Sosiaali- ja oikeusalojen ammattilaiset pitävät lasten kuulemisen ongelmina erikoistumisen puutetta, oikeusprosessien pitkittymistä sekä riittämätöntä ohjeistusta. Ihmisoikeusliiton ja EU:n perusoikeusviraston tutkimuksen mukaan lapsen oikeus tulla kuulluksi häntä koskevissa asioisssa ei toteudu riittävästi.
Oikeus tulla kuulluksi itseään koskevissa oikeusprosesseissa on ihmisoikeus. Liian usein unohtuu, että tämä oikeus kuuluu myös lapsille. Suomessa vuodesta 1991 voimassa ollut YK:n lapsen oikeuksien sopimus turvaa erityisesti lapsen oikeuden tulla kuulluksi. Mannerheimin lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen peräänkuulutti tämän sopimuksen suunnitelmallista täytäntöönpanoa aiemmin keväällä 2015 Ihmisoikeusliiton blogissa. YK:n lapsen oikeuksien komiteakin on esittänyt huolensa siitä, että lasten näkemyksiä ei Suomessa oteta riittävän vakavasti huomioon päätöksenteossa. Komitea on kehottanut Suomea varmistamaan lasten kuulemisen hallintomenettelyissä ja tuomioistuimissa.
Samaan lopputulokseen päätyvät 5.5.2015 julkaistut EU:n perusoikeusviraston vertaileva tutkimusraportti sekä Suomen maaraportti, joissa käsitellään ammattilaisten näkemyksiä ja kokemuksia lasten kuulemisesta. Ihmisoikeusliitto toteutti tutkimuksen Suomen osuuden, jossa haastateltiin 50 ammattilaista eri ammattiryhmistä. Joukossa oli muun muassa sosiaalityöntekijöitä, psykologeja, edunvalvojia, poliiseja, tuomareita, asianajajia ja syyttäjiä. Tutkimuksessa keskityttiin siviilioikeuden puolella lapsen kuulemiseen huoltoriidoissa ja rikosoikeuden puolella tapauksiin, joissa lapsi on ollut rikoksen uhrina tai todistajana. Tutkimuksen tulosten valossa on helppo yhtyä Esa Iivosen ja YK:n lapsen oikeuksien komitean huoleen – lasten kuulemisessa on Suomessa paljon parannettavaa.
Oikeusprosessi voi olla pelottava kokemus
Ammattilaisten mukaan osallistuminen oikeusprosessiin on lapselle yleensä hämmentävä ja usein myös pelottava kokemus. Hänen odotetaan kertovan oman elämänsä tärkeistä asioista ammattilaisille, joita ei ehkä ole aiemmin tavannut. Toisaalta ammattimaisesti toteutettu kuuleminen antaa lapselle tilaisuuden vaikuttaa oman elämänsä tärkeimpiin asioihin. Tämän vuoksi kuulemistilanteesta tulee tehdä mahdollisimman lapsiystävällinen. Lapselle tulee antaa aikaa rakentaa luottamusta häntä kuuleviin ammattilaisiin ja ympäristön tulee olla lempeä ja kannustava niin tunnelmaltaan kuin fyysisiltä puitteiltaan. Tutkimusta Ihmisoikeusliiton julkaisutilaisuudessa 5.5.2015 kommentoinut erityisasiantuntija Marianne Lindqvist Lastensuojelun keskusliitosta huomautti, että lapsiystävällisen tilanteen takaamiseksi tulee myös arvioida mahdollisuus kuulla lasta hänen omassa elinympäristössään virastojen ja oikeustalojen sijaan.
Tutkimukseen haastatellut nostivat esiin monia kuulemistilanteissa ilmeneviä ongelmia. Rikostapauksissa saattaa käydä niin, että rikoksen uhriksi joutunut lapsi joutuu kohtaamaan rikoksesta syytetyn ennen oikeuden istuntoa tai istunnon aikana. Tuomarin ja muiden ammattilaisten kielenkäyttö on usein lapselle vaikeaa ymmärtää. Pitkittyneissä, jopa vuosia kestävissä huoltoriidoissa lasta kuulevat toistuvasti vaihtuvat sosiaalityöntekijät. Lisäksi huoltoriidoissa lapsella ei ole asianosaisasemaa, joten kuulemisen käytännöt ovat vielä muitakin oikeusprosesseja vaihtelevampia.
