Yksityisen turvallisuusalan rooli julkisten tilojen valvonnassa on kasvanut viime vuosina voimakkaasti. Tutkimukset ja käytäntö osoittavat, että vartijat ja järjestyksenvalvojat pysäyttävät ja jututtavat vähemmistöryhmiin kuuluvia henkilöitä selvästi enemmän kuin muita. Etninen profilointi on vartiointialalla todellisuutta. Vartijoiden koulutukseen pitäisi saada opetusta yhdenvertaisuudesta ja alan valvontaa täytyisi tehostaa.
Ihmisoikeusliiton kutsuvierastilaisuudessa toukokuun alussa tutustuttiin yhdessä Ihmisoikeusliiton jäsenten ja yhteistyökumppaneiden kanssa Pilvi Takalan Valvonnan alla -videoteokseen taidemuseo EMMAssa. Teos tarkastelee yksityistä turvallisuusalaa ja vallankäyttöä julkisessa tilassa. Videon katsomisen jälkeen jatkettiin keskustelua rasismista ja etnisestä profiloinnista yksityisellä turvallisuusalalla. Tilaisuuden viesti oli, että etnisen profiloinnin kieltoa pitäisi vahvistaa lainsäädännössä.
Etnisellä profiloinnilla tarkoitetaan tilannetta, jossa ihmiseen kohdistetaan toimenpiteitä ainoastaan tai pääasiallisesti hänen oletetun etnisen taustansa tai vaikka ihonvärin perusteella. Etninen profilointi on laissa kiellettyä syrjintää.
Perustuslain syrjintäkielto koskee myös vartiointialaa. Pysäytetyt-tutkimus vuodelta 2018 osoitti kuitenkin, että vartijat ja järjestyksenvalvojat pysäyttävät ja jututtavat rodullistettuja ihmisiä suhteettoman usein. Myös syrjinnän aliraportointi on laaja ongelma. Vähemmistöryhmiin kuuluvat ihmiset eivät tee ilmoitusta kokemastaan, koska eivät usko sen johtavan mihinkään tai pelkäävät, että siitä aiheutuu itselle ongelmia.
Taiteilija peiteroolissa vartijana
Valvonnan alla -teos perustuu taiteilija Pilvi Takalan omiin kokemuksiin, kun hän toimi peiteroolissa Securitaksen vartijana suuressa kauppakeskuksessa. Teoksen videot on kuvattu työpajassa, jonka Takala piti entisille työkavereilleen. Osallistuvan teatterin tekniikkaa hyödyntävässä työpajassa keskusteltiin vartijoiden työpaikallaan kohtaamasta rasismista, väkivallasta ja vahingollisesta käyttäytymisestä.
”Vartijan työhön on lyhyt koulutus eikä palkka ole kovin iso. Silti kuitenkin päätökset, joita vartijat tekevät, ovat aika isoja, kun he kohtaavat kentällä ihmisiä. Työn käytännöt opitaan pitkälti työssä kollegoilta. Sillä on paljon väliä, kenen kanssa päätyy tekemään töitä”, Takala sanoi.
Valvomossa puhe oli usein rasistista ja kun siihen koitti puuttua, niin se kuitattiin aina pelkäksi vitsailuksi. Takalan videoteos, joka tilaisuudessa katsottiin, käsitteli nimenomaan puhetta valvomossa, joka on vartijoiden työyhteisön ydintä.
Kenen turvallisuutta julkisissa tiloissa taataan?
Keskusteluun osallistuivat Takalan lisäksi yhdenvertaisuusasiantuntija Leif Hagert, tutkija Elsa Saarikkomäki sekä rikoskomisario Kalle da Silva Gonçalves. Juontajana toimi vapaa toimittaja ja kirjailija Maryan Abdulkarim.
Panelistit keskustelivat muun muassa koodistosta, joka vartijoilla on käytössä työssään. Osa koodeista liittyy etnisyyteen. Rikoskomisario da Silva Gonçalvesin mukaan koodiston ajatus on vinoutunut.
”Henkilöön kohdistuvien toimenpiteiden ei pitäisi koskaan perustua vain olemiseen tai mielikuviin, vaan yksilön toimintaan”, da Silva Gonçalves totesi.
Käytännön kokemukset osoittavat kuitenkin toista.
”Tiedän tapauksia, joissa kaupan omistaja on pyytänyt esimerkiksi, että jos kauppaan tulee romani, niin vartija seuraa tätä. Tätä tapahtuu koko ajan”, Takala kertoi.
Vähemmistöjen lisäksi myös nuoret ovat usein joutuneet kauppakeskuksissa vartijoiden silmätikuiksi.
