Ihmisoikeusliiton lausunto ulkoministeriölle koskien luonnosta Suomen yhdistetyksi 24.-26. määräaikaisraportiksi YK:n kaikkinaisen rotusyrjinnän poistamista koskevan yleissopimuksen täytäntöönpanosta. Ihmisoikeusliitto keskittyy lausunnossaan rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean erityisen tärkeäksi nostamiin suosituksiin (suositukset 9, 11 ja 17) koskien viharikoksia, vihapuhetta, syrjintärikoksia sekä alkuperäiskansa saamelaisten oikeuksia.
Lisäksi kiinnitämme huomiota seuraaviin yleisiin seikkoihin:
Suomessa on viime vuosina käynnistetty ja toteutettu lukuisia projekteja vihapuheen, viharikosten ja rasismin kitkemiseksi, mutta lyhytaikaiset projektit eivät ole kestäviä ratkaisuja. Raporttiluonnoksessa listataan laajasti näitä suunniteltuja ja toteutettuja hankkeita ja toimenpiteitä. Komitean pyytämät tiedot valtion toimien konkreettisista tuloksista jäävät raporttiluonnoksessa puutteellisiksi. Ihmisoikeusliitto pitää tärkeänä, että raportissa tuodaan esiin konkreettisia tuloksia sekä tilanneanalyysia sopimuksessa turvattujen oikeuksien toteutumisesta ja toteutumisen esteistä. YK:lle toimitettavassa valtionraportissa tulee tarkastella konkreettisemmin mm. syrjinnän, häirinnän ja viharikosten aliraportointia sekä rakenteellista rasismia suomalaisessa yhteiskunnassa.
Valtionsisäisen lainsäädännön soveltaminen (suositus 9)
Raporttiluonnoksessa vastataan suositukseen 9 tilastotiedoilla rikoslaissa määritellystä syrjinnästä. Ihmisoikeusliitto pitää tärkeänä, että valtionraportissa tuodaan esiin tässä tai muussa sopivassa kohdassa myös yhdenvertaisuuslaissa määritellyn syrjinnän tilastot, etenkin saatavilla olevat yhdenvertaisuusvaltuutetun tilastot koskien syrjintätapauksia raportointivuosilta 2017-2021.
Vihapuhe, rotuvihaan yllyttäminen ja viharikokset (suositus 11)
Valtion tulee raportoida myönteisen kehityksen eli poliisin viharikoksiin panostamisen lisäksi myös poliisin ja muiden turvallisuusviranomaisten osaamiseen, asenteisiin ja toimintaan liittyvistä haasteista. Mediassa on ollut esillä joidenkin poliisien rasistiset teot ja asenteet, mm. Ylen toukokuussa kirjoittama artikkeli poliisien rasistisista puheista, joista poliisit selviävät vähällä.
Poliisin kouluttaminen etnisestä profiloinnista mainitaan raporttiluonnoksessa kaksi kertaa. Tämän lisäksi olisi tärkeää kertoa myös etnisen profiloinnin yleisyydestä Suomessa sekä sen tunnistamiseen liittyvistä haasteista. Tutkimustuloksista käy ilmi, että poliisi, rajavartijat ja vartijat syyllistyvät lainvastaiseen etniseen profilointiin. EU:n perusoikeusviraston tutkimuksen (FRA 2018) ’Being Black in the EU’ mukaan tutkimukseen osallistuneista afrikkalaistaustaisista vastaajista koko EU:ssa 24 % ja Suomessa 38% oli tullut poliisin pysäyttämäksi viimeisen viiden vuoden aikana. Miesten kohdalla pysäytykset olivat selvästi yleisempiä. FRA:n tutkimuksen mukaan poliisin etnisen profiloinnin kohteeksi joutuneiden vastaajien keskuudessa luottamus poliisiin oli jokaisessa maassa, myös Suomessa, alhaisempi. Helsingin yliopiston Pysäytetyt – Etnisen profiloinnin tilat, merkitykset ja käytännöt -tutkimus (Keskinen et al. 2018.) osoitti, että rodullistettuihin vähemmistöihin kohdistuu valvontaa eri kaupunkitiloissa ja useiden toimijoiden taholta. Haastateltujen mukaan poliisi, vartijat, järjestyksenvalvojat ja rajavartijat olivat pysäyttäneet tai seuranneet heitä yksinomaan tai suurelta osin etniseen taustaan tai ihonväriin liittyvistä syistä. Tutkimuksen mukaan poliisin käytännöt, joihin sisältyy etnisen profiloinnin riski, liittyvät (1) ulkomaalaisvalvontaan, (2) rikosepäilyihin ja tarkastuksiin, joissa etsitään tuntematonta tekijää epämääräisin tuntomerkein, (3) järjestyspoliisin tehtäviin ja (4) liikennevalvontaan.
