ryhtyvät kansallisten olosuhteidensa ja varojensa mukaisesti tarpeellisiin toimiin tukeakseen vanhempia ja muita lapsesta vastuussa olevia tämän oikeuden toteutumisessa.
Suomi on ratifioinut lapsen oikeuksien sopimuksen. Suomi on yksi maailman vauraimmista maista. Tilanne on mahdollista korjata. Se on tehtävä nyt.
Elina Hirvonen
Kirjoittaja on kirjailija, toimittaja ja dokumenttielokuvaohjaaja.
