Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila sai kunnian pitää juhlapuheen Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (HYY) 148. vuosijuhlassa. 26.11.2016 Lue Mattilan puhe kokonaisuudessaan tästä.
”Hyvä juhlaväki,
Olen liikuntavammainen nuori, enkä pääse pyörätuolilla liikennevälineeseen.
Olen eristetty vanki, enkä pysty käyttämään äänioikeuttani.
Olen Kongosta kotoisin oleva mies, enkä saa kidutuksesta johtuviin traumoihini tukea.
Olen romanialainen raskaana oleva romaninainen, enkä saa Suomessa raskauden aikaista terveyspalvelua, sillä en ole saanut Romanian viranomaisilta sairausvakuutuskorttia.
Olen transmies, enkä voi enää lisääntyä, sillä Suomen viranomaiset edellyttivät minulta sterilisaatiota kun korjasin sukupuoleni.
Olen takuueläkkeen varassa elävä, onnettomuudessa vammautunut suomalainen. Jonotan leipäjonossa useita tunteja viikossa sillä hallitus on leikannut yhtä aikaa lääkekorvauksia ja sosiaalietuuksia, ja köyhyyteni syvenee.
Olen kaikkea tätä, enkä kuitenkaan ole.
Itse asiassa, en ole heistä kukaan. Päinvastoin, puhun teille tänään monin tavoin etuoikeutettuna ihmisenä. En joudu kohtaamaan avointa syrjintää bussissa ihonvärini takia tai rakenteellista syrjintää asuntomarkkinoilla. Minulla on passi, jonka ansiosta minut on toivotettu avosylin tervetulleeksi työskentelemään ja opiskelemaan Yhdysvaltoihin, Saksaan, Belgiaan, Intiaan ja Nepaliin, ja vaikka minne. Tunnistakaa te, hyvät juhlavieraat ja ylioppilaskunnan jäsenet, ne etuoikeudet, joita teille on syntymästä annettu tai elämän varrella kasautunut. Käyttäkää niitä viisaasti.
Minut pyydettiin tänne Ihmisoikeusliiton edustajana vastaanottamaan HYYn meille äsken luovuttama tunnustus ja pitämään tämä juhlapuhe. Kiitos suuresta kunniasta. Koko järjestömme arvostaa tunnustusta hyvin paljon. Minua, Helsingin yliopiston entistä opiskelijaa, ainejärjestö- ja HYY-aktiivia sekä yliopiston entistä tutkijaa ja opettajaa tämä tunnustus lämmittää erityisesti. Onnea 148. vuotiaalle HYYlle.
Uskallamme myös päätellä huomionosoituksesta, että te ylioppilaskunnassa ymmärrätte, että Suomeen keskittyvää ihmisoikeustyötä tarvitaan enemmän kuin pitkään aikaan.
Viime aikoina korkeassa asemassa olevat toimijat ovat esittäneet julkisessa keskustelussa tai esimerkiksi eduskunnassa ajatuksia, joiden mukaan joillain ihmisillä tulisi olla vähemmän oikeuksia kuin toisilla. Saamme kuulla, että perustuslain turvaamat oikeudet ovatkin jotain, jotka voidaan toteuttaa vain hyvinä taloudellisina aikoina. Uskoakseni te täällä näette, mitä yhteiskunnassa tapahtuu ja se tekee minut iloiseksi ja toiveikkaaksi.
Järjestömme perustettiin silloisella nimellä Ihmisoikeuksien liitto vuonna 1935. Se oli aikaa, jolloin fasismin ja natsismin hyytävät tuulet pyyhkivät yli Euroopan ja osuivat Suomeenkin. Järjestömme ydinajatus oli tuolloin sama kuin tänä päivänä: edistää perus- ja ihmisoikeuksien toteutumista Suomessa. Tänä päivänä tietoisuus ihmisoikeuksista on lisääntynyt ympäri maailman suuresti, paljolti myös ihmisoikeusjärjestöjen sitkeän työn ansiosta. Mutta vastaisku lyö tällä hetkellä ympäri maailmaa: yli 60 maassa on luotu lakeja, joilla rajoitetaan vapaiden kansalaisjärjestöjen toimintaa. Ajatukset ovat palanneet järjestömme perustamisaikaan. Myös Ihmisoikeuksien liittoa yritettiin heti alkuvuosina saada lakkautetuksi lainsäädännön keinoin, ja jotkut pitivät järjestöä valtion vihollisena.
