Siirtolaisten työperäinen hyväksikäyttö on arkipäivää ympäri Eurooppaa ja todellisuutta myös Suomessa. Vaikka tietoisuus työriistosta on lisääntynyt viranomaisten ja suuren yleisön keskuudessa viime vuosina, jää vakava työriisto edelleen liian usein piiloon. Näin kertoivat useat suomalaiset asiantuntijat, joita haastattelimme osana EU:n perusoikeusviraston työriistotutkimusta.
”Meillä on hirveen yleisesti vielä vallalla sellainen ajattelu, että tämmöstä tapahtuu jossain muualla, ei meillä Suomessa. Et me niinku havahduttaisiin siihen, et kyllä meillä Suomessa tapahtuu ihan samanlaisia asioita kuin missä tahansa muualla.”
Haastattelemamme asiantuntijat olivat pitkälti sitä mieltä, että Suomessa työolojen ja -ehtojen valvonta ei ole tarpeeksi tehokasta. Lisäksi työnantajilla on hyvin pieni riski joutua syytteeseen ja tulla tuomituiksi vakavastakaan työriistosta. Työoikeuksien polkemisesta saavutettava taloudellinen hyöty houkuttelee liikaa, kun kiinnijäämisen riski on pieni ja uhreille tuomitut korvaukset ovat vähäisiä.
Työnvälitysyritysten edessä työsuojeluviranomaiset nostavat kätensä pystyyn, sillä viranomaisten valvonta ei ylety niihin. On myös suuri joukko ihmisiä, jotka työskentelevät Suomessa väliaikaisesti, mutta joita työlainsäädäntö ei suojaa hyväksikäytöltä: esimerkiksi lähetetyt työntekijät ja metsämarjanpoimijat ovat usein oman onnensa nojassa.
Ihmiskauppaa ei tunnisteta
Ihmiskauppatuomioita annetaan vähän ja ihmiskauppaan liittyvien rikosten tuntemus on Suomessa vielä liian kapeaa. Erään haastatellun mukaan oikeuslaitos on liian varovainen tunnistamaan ihmiskauppaa erittäin vakavissakin tapauksissa:
”Tapauksissa joissa työnantaja on vienyt passit pois, ja todella rajoittanut liikkumista, kieltänyt yhteydenpidon, on ollut väkivaltaa, velalla uhkailemista. Kiskonnantapainen työsyrjintä on se nimike jolla se menee oikeuteen. Jos tollanen tapaus ei ole ihmiskauppaa niin mikä sitä sitten on?”
Tutkimuksessa haastattelemamme asiantuntijat toteavat, että samat tekijät sekä altistavat työriistolle että nostavat uhrien ilmoittamiskynnystä hyväksikäytöstä. Kielitaidon puute ja eristyneet työskentelyolosuhteet tekevät uhreista usein riippuvaisia työnantajastaan sekä estävät heitä saamasta tietoa oikeuksistaan ja hakemasta apua.
Velkasuhde työnantajaan tai -välittäjään ja suuret tuloerot maiden välillä vaikuttavat hyväksikäytön vyyhtiin lähtö- ja kohdemaassa. Suomalaisittain luvattoman pienet ansiot voivat kuitenkin mahdollistaa velanmaksun ja taata oman tai perheen toimeentulon. Lisäksi työntekijöiden epävarma oleskelu- tai työlupatilanne vaikuttaa oleellisesti siihen, että suuristakaan epäkohdista ei uskalleta valittaa. Pelko tulojen menetyksestä ja huoli oleskeluluvan jatkumisesta estävät uhreja tuomasta ongelmia esiin.
Uhrilla paljon pelissä
Osa näistä peloista ei valitettavasti ole turhia. Useat asiantuntijat olivat sitä mieltä, että työperäiseen hyväksikäyttöön puuttuminen oikeusprosesseineen hyödyttää yhteiskuntaa, muttei välttämättä uhria. Esimerkiksi poliisissa työriiston uhrit saatetaan ensijaisesti nähdä luvattomina maassaolijoina tai rikoksen todistajina.
”Oon kuullut myös tästä säilöönottoyksikön kautta siitä, että sinnekin ohjautuu ihmisiä, joilla on selkeetä tämmöistä työriistoa tai ihmiskaupankaltaista hyväkskäyttöä niinku työkontekstissa taustallaan, niin heitä päätyy säilöönottoyksikköön, niin se viittaa nyt siihen, ettei heitä tunnisteta ainakaan siinä määrin, että heitä sitten aidosti niinkun ohjattaisiin johonkin muualle kuin ulos maasta.”
Työperäisen hyväksikäytön vyyhdin purkaminen vaatii toimia monilla tasoilla. Näyttää siltä, että ongelmien taustalla ovat usein asenteet ja kykenemättömyys tehdä uhrilähtöisiä ratkaisuja. Uhrien ei pitäisi koskaan joutua punnitsemaan sitä, kannattaako heidän ilmoittaa viranomaisille hyväksikäytöstä. Kaikkien Suomessa työskentelevien tulee voida luottaa siihen, että hyväksikäyttöä ei täällä sallita. Uhreille on tarjottava valtakunnallisesti kattavia tukipalveluja ja apua oikeusprosessiin sekä sen jälkeiseen elämään. He eivät voi tehdä aitoa valintaa tilanteessa, jossa toisessa vaakakupissa ovat ala-arvoiset työolosuhteet tai vaatimaton palkka ja toisessa pelko koko toimeentulon menettämisestä tai maastapoistamisesta.
Uhrien ei pitäisi joutua tienraivaajiksi tilanteessa, jossa he kantavat kohtuuttomat riskit ja tarjolla on vain kaksi huonoa vaihtoehtoa. On pyrittävä aidosti oikeudenmukaiseen ratkaisuun, sillä työriisto on aina perus- ja ihmisoikeusloukkaus.
Anni Sams ja Anna-Maija Sorjanen
kirjoittajat työskentelevät tutkijoina Ihmisoikeusliitossa
EU:n perusoikeusviraston raportti: Severe labour exploitation: workers moving within or into the European Union
Suomen maaraportin pääset lukemaan tästä.
Blogikirjoitus perustuu Ihmisoikeusliiton vuosina 2013-2014 tekemiin asiantuntijahaastatteluihin, jotka ovat osa EU:n perusoikeusviraston (FRA) tutkimusprojektia. FRA julkaisi toukokuussa ympäri Eurooppaa tehdyn kenttätyön pohjalta tutkimusraportin. Ihmisoikeusliiton toteuttama Suomen kenttäraportti ei välttämättä edusta FRA:n virallista kantaa.
