Ihmisoikeusliitto järjesti syyskuun lopulla Turvallinen kaupunkitila kaikille –webinaarin, jonka aiheena oli julkisissa tiloissa tapahtuva syrjintä ja häirintä. Päättäjien, viranomaisten ja aktivistien paneelikeskusteluissa käsiteltiin kaupungin toimijoiden ja viranomaisten sekä erityisesti poliisin ja vartijoiden vastuuta kaupunkitilassa tapahtuvaan syrjintään ja häirintään puuttumisesta ja niiden ennaltaehkäisystä.
”Vaadimme kaupunkitilan toimijoita, viranomaisia sekä lainsäätäjää kantamaan vastuunsa. Vaadimme toimintaa, jotta syrjintä ja häirintä eivät enää olisi arkipäivää kenellekään kaupunkitilassa liikkuvalle,” totesi avauspuheenvuorossaan Maija Jäppinen, Ihmisoikeusliiton johtokunnan puheenjohtaja. Jäppinen korosti, ettei kyse ole ainoastaan syrjintään ja häirintään puuttumisesta ja niiden lopettamisesta, vaan myös niiden ennaltaehkäisystä.
Piilossa olevat asenteet vaikuttavat
Toinen paneelikeskusteluista keskittyi poliisin ja vartijoiden vastuuseen kaupunkitilassa tapahtuvasta syrjinnästä ja häirinnästä. Poliisilla ja tietyin osin myös vartijoilla on lakisääteinen velvoite edistää yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Romaniaktivisti Leif Hagert ja yhdenvertaisuusaktiivi, kaupunginvaltuutettu Liban Sheikh totesivat kuitenkin, ettei edistämisvelvoite käytännössä näy ulospäin, eikä velvoitetta tunneta riittävän hyvin.
”Syrjintä ja rasismi ei välttämättä ole tietoista toimintaa. Kun puhutaan luottamuksesta poliisiin, on hyvä huomioida, että piilossa olevat asenteet vaikuttavat myös viranomaisten käyttäytymiseen,” Liban Sheikh totesi.
Yksi kielletty syrjinnän muoto on etninen profilointi, jota tutkimusten mukaan tapahtuu Suomessa melko paljon poliisin ja yksityisen turvallisuusalan piirissä. Tutkija Markus Himasen mukaan etnisen profiloinnin kielto tunnetaan poliisissa, muttei sitä osata aina soveltaa käytännön työssä
”Etnisessä profiloinnissa ei ole kyse yksittäistapauksista vaan rakenteellisesta rasismista. Avoimen tiedon tuottaminen poliisin ja turvallisuusalan toiminnasta on avainasemassa rakenteellisen rasismin poistamisessa”, Himanen totesi.
Myös Suomen vartioliikkeitten liiton puheenjohtaja ja Securitas Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Mikkonen korosti, että turvallisuusalan on toimittava entistä tomerammin rakenteellisen syrjinnän estämiseksi. Keskustelussa korostui se, että luottamus viranomaisiin on avainasemassa, jotta syrjinnästä ja häirinnästä ilmoittamisen kynnys madaltuisi.
”On selvää, että ilmoituskynnys on korkea, silloin jos kokee syrjintää tai häirintää poliisin tai vartijan taholta. Syrjinnästä ilmoittamisen kynnys on ylipäänsä usein korkea ja tässä esimerkkitilanteessa syrjinnästä tulisi vieläpä raportoida kyseiselle syrjivälle taholle,” totesi Linnea West, Suomen Sateenkaaripoliisit ry:n puheenjohtaja.
”Poliisin koulutus on erittäin tärkeää, jotta saamme osaamisen ja sitä kautta asenteet asianmukaiselle tasolle, ” totesi poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen.
Käytännön toimin kohti turvallisempaa kaupunkitilaa
Toisessa keskustelussa pohdittiin sitä, millaisilla käytännön toimilla kaupungin toimijat ja viranomaiset voisivat vähentää syrjinnän ja häirinnän eri muotoja. Keskustelussa sivuttiin niin seksuaalista häirintää kuin vammaisia henkilöitä kaupunkitilassa rajoittavia rakenteellisia esteitä.
