Olen Ala Saeed, taustaltani Irakin kurdi ja asunut Suomessa nyt 23 vuotta. Tulin Suomeen pakolaisena vuonna 1999, ja perustin Irakin naisten yhdistyksen vuonna 2000. Totesimme muiden maahan tulleiden kurdinaisten kanssa, että tarvitsemme oman järjestön, koska kieli ja kulttuuri olivat täällä niin erilaisia kuin kotimaassamme.
Irakissa olin saanut fysiikan opettajan koulutuksen, mutta Suomessa päädyin sosiaalialalle. Tällä hetkellä työskentelen Suomen Pakolaisavussa asiantuntijana, ja olen yhteiskunnan vastaanottavuus- sekä tasa-arvokysymysten asiantuntija.
Tyttöjen sukuelinten silpomiseen liittyvät asiat ovat olleet osa työtäni. Olen osallistunut moniin Ihmisoikeusliiton koulutuksiin ja ollut mukana silpomisen vastaisessa työssä. Tehtäväni on ollut jakaa oikeaa tietoa tyttöjen sukuelinten silpomisesta ja siihen liittyvästä lainsäädännöstä Suomessa.
Silvotun tytön katsotaan olevan kunniaksi suvulleen
Kunniaan liittyvää väkivaltaa ilmenee irakilaisten keskuudessa paljon ja silpominen on osa sitä. Irakissa tyttöjen sukuelinten silpominen ei ole kovin yleistä, mutta sitä esiintyy, pääosin maaseudulla, vähemmän kaupunkialueilla. Ympärileikatun eli silvotun tytön katsotaan olevan kunniaksi suvulleen, ja kunnian säilyttäminen on kulttuurissa aivan ensisijainen asia.
Suomalaisten on todella vaikea ymmärtää, miksi kunnian takia ollaan valmiita tekemään väkivaltaa omalle perheenjäsenelle. Irakissa kasvaneelle asian ymmärtäminen on kuitenkin helppoa, koska on kasvettu siihen kulttuuriin.
Näihin haitallisiin kulttuurisiin käytäntöihin on saatava muutos. Naisten oikeudet kuuluvat kaikille naisille maailmassa. Tämän vuoksi jokaisen tyttöjen kanssa työskentelevän pitäisi Suomessakin uskaltaa ottaa silpominen puheeksi.
Toimien, joilla silpomiseen puututaan, pitäisi kehittyä nopeammin
Esimerkiksi terveydenhoitoalan toimijoiden pitäisi ottaa silpominen puheeksi tyttöjen kanssa, heillä on siihen velvollisuus. Mielestäni kouluissakin opettajien pitäisi keskustella tyttöjen kanssa, jos he huomaavat, että tyttöä vaivaa jokin. Silpomisen läpikäyneellä tytöllä voi olla esimerkiksi hyvin kivuliaat kuukautiset.
Myös järjestöillä on vastuuta. Esimerkiksi vertaisryhmien kautta voidaan levittää tietoa ja toisaalta saada tietoa, jota täytyy tarvittaessa viedä viranomaisten tietoon.
Sitten on viranomaisten rooli. Kun viranomaiset haluavat suojella tyttöjen elämää, silpomisen vastainen työ vaatii viranomaisten osalta yhteistyötä eri toimijoiden kanssa.
Toimien, joilla tyttöjen sukuelinten silpomiseen puututaan, pitäisi kehittyä nopeammin. Sama koskee esimerkiksi pakkoavioliittoja. Jos tiedetään, että niitä tapahtuu, niin niihin pitäisi voida puuttua Suomessa napakammin. Tämä vaatii valveutuneisuutta viranomaisilta sekä soveltuvaa lainsäädäntöä.
Tarvitaan rohkeutta ja yhteistyötä
Muutokseen tarvitaan rohkeutta ja yhteistyötä. Ihan ensimmäinen asia on, että ongelma täytyy myöntää ja sanoa ääneen.
Kunniaan liittyvän väkivallan, kuten tyttöjen sukuelinten silpomisen, hävittämiseen tarvitaan eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Paljon työtä asian puolesta on jo tehty, mutta vielä on kehitettävää. Laissa kaikilla naisilla on Suomessa samat oikeudet, mutta käytännössä näin ei ole. Kaikilla naisilla ei ole rohkeutta tai keinoja ottaa yhteyttä viranomaisiin vääryyttä kokiessaan.
Toivon, että myös maahanmuuttajataustaiset naiset saavat rohkeutta vaatia itselleen niitä oikeuksia, jotka heille kuuluvat.
**********************
Ihmisoikeusliitto on tehnyt tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista työtä Suomessa 20 vuotta. Julkaisemme työssämme mukana olleiden avainhenkilöiden ja yhteistyökumppaneiden haastatteluja loppuvuoden 2022 ajan. Kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11.2022 järjestämme Yksikin tyttö on liikaa – 20 vuotta silpomisen vastaista työtä Suomessa –seminaarin.
