Maaliskuussa 2021 sosiaali- ja terveysministeriö asetti työryhmän valmistelemaan translain uudistusta. Viimeisin translaki on vuodelta 2003. Tänä aikana on käyty paljon keskustelua transihmisten oikeuksista, mutta itse laki ei ole muuttunut. Esitys uudesta translaista on tarkoitus antaa eduskunnalle loppuvuodesta. Tämänhetkisten tietojen mukaan hallituksen esitys ei ota huomioon translasten ja -nuorten oikeuksia. Järjestöjen asiantuntijat keskustelivat näistä teemoista Ihmisoikeusliiton kevätkokousseminaarissa.
Nykyinen translaki rikkoo oikeutta perheeseen, yksityiselämään ja keholliseen koskemattomuuteen
Seta ry:n puheenjohtaja Sakris Kupila kävi puheenvuorossaan läpi, mikä translaki on ja miksi sen päivittämiselle on tarvetta.
Translaki määrittää, kuka voi muuttaa juridista sukupuolimerkintäänsä ja millä perusteella. Nykyisen lain puitteissa merkinnän voi muuttaa vain yli 18-vuotias ja vaatimuksena on lisääntymiskyvyttömyys. Käytännössä tämä tarkoittaa lääketieteellisten hoitojen läpikäymistä.
”Kaikki eivät näitä hoitoja välttämättä halua tai voi vastaanottaa. Näiden lisäksi tarvitaan diagnoosia ja useampi lääkärinlausunto. Prosessi kestää kauan, kaikki eivät siihen pääse tai siihen pysty”, Kupila painottaa.
Nykyinen translaki rikkoo useita ihmisoikeuksia, kuten oikeutta perheeseen, yksityiselämään ja keholliseen koskemattomuuteen. Suomi on saanut vuosien varrella useilta tahoilta suosituksia translain muuttamisesta. Esimerkiksi YK:n kidutuksen vastainen komitea totesi vuonna 2016, että ihmisten pakottaminen lääketieteellisiin toimenpiteisiin ja psykiatriseen arvioon vertautuu kidutukseen. Nykyinen laki pakottaa henkilön valitsemaan eri ihmisoikeuksien väliltä.
Juridisen sukupuolen korjaamisen helpottaminen auttaisi monen arkea. Kun valtio tunnustaa henkilön oikean sukupuolen, tunnustetaan hänet myös yhdenvertaiseksi osaksi yhteiskuntaa. Suomessa moni asia on sukupuolitettu ilman perustetta. Esimerkiksi matkakorteissa tai kirjastokorteissa saattaa olla merkintä sukupuolesta ja tämä altistaa erilaisille syrjintätilanteille.
Nykyisen hallituksen ohjelmassa todetaan, että säädetään itsemääräämisoikeutta kunnioittava translaki. Tarkoitus on poistaa lisääntymiskyvyttömyyden vaatimus sekä erottaa juridinen ja lääketieteellinen prosessi toisistaan. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmä suositteli alaikäisten huomioimista prosessissa, mutta näillä näkymin hallitus olisi jättämässä tämän huomioimatta.
”Haluamme mahdollisuuden elää tavallista elämää”
Translasten ja -nuorten perheet ry:n toiminnassa on mukana noin 160 transperhettä, joissa lapsien ikähaarukka on neljästä ikävuodesta täysi-ikäiseksi. Osa lapsista on trans-, osa muunsukupuolisia ja osa vielä pohtii sukupuolikokemustaan. Yhdistyksen puheenjohtaja Milla Kissaniitty havainnollisti translapsen ja -nuoren arkea yhden perheen tarinan kautta:
”Luulin pitkälle aikuisikää olevani kiltti, tunnollinen, auktoriteettia kunnioittava ihminen ja eläväni miltei täydellisen yhdenvertaisessa yhteiskunnassa. Viisi vuotta sitten lapseni kertoi olevansa trans, ja pala kerrallaan nämä kaikki olettamukseni muuttuivat.
Lapsen leikkiessä nukeilla ja pukeutuessa mekkoon se oli kaikkien mielestä herttaista. Ala-asteen loppuun mennessä lapsi kuitenkin oppi, ettei sopinut vallitseviin sukupuolirooleihin. Häntä ei kutsuttu tyttöjen synttäreille, koska hänen ajateltiin olevan poika, eikä poikien synttäreille, koska ajateltiin hänen olevan tyttö. Ala-asteen lopussa hän oli täysin sulkeutunut ja toivoi, ettei olisi edes syntynyt.
Mielenterveyspalveluissa eräs asiantuntija kehotti tukemaan lapsen kasvua pojaksi. Vanhemmille oli päivänselvää, että heidän lapsensa oli tyttö.
Nykyään lapsi on jo nuori aikuinen ja tulee kohdatuksi kaikkialla tyttönä, mutta törmää jatkuvasti pieniin nöyryytyksiin. Hammaslääkärissä hapuillaan, kun papereissa lukee, että potilas on mies, mutta vastaanotolle on tullut nuori kaunis tyttö. Armeijan kutsuntoja ei pysty välttämään, eikä ole mahdollista mennä tytöille suunnattuun tilaisuuteen. Nuori ei halua mennä autokouluun, koska siellä olisi taas henkilötodistus epäsuhdassa todellisuuden kanssa, sama äänestämisessä.”
Kissaniitty korosti lopuksi, etteivät translasten ja -nuorten perheet halua olla erilaisia tai kaipaa etuoikeuksia. He haluavat vain elää tavallista, tasapainoista elämää.
Mitä jos itsemääräämisoikeutesi edessä seisoisi valtio?
Trans ry:n puheenjohtaja Panda Eriksson kertoi Oikeus olla -kansalaisaloitteen taustoista. Aloiteprosessi lähti liikkeelle siitä, mikä mikä kaikki oli kansalaisaloitteen käynnistäjien mielestä pielessä hallitusohjelman kirjauksessa translain uudistamisesta.
”Juridisen sukupuolen alaikärajaa ei olla muuttamassa eli lapset ja nuoret ovat jäämässä bussin alle”, Eriksson toteaa.
Vaikuttaminen on arjen pieniä tekoja
Loppupuheenvuorossa Kissaniitty muistutti kohtaamisen tärkeydestä. Kohdatessa sukupuoleltaan moninaisen lapsen tai nuoren voi kysyä, miksi hän haluaa itseään kutsuttavan. Lapselle ja nuorelle merkitsee paljon, kun tulee kohdatuksi omana itsenään.
Kissaniitystä on tuntunut viime aikoina, että mitä enemmän aihetta nostetaan esiin, sitä useampi ymmärtää ja hyväksyy transihmisten tarpeet. Kupila oli samoilla linjoilla. Kaikki lähtee arjen pienistä asioista. Vääriä olettamuksia voi korjata työpaikan kahvikeskustelussa tai sosiaalisessa mediassa.
”Saan voimaa, kun joku muu kuin transihminen ottaa esiin epäkohtia.”
Huhtikuisessa etätilaisuudessa puhuivat Seta ry:n puheenjohtaja Sakris Kupila ja Translasten ja -nuorten perheet ry:n puheenjohtaja Milla Kissaniitty. Lisäksi Oikeus olla- kampanjasta kertoi Trans ry:n puheenjohtaja Panda Eriksson. Keskustelua veti Ihmisoikeusliiton ihmisoikeuksien asiantuntija Aija Salo. Paikalla oli runsas ja aktiivinen joukko Ihmisoikeusliiton jäseniä.
Teksti: Tuomas Kiuru
