Leikkauksien vaikutusta perus- ja ihmisoikeuksien toteutumiseen on arvioitava. Leikkaukset eivät saa johtaa ihmisoikeuksien laiminlyöntiin.

Leikkaukset puhaltavat läpi Euroopan. Runsaalla puheella talouskurista pohjustetaan konkreettisia toimenpiteitä. Myös Suomessa eduskuntavaaleihin valmistautuvat puolueet ovat esittäneet leikkauslistojaan. Ja leikkauskohteita etsittäessä pöydällä näyttääkin olevan kaikki, peruspalveluita ja sosiaaliturvaa myöten.

Sen päättäminen, mistä karsitaan, on aidosti vaikeaa. Ihmisoikeuksien näkökulmasta kaikki menot tai leikkaukset eivät kuitenkaan näyttäydy samanlaisina. On asioita, joista yksiselitteisesti ei voi karsia, mikäli Suomi noudattaa kansainvälisesti sovittuja velvoitteitaan.

Mikäli perus- ja ihmisoikeudet ovat päätöksenteon perusta, viranomaisten pitää arvioida säästöjen vaikutukset oikeuksien toteutumiseen, myös eri ryhmien osalta. Useassa Euroopan maassa nähdään paraikaa, miten esimerkiksi sosiaali- ja terveyssektorin leikkaukset ovat heikentäneet haavoittuviin ryhmiin kuuluvien oikeuksia. Leikkaukset vaikuttavat myös eri tavoin eri sukupuoliin.

Ihmisoikeuksiin kuuluvat muun muassa oikeus sosiaaliturvaan, riittävään elintasoon ja oikeus terveyteen. Suomi on sitoutunut näiden oikeuksien turvaamiseen useilla kansainvälisillä ihmisoikeussopimuksilla. Esimerkiksi YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien sopimus astui Suomen osalta voimaan jo vuonna 1976.
Esimerkiksi perusturvan taso ja terveyspalveluiden saatavuus tai laatu eivät siis ole pelkästään sisäpoliittisia arvovalintakysymyksiä. Kyse on Suomea velvoittavista kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista.

YK on luonut tarkat kriteerit sille, mitä esimerkiksi riittävällä elintasolla käytännössä tarkoitetaan ja mistä valtiot voivat leikata taloudellisesti vaikeina aikoina. Viime vuosien kehitys esimerkiksi Kreikassa on näyttänyt, kuinka julkisen sektorin rajut leikkaukset ovat johtaneet suoranaisiin ihmisoikeusloukkauksiin. Sairaaloita on suljettu ja hoitopaikkoja karsittu niin paljon, että elintärkeitä lääketieteellisiä toimenpiteitä on jouduttu siirtämään, joskus dramaattisin seurauksin. Iso osa väestöstä on jäänyt kokonaan vaille julkisia terveyspalveluja. Tämä on ihmisoikeuskysymys.

Myös Suomi on saanut moitteita taloudellisten ja sosiaalisten oikeuksien puutteista kansainvälisiltä ihmisoikeuselimiltä. Viimeksi helmikuussa Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea huomautti Suomelle, että sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistaso on riittämätön. Suomen viranomaisten vastaus Euroopan neuvoston komitealle on huolestuttavan ylimalkainen ja näyttää kuittaavan kysymyksen kevyesti.

Viranomaisilla ja demokraattisesti valituilla päättäjillä tulee olla tutkimukseen perustuvaa tietoa päätöstensä mahdollisista seurauksista. Tiedon pohjalta esimerkiksi kansanedustajien on kysyttävä, voivatko heidän tekemänsä päätökset johtaa jopa perus- ja ihmisoikeusloukkauksiin.

Mikäli näin on, ja etuuksista ja palveluista päädytään silti karsimaan, tämä pitää vähintäänkin kertoa avoimesti. Äänestäjillä on oikeus tietää, tekevätkö päättäjät päätöksiä, jotka johtavat ihmisoikeusloukkauksiin.

Päivi Mattila
Aki Tetri
Kirjoittajat työskentelevät Ihmisoikeusliitossa.