Hyppää sisältöön

Kaikilla ei ole varaa harrastaa – liikunta on oltava mahdollista myös pienituloisten perheiden lapsille

Syksyllä starttaavat monet harrastukset. Suosittuja lajeja lapsilla ja nuorilla ovat esimerkiksi jääkiekko, jalkapallo, voimistelu ja salibandy. Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia osallistua liikuntaharrastuksiin ja seuratoimintaan, sillä harrastaminen maksaa liikaa. Urheiluharrastusten yhä kasvavat kustannukset sulkevat kentät ja hallien ovet pienituloisimmilta.   

Sosioekonomiset erot liikunnan harrastamisessa näkyvät jo lapsuudessa. Tilastokeskuksen mukaan noin 11 prosenttia alle 18-vuotiaista kuului vuonna 2017 pienituloiseen kotitalouteen. Pienituloisuus koskettaa erityisesti yhden huoltajan ja monilapsisia perheitä. Vanhempien matalalla sosioekonomisella asemalla tiedetään olevan yhteys myös lasten vähäiseen liikkumiseen.

Vuonna 2018 julkaistun lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimuksen mukaan kyselyyn vastanneista liikuntaa harrastamattomista vastaajista noin puolet mainitsi yhdeksi syyksi liian korkean hinnan. Joka viidennen mukaan kyseessä oli merkittävä este. Vuoden 2015 Nuorisobarometrin mukaan 34 prosenttia nuorista on joutunut jättämään jonkin harrastuksen aloittamatta rahanpuutteen vuoksi, äidinkielenään muuta kuin suomea tai ruotsia puhuvista nuorista peräti 47 prosenttia.

Koronakriisi on monin tavoin heikentänyt lasten ja nuorten harrastusmahdollisuuksia. Eniten kärsivät ne nuoret, joiden perheiden toimeentuloa kriisi on heikentänyt. Jo ennen koronaa monet liikuntaharrastukset, saati tavoitteellinen kilpaurheilu, ovat olleet perusturvan varassa elävien perheiden lasten saavuttamattomissa. Onko vaarana, että liikuntaharrastukset rajautuvat yhä pienimmälle joukolle? 

Kuinka turvataan köyhimpien lasten ja nuorten mahdollisuus harrastuksiin?

Liikuntalain mukaan kuntien on luotava asukkaidensa liikunnalle edellytyksiä erilaiset kohderyhmät huomioiden. Kyseessä on peruspalvelu, jonka saatavuutta ei tulisi rajata keltään pois. Kyse on myös alueellisesta haasteesta, sillä erityisesti suurissa kaupungeissa liikuntaharrastusten hinnat ovat nousseet muita kuntia nopeammin.

Edellinen hallitus kirjasi tavoitteeksi ns. harrastustakuun. Jokaiselle lapselle haluttiin taata mahdollisuus vähintään yhteen mieluiseen harrastukseen. Vaikka kunnat ovat harrastustakuun keskeinen toteuttaja, lokakuussa 2019 julkaistun Nuorisotutkimusverkoston selvityksen mukaan harrastustakuu ei kuitenkaan toteutunut valtaosassa (77 %) kyselyyn osallistuneista kunnista.

Syksyllä 2019 aluehallintovirastot käynnistivät kunnille erityisavustusten haun vähävaraisten lasten ja nuorten liikkumisen tukemiseksi. Tavoitteena on edistää yhdenvertaisia mahdollisuuksia liikunta- ja urheiluseurojen ja -yhdistysten toiminnassa. Miljoonan euron tuki jaettiin lopulta 99 kunnan kesken. Jää nähtäväksi, miten avustuksella onnistutaan edistämään vähävaraisten lasten ja nuorten liikkumista. Tieto avustuksesta tulee olla perheillä jo ennen seuran toimintaan liittymistä. Lisäksi liittymisen kynnys on pienituloisille korkea, mikäli tuen saanti on epävarmaa.

Liikunnalla ja urheilulla on tärkeä rooli kaikkien lasten ja nuorten hyvinvoinnin edistämisessä. Yhdenvertaisuuden edistäminen ovat sekä liikuntalain että nuorisolain keskeisiä tavoitteita. Valtion ja kuntien on varmistettava nuorten yhdenvertainen pääsy liikunta- ja urheiluharrastusten pariin – eikä hinta saa olla esteenä.

Sophia Lawson Hellu, projektikoordinaattori, Ihmisoikeusliitto

Heli Markkula, vaikuttamistyön päällikkö, Ihmisoikeusliitto

Ihmisoikeusliitto toteuttaa parhaillaan hankkeita, joissa toisessa keskitytään nuorisotyöntekijöiden ihmisoikeuskoulutukseen ja toisessa urheilutoimijoiden ihmisoikeuskoulutukseen.

Lähteet:

Haanpää, L. (2019). Harrastustakuu: yhdenvertaisuuden asialla. Nuorisotutkimusverkosto/Nuorisotutkimusseura, verkkojulkaisuja 147 (pdf)

Hakanen, T. & Myllyniemi, S. & Salasuo, M. (toim.). (2019). Oikeus liikkua. Lasten ja nuorten vapaa-aikatutkimus 2018. Opetus- ja kulttuuriministeriö, Valtion liikuntaneuvosto, Valtion nuorisoneuvosto, Nuorisotutkimusseura. (pdf)

Myllyniemi, S. (toim.). (2016). Arjen jäljillä. Nuorisobarometri 2015. Opetus- ja kulttuuriministeriö Nuorisoasiain neuvottelukunta Nuorisotutkimusverkosto. (pdf)

Tilastokeskus (2019). Tulonjakotilasto 2017.

Valtioneuvosto (2020). Lasten ja nuorten hyvinvointi koronakriisin jälkihoidossa.


Jaa tämä artikkeli somessa

Tue ihmisoikeustyötä

Lahjoita

Ole kanssamme ihmisoikeuksien puolella ja tue sitkeää työtämme. Ihmisoikeudet kuuluvat kaikille!

Tee lahjoitus