Epäily vihamotiivista jää arvioiden mukaan edelleen ilmoittamatta valtaosassa mahdollisista viharikoksista. Syitä tähän ovat mm. uhrien huonot kokemukset oikeuslaitoksesta, epäluottamus poliisia kohtaa tai se, etteivät uhrit tunne oikeuksiaan. Uhrien kokemuksia viharikoksista Suomessa vuosina 2014-2018 -raportissa (RIKU 2019) nousi esiin epäluottamus viranomaisapuun. Aliraportointi on vakava ongelma ihmisoikeuksien ja oikeuksiin pääsyn toteutumisessa. Valtionraportissa on toivottavaa tuoda esiin viharikosten aliraportoinnin tilannetta ja siihen liittyvää ongelmatiikkaa.
Poliisi ei aina tunnista mahdollista vihamotiivia kirjatessaan rikosilmoituksia tai tutkinnan aikana, tai vihamotiivi putoaa pois oikeusprosessin myöhemmissä vaiheissa. Raporttiluonnoksen kohdassa 92 viitataan Poliisiammattikorkeakoulun selvitykseen viharikosten etenemisestä rikosprosessissa sekä tuomioistuimessa. Selvityksen tulokset on julkaistu, joten on tärkeää, että ne esitellään valtionraportissa. Keskeisiä tuloksia selvityksessä olivat vihamotiivin tunnistamiseen ja käsittelyyn liittyvät puutteet rikosprosessissa sekä se, että tuomiota kovennetaan vain harvoin vihamotiivin perusteella. Selvityksessä annetaan myös ratkaisuehdotuksia tilanteeseen, mm. että poliisin tulee viharikosluokituksen pakollinen käyttö rikosilmoitusta kirjattaessa. Tällöin poliisin tulisi aina rikosta kirjattaessa ottaa kantaa siihen, liittyykö rikokseen mahdollisesti vihamotiivi vai ei.
Ihmisoikeusliitto pitää hallituksen vastausta suositukseen 11 c (poliitikkojen ja virkahenkilöiden levittämään vihapuheeseen puuttuminen) riittämättömänä. Suositukseen tulee vastata konkreettisemmin, vähintään selostaen tilannekuvaa, mikäli toimenpiteitä suosituksen toimeenpanemiseksi ei ole tehty. Etenkin verkossa tapahtuvan häirinnän tunnistamista ja siihen puuttumista on tehostettava. On kestämätöntä, että oikeuskäytäntö esimerkiksi kunnianloukkauksen tulkinnasta vaihtelee niin suuresti, ja että merkittävä osa verkossa tapahtuvasta, hyvin väkivaltaisiakin uhkauksia sisältävästä häirinnästä vaikuttaa jäävän tutkimatta.
Saamelaisten oikeudet, etenkin vapaa tietoon perustuva ennakkosuostumus & neuvotteluvelvoite (suositus 17)
Alkuperäiskansa saamelaisten vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen toteuttamisessa on ollut viime vuosina ongelmia. Suomen raportissa tulee antaa neuvotteluvelvoitteen toimeenpanosta tarkempi ja ajantasaisempi kuva.
Ihmisoikeusliitto pitää hyvänä, että saamelaiskäräjälain uudistamistyöryhmän esityksestä kerrotaan raporttiluonnoksessa. On tärkeää, että saamelaiskäräjälain uudistamistyöryhmän esitys etenee. Saamelaiskäräjälain uudistus on toteutettava viipymättä tavalla, joka vahvistaa saamelaisten itsemääräämisoikeutta ja ottaa huomioon sopimusvalvontaelinten näkemykset saamelaisten oikeuksien toteutumisesta.
YK:n kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa valvova komitea julkaisi helmikuussa 2019 kaksi Suomea koskevaa ratkaisua saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hyväksymistä koskevissa valitusasioissa. Niissä oli kyse korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisuista. Ihmisoikeuskomitea katsoi, että KHO:n ratkaisut loukkasivat saamelaisen alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta, poliittisia osallistumisoikeuksia, ja oikeutta nauttia omasta kulttuuristaan. Nämä ratkaisut on mainittava Suomen raportissa.
