Mikä euromäärä kuussa riittää ihmisarvoisen elämän edellytyksiin? Köyhyys on ihmisten kokemuksia siitä, ettei selviä arjesta. Rahat eivät riitä, on epätoivoa ja häpeää. Pelkoa siitä, että yhtäkkinen vastoinkäyminen, kuten pesukoneen rikkoutuminen, tekee elämästä vielä tukalampaa.
THL:n tuoreen arviointiraportin (2019) mukaan Suomen nykyisen tasoinen perusturva ei mahdollista kohtuullista minimikulutusta. Perusturvan varassa elävä ihminen ei saa keskeisiä arjen kulutushyödykkeitä hankituksi. Poikkeuksen muodostivat ainoastaan perusterveet eläkeläiset ja lainaa ottaneet opiskelijat.
Suomessa on jo käynnistetty valmistelut sosiaaliturvan uudistamiseksi. Valtioneuvoston vetämän Toimi-hankkeen tuloksena syntyi kolme hahmotelmaa sosiaaliturvan järjestämiseksi. Lisäksi hankkeessa korostettiin, että tulevan mallin valinnassa tarvitaan poliittisia linjanvetoja, eli arvovalintojen tekemistä. Toistaiseksi eri vaihtoehtojen perus-ja ihmisoikeusvaikutusten arviointi on sen sijaan jäänyt vähemmälle.
Riittävän toimeentulo on myös ihmisoikeuskysymys
Suomen perustuslaissa säädetään oikeus välttämättömään toimeentuloon jokaiselle, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellytyksiä. Myös kansainväliset ihmisoikeussopimukset velvoittavat Suomea turvaamaan riittävän toimeentulon kaikille ilman syrjintää.
YK:n taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten (TSS) sopimuksen toteutumista valvova komitea kehotti jo vuonna 2014 Suomea varmistamaan, että sosiaaliturva kattaa ihmisten todelliset elinkustannukset. Suomen tulee raportoida komitealle ensi vuonna toimenpiteistä, joilla se tukee köyhiä ja köyhyysriskissä olevia ihmisiä, erityisesti yksinhuoltajaperheitä, lapsiperheitä ja nuoria. Lisäksi Suomen on osoitettava, etteivät sosiaaliturvaetuuksien leikkaukset ole vaikuttaneet suhteettomasti heikommassa asemassa oleviin tai marginaalisoituihin ihmisryhmiin.
TSS-sopimuksen valossa sosiaalietuuksia saa heikentää vain hyvin rajoitetuissa olosuhteissa. Tämä kysymys on noussut keskusteluun useassa EU-maassa toteutetun talouskuripolitiikan myötä, ja on relevantti myös meillä. Onko valtio tehnyt kaikkensa välttääkseen oikeuksien heikentymisen? Kokonaisvaltainen ihmisoikeusvaikutusten arviointi näyttää uupuneen Suomessa etuusleikkauksista päätettäessä. Ylipäänsä YK:n komitean ja myös Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitean esiin nostamia kysymyksiä ja ratkaisuja on perusteellisesti pohdittava sosiaaliturvaa uudistettaessa.
Euroopan sosiaalista peruskirjaa valvova komitea on useaan otteeseen pitänyt Suomen perusturvan tasoa liian alhaisena, eikä se komitean mukaan täytä Suomen ratifioiman peruskirjan 12. artiklan edellyttämää tasoa. Sosiaalisen peruskirjan käyttämän mittarin mukaan tuen taso on liian alhainen, jos se ei kata tuensaajan perustarpeita ja tee mahdolliseksi osallistumista yhteiskuntaan.
Perusturvan nostaminen on kirjattava hallitusohjelmaan
YK:n ja Euroopan neuvoston jo vuosien ajan esittämä kritiikki ei ole johtanut Suomen perusturvan tason nostamiseen. Tästä vastuunpakoilusta kärsivät perusturvan varassa elävät ihmiset, jotka eivät selviä arjen välttämättömistä kuluista.
Ensitöikseen tulevan hallituksen on sidottava kaikki perusturvaetuudet indeksiin, jotta perusturva kattaisi nousevat elinkustannukset. Tätä kannattivat myös kaikki Ihmisoikeusliiton ”Riittävä toimeentulo – kyse on ihmisoikeudesta!” -seminaariin maaliskuussa osallistuneet kansanedustajaehdokkaat (kok, vas, vihr, kesk, sd).
Tulevan hallituksen on otettava tosissaan ihmisoikeusvelvoitteet ja köyhimpien oikeudet. Vaikka sosiaaliturvajärjestelmässä on kokonaisuudessaan tarvetta uudistamiselle, köyhien ihmisten tilanne on korjattava viipymättä. Perusturvan korottaminen on syytä kirjata myös hallitusohjelmaan. Tulevalla hallituksella on nyt oivallinen paikka esittää suunnitelma perusturvan uudistamiseksi kattamaan todelliset elinkustannukset.
Heli Markkula
Kirjoittaja työskentelee vaikuttamistyön päällikkönä Ihmisoikeusliitossa.
