Sheila Muwanga ajaa kaikkein heikoimpien, muun muassa kuolemaantuomittujen, oikeuksia Ugandassa. Silloin tällöin hän onnistuu, ja milloinkaan hän ei luovuta.

Sheila Muwanga

Ugandalaisella ihmisoikeuspuolustajalla Sheila Muwangalla on kiire. Kahdeksan päivää kestäneellä Euroopan-työmatkallaan Muwanga on ehtinyt käydä Genevessä kansainvälisessä YK:n ihmisoikeuskonferenssissa, pitää puheen Helsingin Finlandia-talolla ja jopa saunoa pikaisesti.

“Hello, Kerry!” tervehtii Muwanga iloisesti Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattilaa. Järjestöjohtajat tapasivat jo eilen kansalaisjärjestöseminaarissa, missä Muwanga piristi tilaisuutta yhtenä harvoista naispuhujista.

Ihmisoikeusliitto tapasi Muwangan viime viikon tiistaina ennen tämän lentoa takaisin kotikaupunkiin Kampalaan. Keskusteluun nousivat paikalliset ihmisoikeusongelmat Ugandassa ja Suomessa, mutta myös kansainväliset ihmisoikeustrendit. Edeltävän päivän seminaarissa YK:n raportoija Maina Kiai oli laukonut, että kansalaisjärjestöjen tilaa ei suinkaan ole pienenevä, vaan jo sulkeutuva. Muwanga ei tätä täysin allekirjoita.

“Ilmaisu vaihtelee maittain. Esimerkiksi Ugandassa kuvailisin tilaamme kutistuvaksi, sillä toivoa on vielä ja rajoja voi työntää kauemmaksi. Ymmärrän toki, että joissain maissa, kuten Etiopiassa, itsenäisten kansalaisjärjestöjen elintila on jo sulkeutunut.”

Ongelmana tietämättömyys ja asenteet

Kotimaassaan Ugandassa Muwanga on vastuussa neljänkymmenen hengen henkilöstöstä. Hänen johtamansa järjestö Foundation for Human Rights Initiative (FHRI) on yksi pääpelaajista Ugandan ihmisoikeuskentällä. FHRI on Ihmisoikeusliiton sisarjärjestö, sillä molemmat kuuluvat kansainväliseen International Federation for Human Rights -järjestöön (FIDH). Muwanga on myös FIDHin johtokunnassa.

Ihmisoikeusliiton työntekijät ja Sheila Muwanga

Keskustelua Ugandan ja Suomen ihmisoikeustilanteesta ja -työstä jatkettiin lounaalla. Kuvassa (vasemmalta oikealle) Sheila Muwanga, Johanna Latvala, Adam Kral, Kaari Mattila, Saido Mohamed ja Solomie Teshome.

Usein FHRI saa Muwangan johdolla käydä kotimaassaan pitkää vääntöä niin oikeusjärjestelmää kuin poliisiakin vastaan.

“Yksi suurimmista haasteistamme on juuri poliisi. He eivät aina kunnioita ihmisten oikeutta rauhanomaiseen kokoontumiseen, ja poliittisia aktivisteja vastaan on hyökätty.”

Muwangan mukaan poliisilla on asenneongelma, mutta joskus ihmisoikeusloukkausten taustalla on tietämättömyys. Poliisien ja hallinnon tulisi ymmärtää, että heidän päätyönsä on suojella kaikkien oikeuksia, myös opposition.

“Vuonna 2014 hallituksen suunnitelmissa oli useamman kuin kolmen henkilön kokoontumisten muuttaminen luvanvaraiseksi. Aluksi ihmiset luulivat, että laki koskisi vain oppositiota ja kauhistuivat, kun selitimme, että tämänkaltainen rajoitus koskisi myös kaikkia heidän tapaamisiaan”, muistelee Muwanga.

Kaiken kaikkiaan Muwanga arvioi heidän suhteensa hallitukseen olevan kuitenkin oikein hyvä.

Kuolemantuomiota vastaan

Kansainväliset ihmisoikeusjärjestöt, kuten Amnesty ja Human Rights Watch, ovat nostaneet Ugandasta esille useita ihmisoikeusongelmia. Pohjois-Ugandan sotilaallinen konflikti on tuonut siviilien elämään hyökkäyksiä, raiskauksia ja kidutuksia. Konfliktia on joutunut pakenemaan arvioiden mukaan yli 400 000 ihmistä.

Ugandassa naisten oikeudet ovat heikot, ja kotiväkivallan uhka korkea. Maan oikeusjärjestelmässä on puutteita, eivätkä kokoontumisen-, ilmaisun- ja sananvapaudet pääse toteutumaan.

Yksi FHRIn tärkeimmistä hankkeista, tutkimuksen ja lobbauksen lisäksi, on oikeusavun tarjoaminen kansalaisille. Järjestö on jo pitkään myös kampanjoinut kuolemantuomiota vastaan. Epäoikeudenmukaisesti tuomittujen ihmisten vapauttaminen voi kestää vuosia, ja kansalaisten asenteiden muuttaminen vielä kauemmin. Ei ihme, jos välillä koko prosessi tuntuu turhauttavalta.

“Joskus mietin, kuunteleeko kukaan. Ihmisoikeustyössä tarvitaan luontaista positiivisuutta ja uskoa siihen, että muutos on mahdollista. Pitää vain tehdä töitä, ja lopulta asiat muuttuvat.”

Sillä silloin kun Muwangan työpaikalla onnistutaan, on usein kyse isoista voitoista. Kuten se, kun kansalaisjärjestöjä rajoittavia lakeja saatiin lobattua nurin. Tai se, kun ugandalainen nainen Namakula, joka jo odotti teloitustaan vankilassa, saatiin vapautettua.

“Vaikkemme olleet enää edes varmoja, olisiko se mahdollista. Mutta tämä työ onkin optimisteja varten!”