”Seksuaalinen häirintä on valtava rakenteellinen ongelma ja niin yleistä, että sitä voi pitää epidemiana. Seksuaalinen häirintä tulee kerta kaikkiaan ottaa vakavasti ja sen ennaltaehkäisy pitää huomioida paremmin julkisissa tiloissa”, sanoi tasa-arvovaltuutettu Jukka Maarianvaara. Muita enemmän häirintää ja väkivaltaa kohtaavat vammaiset naiset ja tytöt.
Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Fatim Diarra korosti kuntien ohjaavien asiakirjojen, kuten tänä syksynä laadittavien kuntastrategioiden merkitystä syrjinnän ja häirinnän ennaltaehkäisyyn ja niihin puuttumiseen:
”Konkretia on paras työkalu asioiden muuttamiseen.”
Helsingin keskustakirjasto Oodin johtaja Anna-Maria Soininvaara puolestaan kertoi kirjastossa toteutetuista hyvistä käytännöistä. Hän piti tärkeänä, että käyttäjät otetaan aidosti mukaan kaupunkitilan suunnitteluun:
”Oodin turvallisemman tilan periaatteet on laadittu yhdessä henkilöstön ja kirjaston asiakkaiden kanssa. Periaatteet ovat näkyvästi esillä kirjaston jokaisessa kerroksessa ja ne käydään kaikkien uusien työntekijöiden ja vartijoiden kanssa läpi.”
Feministisen ja antirasistisen kansalaisjärjestö Fem-R:n puheenjohtaja Ulkar Aghayeva muistutti, että organisaatioiden on pohdittava, ovatko heidän käytäntönsä representaatiota vai tokenismia:
”Rekrytoinneissa on vältettävä tokenismia, eli sitä että työyhteisössä on vain yksi henkilö, joka on vaikka rodullistettu, vammainen henkilö tai kuuluu seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin. Sitten hänen odotetaan opettavan muulle työyhteisölle syrjimättömyydestä ja yhdenvertaisuudesta. Ei näin!”
Koulutuksesta työkaluja syrjintää ja häirintää vastaan
Molemmissa keskusteluissa korostettiin syrjinnän ja häirinnän olevan rakenteellinen ongelma. Vastuutahojen tulee ymmärtää, ettei kyse ole yksittäistapauksista, vaan rakenteista ja vallasta.
”Häirintä on vakava ja laaja yhteiskunnallinen ongelma. Yksittäinen teko ei ole vain yksittäinen teko. Se, että teot kohdistuvat korostuneesti tiettyyn osaan yhteiskunnasta, on rakenteellinen ongelma”, sanoi puheenvuorossaan sisäministeri Maria Ohisalo.
Esiin nousi myös koulutuksen tärkeys. Laadukas ja järjestelmällinen koulutus tarjoaa työkaluja syrjinnän ja häirinnän tunnistamiseen, niihin puuttumiseen sekä ennaltaehkäisyyn.
Katso koko webinaari:
Seminaarin puhujina olivat:
• Maija Jäppinen, Ihmisoikeusliiton johtokunnan puheenjohtaja
• Maria Ohisalo, sisäministeri
• Anna–Maria Soininvaara, johtaja, keskustakirjasto Oodi
• Fatim Diarra, Helsingin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja
• Jaana Tiiri, projektisuunnittelija, Rusetti ry
• Jukka Maarianvaara, tasa-arvovaltuutettu
• Ulkar Aghayeva, puheenjohtaja, Fem-R ry
• Aija Salo, ihmisoikeuksien asiantuntija, Ihmisoikeusliitto
• Jarmo Mikkonen, puheenjohtaja, Suomen Vartioliikkeitten Liitto ry, toimitusjohtaja, Securitas Oy
• Leif Hagert, romaniaktivisti
• Liban Sheikh, yhdenvertaisuusaktiivi ja Tampereen kaupunginvaltuutettu
• Linnea West, Suomen Sateenkaaripoliisit ry:n puheenjohtaja
• Markus Himanen, tutkija, Helsingin yliopisto
• Seppo Kolehmainen, poliisiylijohtaja
• Tiina Valonen, erityisasiantuntija, Yhdenvertaisuusvaltuutettu
• Kaari Mattila, pääsihteeri, Ihmisoikeusliitto
• Heli Markkula, vaikuttamistyön päällikkö, Ihmisoikeusliitto
