Utsjoen koulun ja päiväkodin lapset marjastavat, kalastavat ja tekevät lumitöitä. Koulujen tulee tukea alkuperäiskansojen oikeutta omaan kieleen ja kulttuuriin, mutta aina saamelaisen elämän ja suomalaisen koulukulttuurin yhdistäminen ei ole helppoa, kertoo Utsjoen sivistystoimen johtaja Laura Arola.
Lokakuisena torstaina Utsjoen koulun pihalla, parin kilometrin päässä Norjan rajasta, on hiljaista. Se on kuulemma ihan normaalia.
“Eräänä ensimmäisistä työpäivistäni rehtorina ihmettelin, missä kaikki lapset ovat. Ajattelin koulun olevan ihan tyhjä. Sitten katsoin viereiseen rinteeseen ja näin, että kaikki lapset olivat siellä mustikassa”, kertoo Laura Arola, Utsjoen sivistystoimen johtaja.
Utsjoen kunnassa on kolme peruskoulua: Utsjokisuun, Karigasniemen ja Nuorgamin koulu. Arola tuli näiden kaikkien kolmen rehtoriksi vuonna 2014, suoraan yliopistomaailmasta. Sittemmin Utsjokisuuhun on saatu rehtori ja Karigasniemeen apulaisrehtori, joten nyt Arola voi keskittyä enemmän sivistystoimen johtajan työhön.
Arola muutti miehensä ja kolmen lapsensa kanssa Utsjoelle, kun perheen esikoisen oli aika mennä kouluun. Arola ei itse ole saamelainen, mutta hänen miehensä ja lapsensa ovat. Kotona kaikki puhuvat saamea ja vanhemmat halusivat lasten pääsevän saamenkieliseen perusopetukseen. Oulussa se ei olisi ollut mahdollista.
Utsjoki on Suomen ainoa saamelaisenemmistöinen kunta, mikä näkyy myös kouluissa. Utsjokisuun peruskoulun noin 80 oppilaasta yli puolet ovat saamenkielisellä puolella. Nuorgamissa jopa 80 prosenttia oppilaista on saamenkielisessä opetuksessa. Yhteensä kunnan perusopetuksen piirissä on 144 oppilasta, ja suomenkielisenkin puolen oppilaista suuri osa on saamelaisia.
Utsjoella Arola on nähnyt suomalaisen kansakoulukulttuurin ja paikallisen, saamelaisen elämänmenon yhteentörmäyksen. Se aiheuttaa joskus alueelle tuleville opettajille vaikeuksia.
“Haemme jatkuvasti rajapintaa suomalaisen opetussuunnitelman ja paikallisen elämän välillä. Moni uusi opettaja kokee sen vuoksi aluksi riittämättömyyttä.”
Siksi Utsjoen kunta tarjoaa uusille, alueelle saapuville opettajille myös opaskirjan saamelaisesta kulttuurista. Syksyisin myös pyritään tarjoamaan saamen kielikursseja.
Uudessa opetussuunnitelmassa paljon hyvää, mutta paljon jäi puuttumaan
Peruskoulujen opetussuunnitelma uudistettiin Suomessa viime vuonna. Suunnitelmassa on esimerkiksi ensimmäistä kertaa kirjattuna velvollisuus opettaa koulussa myös ihmisoikeuksista.
Uudet opetussuunnitelmat ovat Arolan mukaan hienot, mutta osittain uudistukset aiheuttivat Utsjoella hieman huvitusta.
“Opetussuunnitelmassa on paljon uudistuksia, joita meillä on jo opetuksessa pitkään ollut käytössä. Esimerkiksi luonnossa oppiminen tai ilmiöoppiminen. Luin opetussuunnitelmaa ja ajattelin, että ‘ai tälle oli joku virallinen nimikin!’”, muistelee Arola.
Utsjoen kunnan paikallisessa opetussuunnitelmassa paikallinen elämäntapa, luonnonkierto, kielet ja kulttuurit ovat kyllä edustettuina, mutta se silti pohjaa suomalaiseen, valtakunnalliseen opetussuunnitelmaan. Esimerkiksi Norjan puolella on erikseen valtakunnallinen saamelaisopetuksen opetussuunnitelma, kertoo Arola.
Suomen puolen ongelma on, että perusopetuslaissa saame ei ole tasavertainen koulun opetuskieli suomen ja ruotsin rinnalla, jatkaa Arola. Laissa on ilmaistu, että oppilaan opetuskieli voi olla esimerkiksi saame tai romanikieli, mutta käytännössä koulun opetuslupa on aina suomen- tai ruotsinkieliseen opetukseen.
