Sosiaaliturvaleikkausten rajuja seurauksia voi olla vaikea ymmärtää ilman omakohtaista kokemusta köyhyydestä. Köyhyys heikentää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista. Uhattuna ovat esimerkiksi yhtäläinen oikeus riittävään toimeentuloon, koulutukseen ja terveyteen. Hallituksen vastuulla on turvata näiden oikeuksien toteutuminen.
Mitä tarkoittaa olla köyhä Suomessa? Tätä olemme pohtineet Ihmisoikeusliiton Riittävä toimeentulo -vaikuttajaryhmäläisten kanssa. Ryhmäläiset ovat kuvanneet työttömyyden, työkyvyttömyyden ja toimeentulotuen tarpeen aiheuttamaa epävarmuutta ja pelkoa. He ovat puhuneet köyhyyden heijastumisesta mielenterveyteen. He ovat kertoneet, miltä tuntuu, kun lapselle ei voi ikinä ostaa suklaapatukkaa.
Tämä todellisuus on vieras suurimmalle osalle suomalaisista, eikä sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksia siksi ehkä ymmärretä riittävästi. Pelastakaa lapset -järjestön tuoreeseen Lapsen ääni -kyselyyn vastanneista pienituloisissa perheissä elävistä lapsista 14 % kertoi ruuanpuutteesta kotona.
Hallituksen edustajat perustelevat ”kipeitä leikkauksia” sillä, että on tarpeen kannustaa työttömiä työntekoon. Heidän puheissaan korostuvat yhteiset uhraukset, jotka ovat välttämättömiä säästöjen saavuttamiseksi ja tulevien sukupolvien suojaamiseksi velalta.
Keskustelut heijastelevat toisistaan irrallisia todellisuuksia. Näyttää siltä, että päättäjiltä puuttuu tieto siitä, mitä köyhyyden kasvu merkitsee. Samoin tuntuu puuttuvan ymmärrys siitä, miten kalliiksi eriarvoisuutta lisäävät ”säästöt” pidemmällä tähtäimellä tulevat.
Meillä ei ole varaa lisätä köyhyyttä
Hallituksen ja muiden tahojen arviot sosiaaliturvaleikkausten vaikutuksista ovat yhteneväisiä: ne tulevat lisäämään köyhyyttä. SOSTE laski, että pienituloisten määrä tulee kasvamaan vuonna 2024 noin 68 000 henkilöllä, joista 16 700 on lapsia. Ikäryhmistä leikkaukset kohdistuvat ankarimmin nuoriin.
Lapsuudessa ja nuoruudessa koetulla köyhyydellä on mittavat seuraukset, joista aiheutuu kustannuksia monille yhteiskunnan alueille. Tuntuu lyhytnäköiseltä lisätä lasten ja nuorten pahoinvointia, onhan heidän varassaan tulevaisuus. Tiedämme 1990-luvun laman perusteella, että leikkauspolitiikan jäljet ovat pitkät.
Hallituksen suunnalta on sanottu, että olemme tottuneet elintasoon, johon meillä ei ole varaa. Itse mietin, onko meillä varaa romuttaa sosiaaliturvamme. Mietin myös, miksei eriarvoisuuden kasvun hintaa osata sisällyttää julkisen talouden laskelmiin.
Ihmisoikeusvaikutukset on arvioitava etukäteen, muuten lakeja säädetään puutteellisilla tiedoilla
Kaikilla lakimuutoksilla voi olla negatiivisia seurauksia. Jotta päättäjät voisivat huomioida ne lakeja säätäessään, on vaikutukset arvioitava jo lakiesitysten valmisteluvaiheessa.
Taloudellisten vaikutusten laskeminen ei riitä, vaan tarvitaan myös huolellista pohdintaa perus- ja ihmisoikeusvaikutuksista. Heikentävätkö muutokset niiden oikeuksia, jotka ovat jo valmiiksi muita haavoittuvammassa asemassa? Kohdistuvatko useiden lakimuutosten yhteisvaikutukset samoihin ihmisryhmiin, kuten lapsiin ja nuoriin tai vammaisiin henkilöihin? Voitaisiinko muutosten tavoitteet – esimerkiksi työllisyyden lisääminen – saavuttaa keinoilla, joista olisi vähemmän vahinkoa?
Jos nämä seikat jätetään valmisteluvaiheessa arvioimatta, joutuvat kansanedustajat päättämään laeista ilman tietoa lakimuutosten seurauksista. Ihmisoikeusliitto ja muut järjestöt, lapsiasiavaltuutettu, lainsäädännön arviointineuvosto ja oikeuskansleri ovat kritisoineet leikkauslakien puutteellista vaikutusarviointia. Perus- ja ihmisoikeusvaikutusten arvioinnin heikkouksiin kiinnitti huomiota myös eduskunnan perustuslakivaliokunta.
Jokaisella on oikeus ihmisarvoiseen elämään
Hallitus on pyrkinyt ohittamaan sosiaaliturvaleikkauksiin kohdistuneen kritiikin esimerkiksi toteamalla, että heikennykset osuvat vain harvoihin. Suurimmalla osallahan menee oikeastaan entistä paremmin.
Tämä ajatus kuvastaa ymmärtämättömyyttä – tai piittaamattomuutta – perus- ja ihmisoikeuksiin keskeisesti liittyvästä oikeuksien yhtäläisen toteutumisen vaatimuksesta. Sen turvaamiseksi valtio on velvollinen kriisitilanteessakin huolehtimaan siitä, että oikeuksien ydinalue eli vähimmäistaso toteutuu jokaisen kohdalla. Kun vähimmäistaso on turvattu yhdenvertaisesti kaikille, voidaan miettiä, riittävätkö resurssit muuhun.
Suomen perustuslaki toteaa hallituksen velvoitteen selkeästi: julkisen vallan on turvattava perus- ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Aivan jokaisella on oikeus toimeentuloon, joka mahdollistaa ihmisarvoisen elämän.
Anna Salmivaara
taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien asiantuntija, Ihmisoikeusliitto
Puolusta oikeutta riittävään toimeentuloon!
Riittävä toimeentulo on ihmisoikeus. Sinun avullasi me voimme entistä voimakkaammin vaikuttaa siihen, että oikeus ihmisarvoisen elämän mahdollistavaan toimeentuloon toteutuisi Suomessa kaikkien kohdalla. > Lahjoita työllemme täällä!
