YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n mukaan tyttöjen sukuelinten silpominen on yksi vainon muodoista. Silti Suomessa ei tällä perusteella ole juurikaan myönnetty turvapaikkoja. Tyttöjen sukuelinten silpomisesta tai sen uhasta ei erikseen kysytä turvapaikkapuhuttelussa.
Näin kertoi Maahanmuuttoviraston ylitarkastaja Anni Valovirta Ihmisoikeusliiton koordinoiman tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaisen (FGM) verkoston kokouksessa.
Suomen rikoslaissa tyttöjen sukuelinten silpominen täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkit. Mahdolliset tapaukset tutkittaisiin siten törkeänä pahoinpitelynä, vaikka silpomista ei olekaan erikseen Suomen lainsäädännössä kriminalisoitu.
Maahanmuuttoviraston (Migri) ylitarkastaja Valovirran mukaan turvapaikanhakijat tuovat tyttöjen sukuelinten silpomisen vain harvoin esille turvapaikkaperusteena.
Tämä ei sinänsä yllätä, koska Migrin turvapaikkapuhuttelussa ei erikseen kysytä tyttöjen sukuelinten silpomisesta tai sen uhasta. Vain jos tästä on viitteitä, kertoi Valovirta. Kokouksessa heräsi kysymyksiä siitä, miksei asiasta kysytä, edes kiertäen, jos kyse on kuitenkin turvapaikkaperusteesta. Tai eikö esimerkiksi se, että hakija on kotoisin Somaliasta tai Eritreasta jo viittaa silpomisen uhkaan?
Asia on ehkä liian arka ottaa esille, mutta kyse voi olla myös tietämättömyydestä. Vaikuttaa siltä, ettei hakijoille kerrota missään vaiheessa, että tyttöjen sukuelinten silpomisesta tai sen uhasta olisi hyvä mainita turvapaikkapuhuttelussa. Turvapaikanhakijan oikeusturvan kannalta tilanne on ongelmallinen.
Suomeen on saapunut viime vuosina satoja naisia ja tyttöjä turvapaikanhakijoina maista, joissa tyttöjen sukuelinten silpomista tehdään.
Vastaanottokeskuksissa tyttöjen sukuelinten silpominen harvoin esillä
Vastaanottokeskuksissa pidetään uusille turvapaikanhakijoille alkuinfo, jossa kerrotaan turvapaikkamenettelystä. Siinäkään ei tyttöjen sukuelinten silpomista turvapaikkaperusteena tuoda esille, vaikka Migri on laatinut monikielisen esitteen aiheesta. Näyttääkin siltä, että silpomisen esiin ottaminen riippuu yksittäisten vastaanottokeskusten terveydenhoitajien tai sosiaalityöntekijöiden aktiivisuudesta ja tiedoista.
Mitä sitten tehdään, jos sukuelinten silpominen uhkaa tyttöä? Lain mukaan tulisi tällöin tehdä sekä rikos- että lastensuojeluilmoitus. Migrin Valovirta kertoi, että turvapaikkapuhuttelussa lastensuojeluilmoitukselle tulee tarvetta hyvin harvoin. Mikäli näin tapahtuisi, turvapaikkayksiköstä asia ohjattaisiin vastaanottokeskukseen. Verkoston osallistujissa heräsi huoli, voiko lastensuojeluilmoitus jäädä tekemättä, jos sitä ei tehdä välittömästi epäilyjen herätessä.
Suomessa ei ole vielä oikeustapauksia tyttöjen sukuelinten silpomiseen liittyen. Tämä ei tarkoita, etteikö myös Suomessa asuvat tytöt voisi olla vaarassa joutua silvotuksia täällä tai ulkomailla. Ennaltaehkäisevä työ ja asenteisiin vaikuttaminen onkin tärkeää. Ja tähän työhön tarvitaan sekä järjestöjä että viranomaisia.
Lataa Ihmisoikeusliiton UUSI JULKAISU: Kysymyksiä ja vastauksia tyttöjen sukuelinten silpomisesta (pdf)
Ihmisoikeusliiton koordinoimassa FGM-verkostossa on mukana järjestöjä ja viranomaisia. Ihmisoikeusliiton KokoNainen-hanke on tehnyt asennemuutostyötä ja silvottujen tyttöjen ja naisten hyvinvointia edistävää työtä Suomessa 15 vuotta. Työtä tukee STEA.