Lapsella on oikeus tietoon
Lapsen tulee aina ymmärtää, miksi häntä kuullaan ja saada tietoa prosessista. Kaikki tutkimukseen haastatellut painottivat kuitenkin, että tieto ei saa lisätä lapsen ahdistusta. Suuri määrä yksityiskohtaista tietoa voi olla vaikea omaksua ja jopa haitallista, ja tärkeintä onkin antaa konkreettista tietoa siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Eräs haastattelemamme tukihenkilö kertoo aina lapselle ennen oikeudenkäyntiä, että syytetyn asianajaja saattaa esittää tälle ikäviä kysymyksiä. Huoltoriitoja hoitavan lakimiehen mukaan lapset silminnähden helpottuvat kuullessaan, että asumisjärjestelyistä riippumatta voivat yhä tavata molempia vanhempiaan. Ammattilaisen tehtävä on arvioida, mikä tieto lapselle voi olla tärkeää.
Haastatellut ilmaisivat huolensa siitä, että julkisen sektorin säästötoimien ja leikkausten vuoksi lapsen edun toteutuminen oikeusprosesseissa voi heikentyä entisestään. Erityinen ongelma Suomessa on oikeusprosessien pitkä kesto sekä siviilioikeudessa että rikosprosesseista. Kun kuulemisten välissä kuluu pitkiä aikoja, voivat jopa hyvin toteutetut kuulemiset olla vahingollisia lapselle. Kaikki tutkimukseen haastatellut psykologit olivat yhtä mieltä siitä, että kuulemisen tarpeellisuus eri vaiheissa prosessia on aina tarkasti arvioitava. Sosiaalitoimen olosuhdeselvitysten, poliisin esitutkintakuulustelujen ja oikeuden istuntojen ei saa antaa jonoutua niin, että prosessit pitkittyvät lapsen edun kustannuksella.
Erityisosaamisessa on puutteita
Lapsen iän ja kehitystason huomioiminen on ehdoton edellytys oikeudenmukaiselle prosessille. Kaikki lapsia kuulevat ammattilaiset eivät kuitenkaan ole saaneet koulutusta lasten kuulemiseen. Tutkija Virve de Godzinsky Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutista nosti tutkimuksen julkaisutilaisuudessa esille, että erityisesti oikeusammattilaisten keskuudessa koulutus lasten kuulemiseen on puutteellista eikä erityiskoulutusta aina edes pidetä tarpeellisena. Tutkimuksemme valossa näyttää siltä, että erityisesti tuomarien keskuudessa erikoistuminen nähdään joskus ongelmallisena ja kuulemiseen liittyvät ohjeistukset oikeuslaitoksen itsenäisyyttä rajoittavina. Kun oikeuslaitoksen itsenäistä asemaa korostetaan, jää lapsen etu usein liian vähälle huomiolle. Lapsen oikeusturvan kannalta hälyttävää on myös ammattilaisten käsitys siitä, että erikoistumista on ylemmissä oikeusasteissa vähemmän kuin käräjä- ja hallinto-oikeuksissa.
Kun lapsella on erityistarpeita, vaaditaan ammattilaisilta myös erityisosaamista. Vammaisia lapsia ei Suomessa aina kuulla, koska osaamista ei ole riittävästi. Yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista on myös ammattitaitoisten ja lasten kanssa asioimiseen erikoistuneiden tulkkien puute. Haastatteluissa kävi esimerkiksi ilmi, että edelleen hiljattain maahan muuttaneiden perheiden lapset joutuvat tilanteisiin, joissa heidän oletetaan toimivan tulkkeina vanhemmilleen. Näin ei tule koskaan tapahtua ja viranomaisten velvollisuus on varmistaa, että koulutettuja ja erikoistuneita tulkkeja on saatavilla kaikissa kieliryhmissä.
Anni Sams
tutkija, Ihmisoikeusliitto
