Ihmisoikeusliiton puheenjohtajana alkuvuodesta aloittanut professori Anu Koivunen puhuu rauhallisesti, mutta palavasti siitä, miksi ihmisoikeuksilla on väliä ja miksi järjestöjen rooli on juuri nyt korvaamaton.
Koivunen on mediatutkija, joka on vuosikymmenten aikana työskennellyt niin Turun, Tampereen kuin Tukholman yliopistoissa elokuva- ja sukupuolentutkimuksen professorina. Hän kuvaa itseään ”monipaikkaiseksi ihmiseksi”. Koivunen on kotoisin Kemistä, mutta kokee itsensä myös turkulaiseksi, helsinkiläiseksi ja tukholmalaiseksi.
“Olen kasvanut siihen maailmankuvaan, jossa kansainvälinen yhteistyö, oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet olivat edistymisen perusta. Kun nämä rakenteet ovat viime vuosina joutuneet uudella tavalla kyseenalaisiksi, minusta on tullut perustuslain ja oikeusvaltion harrastaja”, Koivunen kertoo.
“Minua nolotti, etten toiminut järjestöissä. Nyt oli aika tehdä jotain”
Koivunen päätyi Ihmisoikeusliiton puheenjohtajaksi, kun häneltä kysyttiin, olisiko hän kiinnostunut tehtävästä.
“Rehellisesti, en olisi itse tullut hakeneeksi. Olen aina arvostanut kansalaisjärjestöjä, mutta en ollut koskaan toiminut aktiivisesti. Olin maksanut jäsenmaksuja ja lahjoittanut rahaa, mutta ollut enemmän katsomossa kuin kentällä. Se oikeasti nolotti.”
Kysymys tuli oikeaan aikaan. Koivunen oli pitkään pohtinut, miten voisi itse olla mukana rakentamassa demokraattisempaa ja oikeudenmukaisempaa Suomea.
“Ajattelin, että jos koskaan on aika astua mukaan, se aika on nyt. Kansalaisyhteiskunta on paineessa, ja samalla sen merkitys on suurempi kuin pitkään aikaan.”
Mitä Koivunen odottaa uudelta tehtävältä? “Jyrkkää oppimiskäyrää ja vaikuttavaa tekemistä”
“Jyrkkää oppimiskäyrää, sen myönnän heti”, Koivunen sanoo.
Hän korostaa, ettei tule tehtävään valmiina. Ihmisoikeusliitolla on laaja ja vaativa tehtäväkenttä. Ihmisoikeusliiton hallituksessa on monipuolista asiantuntemusta, johon hän haluaa nojata.
“Odotan, että ymmärrykseni suomalaisesta yhteiskunnasta syvenee, ja että saan olla mukana työssä, joka oikeasti vaikuttaa ihmisten elämään.”
Kolme isoa ihmisoikeushaastetta Suomessa juuri nyt
Koivunen näkee ihmisoikeustyön haasteet monitasoisina. Globaalit kriisit, poliittinen vastustus ja arjen epäoikeudenmukaisuudet kietoutuvat toisiinsa.
- Kriisit syövät ihmisoikeuksia prioriteettilistalta: “Ilmastokriisi, geopoliittinen jännite, talouden ahdinko. Kriisit normalisoituvat. Silloin ihmisoikeudet tipahtavat helposti ”myöhemmin hoidettavien” asioiden listalle.”
- Poliittinen vastustus kasvaa: Koivusen mukaan ihmisoikeusajattelua kyseenalaistetaan maailmanlaajuisesti. “Se, mitä pidimme pitkään itsestäänselvyytenä, ei enää ole sitä. Ihmisoikeusjärjestelmä ei ollut koskaan täydellinen, mutta nyt sen koko perusta on monessa maassa kyseenalaistettu.”
- Arjen epäoikeudenmukaisuudet jäävät varjoon: Kun taloudesta leikataan, leikkaukset osuvat usein niihin, joiden ääni on jo valmiiksi heikoin. “Vammaisten ihmisten palvelut, sosiaaliturvan minimitaso, lähisuhdeväkivallan ehkäisy. Nämä eivät ole abstrakteja ihmisoikeuspuheita vaan konkreettisia, ihmisten arkeen vaikuttavia kysymyksiä.”
“Ihmisoikeudet eivät ole ilmassa leijuvia universaaleja käsitteitä, vaan ne näkyvät ihmisten arjessa”
Koivunen painottaa, että Ihmisoikeusliiton työn vahvuus on juuri konkreettisuudessa.
“Ihmisoikeudet eivät ole yläpilveä. Ne ovat aina paikallisia, ne koskevat tiettyjä ihmisiä tietyissä tilanteissa.”
Hän nostaa esiin Ihmisoikeusliiton pitkäjänteisen työn esimerkiksi:
- kunniaan liittyvän väkivallan ja pakottavan kontrollin kysymyksissä,
- urheilun turvallisempien ja tasa-arvoisempien toimintatapojen edistämisessä,
- köyhyyttä kokeneiden äänen esiin nostamisessa.
“Järjestöllä on mahdollisuus olla rohkea. Se voi tarttua aiheisiin, jotka eivät ole poliittisesti helppoja tai suosittuja, mutta jotka ovat välttämättömiä.”
Miksi kansalaisyhteiskuntaa tarvitaan? “Katsomossa oleminen on myrkkyä demokratialle”
Koivunen painottaa, että demokratia ei toimi ilman aktiivisia kansalaisia.
“Katsomossa oleminen on demokratian myrkkyä. Jos ajattelemme, että yhteiskunta tapahtuu jossain muualla, meiltä katoaa kokemus osallisuudesta.”
Siksi hän rohkaisee jokaista löytämään oman tapansa toimia:
- osallistumalla järjestöihin,
- vaikuttamalla paikallisesti,
- tukemalla niitä, jotka tekevät pitkäjänteistä ihmisoikeustyötä.
“Toimelias ihminen on harvoin toivoton. Järjestöt tarjoavat matalan kynnyksen, mielekkään paikan olla mukana.”
Koivusen viesti Ihmisoikeusliiton tukijoille ja seuraajille
“Me tarvitsemme teitä. Ihmisoikeuksien puolustaminen ei ole juhlapuheita, se on pitkäjänteistä, sitkeää työtä, jota tehdään yhdessä.”
Hän toivoo, että Ihmisoikeusliitto pystyy myös jatkossa tekemään näkyväksi sen, miten ihmisoikeuskysymykset kytkeytyvät arkeen.
“Olipa kyse nuoresta urheilijasta, lähisuhdeväkivallan uhrista, vammaisesta ihmisestä tai sosiaaliturvan varassa elävästä, ihmisoikeuskysymykset ovat aina ihmisten kysymyksiä. Ja ne koskevat meitä kaikkia.”
Löydä oma tapasi vaikuttaa ja puolustaa ihmisoikeuksia. >> Tutustu ja tule mukaan!
