Olen Katriina Bildjuschkin ja olen ollut pian 40 vuotta kätilönä. Tällä hetkellä työskentelen THL:ssä erityisasiantuntijana. Aiemmin toimin myös parin vuoden ajan Kätilöliiton puheenjohtajana. Luotan siihen, että kätilöt osaavat ottaa puheeksi tyttöjen sukuelinten silpomisen. Toki osaaminen riippuu kätilöstä, ja myös rohkaisua tarvitaan.
Nuoret kätilöt Suomessa saavat koulutuksessa tietoa tyttöjen sukuelinten silpomisesta, mutta vanhemmat ovat joutuneet itse selvittämään asiaa. Meille, jotka olemme kouluttautuneet työhön 1980-luvulla, ei puhuttu opiskeluaikana mitään tyttöjen sukuelinten silpomisesta, sillä koko asiaa ei oikeastaan vielä silloin ollut Suomessa. Vasta Somalian kriisi 1990-luvulla, ja sen seurauksena Suomeen saapuneet pakolaiset, tekivät asiasta ajankohtaisen.
Silpomisen puheeksi ottaminen ei ole aina helppoa kätilöllekään
Kätilöiden on helppo omaksua tyttöjen sukuelinten silpomiseen liittyvä tieto, sillä osaaminen genitaalialueen anatomiasta on niin vahva. Tiedon lisäksi kätilöillä on valmius puhua intiimeistä asioista. Olen huomannut silti, että silpomisen puheeksi ottaminen ei ole aina helppoa kätilöllekään.
Tämän teeman kohdalla on mietittävä, kuinka paljon on rohkeutta keskustella asioista, jotka eivät ole siinä omassa elinpiirissä tapahtuvia asioita. On myös kiinnitettävä huomiota tapaan, jolla asian ottaa puheeksi. Tuomita ei saa, sillä kukaan ei halua tuntea häpeää yhteisönsä vuoksi tai sen vuoksi, mitä itselle on tehty. Dialogin määritelmä on yhdessä ääneen ajattelu. Se on hyvä lähtökohta myös silpomisen puheeksi ottamiseen.
Mitä silpomisen puheeksi ottaminen edellyttää?
Mielestäni puheeksi ottamisessa on tärkeintä olla selvillä siitä, mistä on puhumassa ja mikä on oma kanta asiaan. Siitä seuraa levollisuus. Lisäksi tarvitaan aikaa ja rohkeutta.
Levollisuutta
Ensin on istuttava alas ja mietittävä, mitä mieltä minä olen asiasta ja onko oma ymmärrykseni siitä riittävän ihmisoikeusperustaista. Tieto ei ole yleensä puheeksi ottamisessa se villakoiran ydin, vaan rohkeus. Sitä ei voi koulussa opettaa, vaan sen on tultava oman ajatustyön kautta. Puheessa tulee rivien välistä helposti esiin jotain kummallisuuksia, jos puhuja ei ole jotakin mieltä asiasta. Kun sisäistää puhumansa asian ja on muodostanut oman näkemyksensä siitä, voi puhua asiasta levollisesti ja luoda keskusteluun rennon ilmapiirin.
Aikaa
Silpomisen puheeksi ottaminen ei käy hetkessä ja puheeksi ottavan henkilön pitäisi pystyä varmistumaan siitä, että asian käsittelyyn on varattu riittävästi aikaa. Jos esimerkiksi neuvolassa vastaanottoajan kesto on 20 minuuttia ja siinä pitäisi pystyä kaikkien muiden asioiden lisäksi puhumaan myös tyttöjen sukuelinten silpomiseen liittyvistä asioista, niin ei aika riitä. Toivon, että esihenkilöt pystyvät takaamaan sen, että puheeksi ottamiselle voidaan varata oma aikansa. Asia vaatii turvallisen, rauhallisen ilmapiirin.
Rohkeutta
Tässä asiassa on päästävä eroon ylisensitiivisyydestä eli siitä, että ei voisi puhua aiheesta, jos ei itse kuulu samaan yhteisöön tai kulttuuriin. Ammattilaisena voin ja minun pitää ottaa asia puheeksi. Jokaisen meistä on ymmärrettävä, että jos vaikenemme tyttöihin ja naisiin kohdistuvista vääryyksistä, niin silloin hyväksymme asian. Emme voi konfliktin pelossa jättää asiaa käsittelemättä, vaan meidän täytyy puolustaa tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksia.
Rohkeus löytyy lopulta halusta olla ihmisoikeuksien puolella.
Tutustu THL:n tyttöjen ja naisten sukuelinten silpomisen estäminen -sivuihin.
********************
Ihmisoikeusliitto on tehnyt tyttöjen sukuelinten silpomisen vastaista työtä Suomessa 20 vuotta. Julkaisemme työssämme mukana olleiden avainhenkilöiden ja yhteistyökumppaneiden haastatteluja loppuvuoden 2022 ajan. Kansainvälisenä naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisena päivänä 25.11.2022 järjestämme Yksikin tyttö on liikaa – 20 vuotta silpomisen vastaista työtä Suomessa –seminaarin.