Hyvä juhlaväki, tänä päivänä monet poliittiset päättäjät ympäri Eurooppa ja myös Suomessa, hamuavat nationalismin perään. EU:n jäsenmaa Unkarin nykyhallitus pitää sitä velvoittavia EU:n ja YK:n ihmisoikeussopimuksia pilkkanaan. Sisäänpäin käperrytään pelottavan monessa kolkassa. Tämä ei ole vain Puolan, Unkarin, Iso-Britannian tai Yhdysvaltojen kysymys. Esimerkiksi maailman toiseksi väkirikkaimmassa maassa Intiassa hindunationalistinen hallitus tiukentaa otettaan kansalaisyhteiskunnasta ja muslimeihin kohdistuva syrjintää lisääntyy huolestuttavasti. Etelä-Afrikka päätti hiljattain erota Kansainvälisestä rikostuomioistuimesta, jossa tutkitaan kaikkein vakavimpia rikoksia kuten kansanmurhia.
Vastatkaa te, hyvät ylioppilaskunnan edustajat ja opiskelijat, tällaisiin aatteisiin kansainvälisyydellä, avoimuudella ja tutkitulla tiedolla. Näyttäkää te, että perusteellista, historiasta ammentavaa ja pitkälle tulevaisuuteen katsovaa analyysia tarvitaan. Vastustakaa totuuden jälkeisen ajan houkutuksia. Olkaa tarkkoja yksityiskohtien ymmärtämisessä mutta nähkää silti vallan rakenteet ja laajat tendenssit. Pidän erityisenä tärkeänä ymmärtää ajan Euroopassa, miten taloudellisten oikeuksien tai työelämän perusoikeuksien rapautuminen ruokkivat nationalismia ja rasismia, jopa fasismia. Tällaisen syöksykierteen pysäyttäminen olkoon tehtävänne, olkoon tehtävämme.
Toisen maailmansodan julmuuden ja tuhon aikaa seurasi jotain hyvin arvokasta: YK perustettiin ja YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus luotiin. Suomessa ihmisoikeudet miellettin pitkään jonain, mitkä eivät koske oikeastaan Eurooppaa eivätkä varsinkaan Suomea: ihmisoikeuksien nähtiin koskevan ennemmin esimerkiksi Kiinaa, Chileä ja Etelä-Afrikkaa. Suomessa ei nähty olevan ihmisoikeusongelmia.
Jos kuvittelemme, että Suomessa kaikkien ihmisoikeudet toteutuvat, meidän on tunnettava köyhimpien ihmisten tilanne, on kysyttävä miten vähemmistöjen oikeudet toteutuvat, entäpä lasten oikeudet? Miten toteutuvat niiden ihmisten oikeudet, joilla on vähiten mahdollisuuksia perään kuuluuttaa omia oikeuksiaan? Ihmisoikeusloukkauksien analyysi edellyttää etuoikeuksien ja syrjinnän dynamiikan ymmärtämistä.
Väitän, että kovin nuori kansallinen ihmisoikeuspolitiikkamme on yksi syy sille, että eduskunta tällä hetkellä säätää silmää räpäyttämättä lakeja, jotka tulevat heikentämään joidenkin ihmisten oikeuksien toteutumista: vammaisten, turvapaikanhakijoiden, köyhimpien ihmisten, ja niin edelleen.
Voisimmehan me tehdä asioita toisinkin. Entäpä jos nykyinen hallitus ja tulevat hallitukset miettisivät lainsäädäntöä valmistellessaan jo varhaisessa vaiheessa, miten suunnitellut muutokset vaikuttavat perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen. Lainvalmistelijat tutkisivat tällöin huolella, kenen asemaa kulloinenkin päätös parantaa ja kenen vaikeuttaa, miten sukupuoli tai ikä vaikuttavat, entä ihonväri tai uskonto?
Meistä ihmisoikeusihmisistä itsestämme on puolestaan kiinni, jumitammeko pölyyntyneessä tornissa, liian kaukana niiden arjesta, joiden ihmisoikeudet eivät toteudu. Ihmisoikeusliitto tutkii Suomen ihmisoikeustilannetta ja vaikuttaa lainsäädäntöön ja politiikkaohjelmiin. Räksytämme kun tarvetta on ja nyt sitä totisesti on. Mutta edistämme ihmisoikeuksia myös ihmisten parissa ja kanssa. Koulutamme ihmisoikeuksista esimerkiksi nuorisotyöntekijöitä, rajavartiolaitoksen opiskelijoita ja poliiseja. Jokainen kohtaaminen, varsinkin ihmisoikeuksiin epäluuloisesti suhtautuvien kanssa, voi olla eräänlaista ihmisoikeuskasvatusta, joka voi muuttaa hitusen ajattelumalleja ja pidemmällä ajalla myös maailmaa.
Ystävät, juhlaväki, tänä päivänä meidän täytyy muistuttaa päättäjiä siitä, että Suomen valtiolla on velvollisuus turvata kaikille kansainvälisten sopimusten ja perustuslain takaamat oikeudet. Ei meistä kukaan voi tietää, koska itse on tilanteessa jossa omat oikeudet eivät toteudukaan. Silloin me toivomme puolellemme niitä, jotka eivät peräänny. Jotka sanovat: ihmisoikeudet kuuluvat kaikille, eikä niitä voi ottaa meistä keneltäkään pois. Kiitos.”