”Kenen turvallisuutta siellä julkisissa tiloissa taataan? Moni vähemmistön edustaja tai nuori ei tunne oloaan turvalliseksi, jos vartija seuraa”, Hagert huomautti.
Tutkijan mukaan turvallisuuden yksityistäminen julkisissa tiloissa on ongelmallista.
”Yksityisen turvallisuusalan jalansija on vahvistunut julkisen tilan valvonnassa. Vartijat ja järjestyksenvalvojat voivat puuttua ihmisten perusoikeuksiin monella tavalla. Tästä muutoksesta on keskusteltu liian vähän. Sillä voi olla kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia, jos ihmistä seurataan kaupassa”, Saarikkomäki painotti.
Rasismista irtisanoutuminen voimakkaampaa kuin sen torjuminen
”Miten on mahdollista ratkaista vartiointialan syrjivät käytänteet, jos ei ensin saada ratkaistua koko yhteiskunnan tasolla olevaa rasismia?” kysyi juontaja Maryan Abdulkarim ja johdatti keskustelijoita pohtimaan rasismia ja syrjintää laajemmin.
Panelistit totesivat, että rasismia koskevassa keskustelussakin huomio on usein valkoisessa valtaväestön edustajassa eikä vähemmistössä, jota rasismi koskettaa.
”Usein rasistisia puheita ja tekoja ongelmallisemmaksi koetaan niihin puuttuminen, koska ei haluta leimata toista rasistiksi. Eli rasismia käsitellään valkoisen ihmisen ehdoilla, vaikka rasismin keskiössä on vähemmistön edustaja”, Hagert huomauttaa.
Myös da Silva Gonçalves kertoi tunnistavansa tämän ilmiön.
”Ihminen voi toimia syrjivästi ja rasistisesti ja silti irtisanoutua siitä, että olisi rasisti. On väärin, että syrjintään puuttuminen vaatii enemmän rohkeutta kuin syrjiminen ja syrjimiseen osallistuminen”, da Silva Gonçalves totesi.
Ohikulkijoilla ei ole rohkeutta ja keinoja puuttua syrjintään
Mikä sitten on ohikulkijoiden rooli, jos nämä havaitsevat vartijoiden syrjivää tai rasistista toimintaa julkisissa tiloissa? Vartijoiden toimintaa kentällä havainnoinut Takala ei pidä ohikulkijan vaikutusmahdollisuuksia kovinkaan suurina.
”Vartijoilla kollegan palaute painaa vaakakupissa paljon enemmän kuin ohikulkijan. Mitä kollegat sallivat, sillä on suuri merkitys”, tiesi Takala.
Vartijoiden asemalla arveltiin olevan vaikutusta siihen, että ohikulkijat harvoin puuttuvat syrjivästi käyttäytyvän vartijan toimintaan.
”Vartijoilla on auktoriteetti ja ihmisten luotto, joten kynnys mennä väliin on suuri. Ohikulkija voi myös pelätä joutuvansa itse vaikeuksiin. Poliisit ja vartijat ovat yhteistyökumppaneita keskenään, joten apu puuttuu niissä tilanteissa, joissa yhteiskunnan valtaa pitävät toimivat väärin”, Saarikkomäki esitti.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu pyrkii saamaan vartiointialalle lisää opetusta ja alaan kohdistuvaa valvontaa
Erityisasiantuntija Mikko Joronen yhdenvertaisuusvaltuutetun toimistolta piti tilaisuudessa kommenttipuheenvuoron.
Joronen luetteli tarvittavia viranomaisten toimia, jotta yhdenvertaisuus vahvistuisi vartiointiliikkeiden toiminnassa:
”Vartijoiden koulutukseen on lisättävä opetusta yhdenvertaisuudesta ja moninaisuuden kohtaamisesta. Lisäksi turvallisuusalan yritysten on huolehdittava siitä, että heillä on ajantasainen yhdenvertaisuussuunnitelma. Myös alaan kohdistuvaa viranomaisvalvontaa on tehostettava ja siinä on taattava alueellinen yhdenmukaisuus. Alan omavalvontaa on ehdottomasti kehitettävä ja siitä on tehtävä velvoittavaa. Ja viimeisenä pointtina: seuraamusten, muun muassa yhdenvertaisuuslain vastaisesta menettelystä, on oltava tehokkaita.”
Haluatko saada kutsuja tilaisuuksiimme?
Ihmisoikeusliiton jäsenenä saat kutsuja ihmisoikeuksia käsitteleviin tilaisuuksiimme. Jäsenenä tuet Suomessa tehtävää ihmisoikeustyötä ja saat ajantasaista tietoa siitä. Liity Ihmisoikeusliiton jäseneksi >>
