Pakkoavioliittoja esiintyy myös Suomessa. Avioliittoon pakottamista ei kuitenkaan ole kriminalisoitu. Valmisteilla oleva hallituksen esitys pakkoavioliiton purkamisesta ei ole täysin kattava. Ihmisoikeusliitto ja Monika-Naiset liitto vaativat kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. pakkoavioliiton uhrien parempaa suojelua.
”Oikeusministeriössä valmisteilla oleva esitys pakkoavioliittojen purkamiseksi on askel oikeaan suuntaan. Se ei kuitenkaan huomioi pakkoavioliiton kaikkia ilmenemismuotoja tai uhrin erityisen haavoittuvaa asemaa”, sanoo sukupuolittuneen väkivallan vastaisen työn päällikkö Johanna Latvala Ihmisoikeusliitosta.
Esitysluonnoksessa määräaika purkamisen hakemiseen olisi viisi vuotta liiton solmimisesta. Voi kuitenkin viedä vuosia, että uhri tulee tietoiseksi itseensä kohdistuneesta ihmisoikeusloukkauksesta. Hänellä ei myöskään välttämättä ole mahdollisuutta hakea liiton purkamista määräajan puitteissa. Määräaikaa ei tulisi olla lainkaan tai se pitäisi olla paljon pidempi.
Esityksen mukaan ainoa pakkoavioliiton purkamismahdollisuus avioeron lisäksi olisi avioliiton kumoaminen. Kumoaminen säilyttäisi muun muassa molempien vanhempien huoltajuuden. Tämä ei aina ole uhrin tai liitossa syntyneen lapsen edun mukaista.
”Suuri osa meiltä apua hakeneiden ihmisten pakkoavioliitoista on solmittu hyväksikäyttötarkoituksessa. Huoltajuuden säilyminen voi mahdollistaa hyväksikäytön jatkumisen. Tällöin vaikkapa väkivaltaiselle osapuolelle jää mahdollisuus saada tietoa lapsen, ja samalla uhrin, asuinpaikasta sekä osallistua lasta koskeviin päätöksiin”, toteaa Kriisikeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert Monika-Naiset liitosta.
Lakiin tulisikin kirjata kumoamisen lisäksi mahdollisuus purkaa pakkoavioliitto mitätöinnin kautta. Tällöin kaikki avioliiton aikaiset oikeusvaikutukset häviäisivät.
”Pakkoavioliitto tulee lisäksi määritellä selkeästi. Avioliittoon pakottamista voi olla vaikea osoittaa, joten näyttökynnyksen on oltava matala. Tuomioistuimilla tulee myös olla selkeät kriteerit siitä, millaista näyttöä pidetään riittävänä”, sanoo Johanna Latvala.
Pakkoavioliiton kriminalisoinnin valmistelu on aloitettava viipymättä
Uhrin oikeusturvan kannalta ongelmallista on myös se, että avioliittoon pakottamista ei ole Suomen laissa erikseen kriminalisoitu.
Hallitusohjelmaan on kirjattu kriminalisoinnin tarpeen selvittäminen. Asiaa on kuitenkin jo selvitetty ja tarve lainsäädännön täsmentämiseen todettu. Ihmisoikeusliiton ja Monika-Naiset liiton mielestä lisää selvityksiä ei tarvita, vaan valmistelu avioliittoon pakottamisen kriminalisoinniksi on käynnistettävä viipymättä. Tähän Suomea velvoittaa myös Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta eli nk. Istanbulin sopimus.
Avioliittoon pakottaminen on rikos ja ihmisoikeusloukkaus. Suomen valtion on osoitettava selvästi, että se ei hyväksy avioliittoon pakottamista.
Lisätietoja:
- Natalie Gerbert, Monika-Naiset liitto p. 045 675 9647, natalie.gerbert@monikanaiset.fi
- Johanna Latvala, Ihmisoikeusliitto p. 044 706 1447, johanna.latvala@ihmisoikeusliitto.fi
Lausuntomme luonnoksesta hallituksen esitykseksi liittyen pakottamalla solmitun avioliiton kumoamiseen (VN/12734/2019):
Esimerkkejä pakkoavioliittotilanteista:
- 14-vuotias Suomessa kasvanut tyttö lähtee perheensä kanssa vanhempiensa lähtömaahan. Tyttö on Suomen kansalainen. Hänelle kerrotaan, että kyseessä on loma. Matkan tarkoituksena on kuitenkin saattaa tyttö naimisiin. Kuusi vuotta myöhemmin hän palaa Suomeen mukanaan aviopuolisonsa, joka on saanut oleskeluluvan perheenyhdistämisen kautta. Naisella ei ole ollut mahdollisuutta kieltäytyä avioliitosta, käydä koulua loppuun eikä päättää esimerkiksi lasten hankinnasta. Hän on kokenut Suomeen palatessaan runsaasti eri muotoista väkivaltaa, joka alkoi jo nuoruudessa perheen kontrollointina. Väkivallan pelko jatkuu Suomeen palaamisen jälkeen. Hänellä ei ole riittävää tietoa omista oikeuksistaan tai tosiasiallisia mahdollisuuksia poistua tilanteesta.
- Naisen pakkoavioliitto on solmittu kotimaassa ja jatkunut Suomeen muuton jälkeen. Nainen on otettu ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmään pakkoavioliiton perusteella. Avioliiton aikana puoliso on käyttänyt runsaasti väkivaltaa, minkä vuoksi sekä nainen että pariskunnan lapset oireilevat vakavasti. Avioliittoon pakottamisesta on tehty rikosilmoitus, joka ei kuitenkaan edennyt syytteeseen. Esitutkinnassa katsottiin, että pakkoavioliitto on muuttunut vapaaehtoiseksi liitoksi, koska nainen saapunut Suomeen puolisonsa kanssa ”vapaaehtoisesti”. Ainoa rikosasia, joka etenee, on yksittäinen pahoinpitely, jonka vuoksi nainen on päätynyt Suomessa turvakotiin. Nainen pelkää puolisoaan. Naisen ja lasten oleskelulupa on päättymässä. Hakeakseen lapsille oleskelulupaa nainen tarvitsee yhteishuoltajuuden takia miehensä suostumuksen, jota tämä ei kuitenkaan suostu antamaan.
- Suomessa syntynyt ja kasvanut nainen pakotetaan 19-vuotiaana naimisiin itseään huomattavasti vanhemman miehen kanssa perheen vieraillessa vanhempien lähtömaassa. Liitosta syntyy lapsi. Nainen onnistuu jonkin ajan kuluttua pakenemaan lapsensa kanssa ja palaa Suomeen. Perhe ei hyväksy naisen ratkaisua, ja sukulaiset painostavat ja uhkailevat naista. Sukulaiset vievät salaa lapsen takaisin ulkomaille isänsä luokse. Nainen on ollut yhteydessä Suomen viranomaisiin lapsensa takaisin saamiseksi. Prosessi on kesken.
