Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä sekä torjumisesta velvoittaa Suomen valtiota laajoihin lähisuhdeväkivallan vastaisiin toimiin. Tätä sopimusta kutsutaan Istanbulin sopimukseksi.
Sopimuksen toimeenpanoa sopimusvaltioissa valvoo Euroopan neuvoston GREVIO-komitea yhdessä sopimuksen osapuolista koostuvan komitean kanssa. Suomen valtio vastasi komitean suositusten toimeenpanoon helmikuussa 2023. Suomen valtion raportin voit lukea tästä linkistä.
Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten seurantaan kuuluu, että kansalaisyhteiskunta jättää valtion raportin yhteydessä omat rinnakkaisraporttinsa, joissa se tarkastelee kriittisesti valtion raporttia ja valtion saamien suositusten toimeenpanoa sekä nostaa yleisemmin esiin puutteita ihmisoikeusvelvoitteiden toteuttamisessa. Näin sopimusta valvovat komiteat saavat syvemmän ja laajemman käsityksen kyseisen maan ihmisoikeustilanteesta. Lyömätön Linja Espoossa ja NYTKIS ry koordinoivat järjestöjen yhteistä rinnakkaisraporttia, johon Ihmisoikeusliitto osallistui.
Lisäksi teimme oman raportin, jossa kerroimme näkemyksemme Istanbulin sopimuksen pakkoavioliittoja ja tyttöjen sukuelinten silpomista koskevien artiklojen toimeenpanosta Suomessa.
Pakkoavioliittojen uhrien oikeusturva ei toteudu Suomessa
Avioliittoon pakottamista (Istanbulin sopimuksen artikla 37) ei ole Suomessa erikseen kriminalisoitu, mutta siitä voidaan rangaista rikoslain pykälillä, jotka koskevat ihmiskauppaa, törkeää ihmiskauppaa tai pakottamista. Käytännössä nämä pykälät kuitenkin soveltuvat vain sellaisiin pakkoavioliittotapauksiin, joissa on selvää pakottamista tai muita ihmiskaupan tunnusmerkkejä. Näin ollen suuri osa pakkoavioliitoista jää tämän lainsäädännön ulkopuolelle.
Ihmisoikeusliitto katsoo, että avioliittoon pakottaminen tulee kriminalisoida rikoslaissa omana rikosnimikkeenään. Kriminalisoinnin tulee kattaa epäviralliset, kuten kulttuurisin tai uskonnollisin menoin solmitut liitot.
Tuomme raportissamme esiin, että helmikuussa 2023 eduskunnassa hyväksytty avioliittolain muutos, joka mahdollistaa pakkoavioliittojen kumoamisen, on askel oikeaan suuntaan Istanbulin sopimuksen artiklan 32 (pakottamalla solmitut avioliitot on voitava mitätöidä, kumota tai purkaa aiheuttamatta uhreille kohtuutonta taloudellista tai hallinnollista taakkaa) toimeenpanossa.
Lain mukaan kumoaminen palauttaa siviilisäädyn siksi, joka se oli ennen kumoamista, mutta säilyttää avioliiton aikana syntyneet oikeusvaikutukset. Kumoamisen lisäksi avioliittolaissa tulisi kuitenkin mahdollistaa myös pakkoavioliiton purkaminen mitätöimällä, jolloin kaikki avioliiton aikana syntyneet oikeusvaikutukset häviäisivät ja siviilisääty palautuisi siihen, mikä se oli ennen liittoa. Tämä vaihtoehto olisi tärkeä esimerkiksi silloin, kun pakkoavioliiton uhri on puolisoaan varakkaampi.
Tyttöjen sukuelinten silpominen kriminalisoitava rikoslaissa Istanbulin sopimuksen hengen mukaisesti
Istanbulin sopimuksen artikla 38 velvoittaa kriminalisoimaan tyttöjen sukuelinten silpomisen (FGM). Suomessa ei tällä hetkellä ole erillistä tyttöjen sukuelinten silpomisen kieltävää kriminalisointia, mutta teosta voidaan rangaista rikoslaissa pahoinpitelynä tai törkeänä pahoinpitelynä.
Oikeusministeriön alainen työryhmä, joka tarkasteli tyttöjen sukuelinten silpomisen säätämistä nykyistä selkeämmin rangaistavaksi ei päätynyt esittämään muutoksia nykyiseen lainsäädäntöön helmikuussa 2023 julkaistussa mietinnössään. Ihmisoikeusliitto oli työryhmän jäsen ja jätimme mietintöön eriävän mielipiteen, jossa vaadimme tyttöjen sukuelinten silpomisen kriminalisoimista rikoslaissa omana rikosnimikkeenään.
Näkemyksemme mukaan rikoslain sukupuolineutraaliuuden periaate jätti varjoonsa Istanbulin sopimuksen hengen, jossa tyttöjen sukuelinten silpominen ymmärretään nimenomaisesti yhtenä tyttöihin ja naisiin kohdistuvan väkivallan muotona. Tyttöjen sukuelinten silpomisen kohdalla olisi ollut nähdäksemme perusteltua poiketa rikoslain sukupuolineutraaliuuden periaatteesta.