Laura Arola muutti perheensä kanssa Oulusta Utsjoelle kunnan sivistystoimen johtajaksi ja kolmen peruskoulun rehtoriksi vuonna 2014.
“Meillä on jo pitkään ollut toive kehittää yhteistä rajakoulua Suomen ja Norjan välillä, kun täällä on niin vähän väkeäkin. Mutta silloin törmäämme kysymykseen siitä, kenen opetussuunnitelmaa noudatetaan.”
Utsjoella pidetään oppitunteja kodassa ja TET-harjoitteluja poroerotuksissa
Utsjoen peruskoulussa painotetaan valtakunnallisten tavoitteiden lisäksi saamelaisenemmistöisen kunnan kulttuuritaustaa.
Käytännössä tämä näkyy esimerkiksi siten, että Utsjoen peruskoulussa työelämäharjoittelunsa voi nyt suorittaa poronhoidossa. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty poro-TET on yksi tapa yhdistää perinteinen saamelainen elinkeino osaksi peruskoulua. Läheisellä Skalluvaaran poroerotuspaikalla on lisäksi oma, lahjoituksena saatu koulurakennus, jossa poroperheiden lapset voivat käydä erotusaikaan koulua.
Luonnon osuus opetuksessa on valtava. Kuten Arola asian ilmaisee, ovat “lapset koko ajan ulkona”. Erityisesti varhaiskasvatuksessa opetus on vuodenkierron mukainen. Koulun pihalla olevassa kodassa pidetään eskarilaisten oppitunteja, kun lapset ovat ensin itse tehneet polttopuut.
“Meillä lapset käyvät marjastamassa, kalastamassa ja poroerotuksissa. Aamulla päiväkotilapset osallistuvat lumitöihin, eihän niitä kukaan muu täällä teekään! Poroerotuksissa lapset voivat osallistua vaikka poron teurastukseen.”
Norjan ja Suomen saamelaisalueiden välistä opetusyhteistyötä kaivataan lisää
Arolan mukaan tärkeää olisi myös saada monen valtion alueella eläville saamelaislapsille paremmin soveltuvia oppikirjoja. Erityisesti saamenkielisille raja Suomen ja Norjan välillä on keinotekoinen, eikä suinkaan rajoita elämää. Molemmin puolin asuu saamelaisia, eikä kieli siksi välttämättä vaihdu rajaa ylitettäessä.
Utsjokisuun koulun lapset esimerkiksi käyvät sujuvasti Norjan puolella yhteisopetuksessa. Saamenkielisten alakoululuokkien oppilaat ovat yhteisopetuksessa Norjan Sirman koulussa kahtena yhtenä viikossa, ja toisena päivänä Sirman oppilaat tulevat Utsjokisuun kouluun. Jo 15 vuotta jatkunut yhteisopetus vahvistaa saamen kieltä ja yhteistä Tenojokilaakson kulttuuria.
Oppikirjoissa kartat loppuvat kesken
Vaikka Norjan ja Suomen välinen raja ei rajoita paikallisten elämää kummemmin, oppikirjoissa se näkyy ajoittain omituisen korostetusti.
Esimerkiksi Arolan pojan maantiedon kirjassa kartta loppui Suomen rajalle. Sen jälkeen oli pelkkää valkoista.
“Lapseni katsoi karttaa ja kysyi: ‘Äiti, miksei ne ole laittanut tänne tavallisia paikkoja?’ Sen jälkeen hän alkoi piirtää itse kirjaan tuttuja paikkoja, jotka nyt sattuivat olemaan rajan valkoisella puolella.”
Toisen kerran Arolan lapsi kyseli, miksi ahman levinneisyys näyttää loppuvan Tenojokeen. Eikö ahmoja ole Tenojoen toisella puolella? Tältä nimittäin näytti oppikirjassa.
Arolan mukaan ongelmaa yritetään ratkaista hankkimalla ajoittain oppikirjoja Norjasta, mutta ne ovat valitettavasti kalliita.
“Ja niissä onkin sitten Suomen puolella pelkkää valkoista! On tämä ihan järjetöntä!”
************
Ihmisoikeusliitto vieraili Utsjoella ja Enontekiöllä lokakuussa 2017 tutustuen mm. saamenkielisten palvelujen toteutumiseen. Ihmisoikeusliitto tekee saamelaisten oikeuksia edistävää vaikuttamistyötä.
Teksti ja kuvat: Susanna Kosonen
