Koronakevät kaikkine rajoituksineen on tuonut lisäväriä keskusteluun oikeusvaltiosta. Keskellä pandemiaa valtiosääntöoppineiden varoittelut perusoikeuksiin puuttumisista ovat saattaneet tuntua turhalta nillittämiseltä. Kaikki pykälät, prosessit ja rajoitusten välttämättömyyttä koskevat pohdinnat ovat kuitenkin tae siitä, että oikeusvaltio pysyy voimissaan kriisistä huolimatta, kirjoittaa Åbo Akademin ihmisoikeusintituutin johtaja ja Ihmisoikeusliiton johtokunnan jäsen Elina Pirjanniemi.
Oikeusvaltio kuulostaa mahtipontiselta ja kaukaiseltakin asialta. Sen ilmenemismuodot ovat kuitenkin varsin arkisia. Ihmiset hakevat rakennuslupia, meitä verotetaan, opiskelijat anovat opintotukea, ravintolayrittäjä toivoo saavansa anniskeluluvan. Päätöksiä tehdään lain nojalla ja virkavastuulla. Päätöksentekoa ohjaavat yksittäiset lait ja hallinto-oikeudelliset periaatteet, jotka turvaavat muun muassa yhdenvertaisen kohtelun. Menettelyssä varmistetaan samoin, että viranomainen käyttää harkintavaltaansa vain lain hyväksymään tarkoitukseen. Päätöksenteossa otetaan huomioon myös esteettömyyssäännökset, asianosaisia kuullaan ja ratkaisut perustellaan. Näin luodaan edellytykset reilulle prosessille, johon kukin meistä voi luottaa.
Lainalaisuuden ohella oikeusvaltiolle on tyypillistä lainsäädäntö-, toimeenpano- ja tuomiovallan erottelu. Oikeusvaltiossa kansanedustaja ei toimi tuomarina eikä hallintovirkamiehenä, vaan hän vie yhteiskuntaa eteenpäin lainsäädännön ja budjetin kautta. Tuomioistuimet ovat riippumattomia, eivätkä ne ota vastaan kehotuksia poliitikoilta tai Twitterissä melskaavalta yleisöltä. Hallinto puolestaan panee täytäntöön yhdessä sovitut säännöt ja yksittäiset päätökset. Vallanjako edesauttaa vallankäytön vartioimista.
Oikeusvaltion olemukseen kuuluu tietenkin myös perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen. Perustuslakimme perusoikeusluettelo onkin varsin kattava. Se sisältää keskeiset kansalaisoikeudet esimerkiksi sananvapauden ja uskonnonvapauden. Poliittiset oikeudet turvataan niin ikään, samoin henkilökohtainen koskemattomuus ja kotirauha. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ovat olennaisia mielivallan rajoittajia. Näiden ohella perustuslakimme suojaa taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia, kuten esimerkiksi jokaisen oikeutta koulutukseen.
EU:n on reagoitava Puolan ja Unkarin irtiottoihin
Euroopan unionissa on viime vuosina keskusteltu paljon oikeusvaltion tilasta. Erityisenä huolenaiheena ovat olleet EU:n jäsenvaltiot Puola ja Unkari, joiden kehitys on jo jonkin aikaan ollut irtautumassa oikeusvaltion lähtökohdista. Koronaviruksen taltuttamiseksi käyttöön otetut toimenpiteet ovat kasvattaneet ongelmia entisestään. EU on kovistellut maita monin tavoin, mutta toistaiseksi heikoin tuloksin.
Oikeusvaltion kunnioittaminen on keskeinen osa EU:n arvopohjaa. Jos oikeusvaltioperiaatteet jäävät tyhjäksi retoriikaksi, ne rapauttavat EU:n ja sen jäsenvaltioiden uskottavuutta oikeusvaltion puolustajina. Tilanne on poliittisesti hankala, sillä tiukka asenne voi sysätä Puolaa ja Unkaria yhä kauemmas yhteisistä pelisäännöistä.
Vaihtoehto on kuitenkin vielä huonompi. Jos EU ei reagoi siihen, että sen jäsenvaltiossa hallitus puuttuu riippumattomien tuomioistuimien toimintaan, oikeusvaltio on vaarassa kaikkialla EU:ssa. Jos EU ei välitä siitä, että jokin jäsenvaltio tietoisesti kaventaa tiedotusvälineiden tilaa, jokaisen eurooppalaisen median on syytä olla huolissaan. Jos EU ei reagoi ponnekkaasti oikeusvaltioperiaatteiden väheksymiseen, se tuskin on kovinkaan uskottava kansalaisten Eurooppa.
Ilmiöt, liikkeet ja ajatukset – typerät ja vaarallisetkin sellaiset – liikkuvat maasta toiseen. Siksi EU:ssa käytävä keskustelu oikeusvaltion tilasta on merkityksellinen myös Suomessa. Me emme ole immuuneja sille, mitä muualla Euroopassa tapahtuu.
Poikkeusolojen vallitessa oikeusvaltion tulevaisuudesta on pidettävä erityisesti huolta. Jos vallanpitäjät ovat jaksaneet niin tehdä, paluu avoimeen yhteiskuntaan tapahtuu luottamuksen hengessä. Jos he sen sijaan ovat käyttäneet kriisiä hyväkseen, yhteiskunnan uudelleen rakentamisesta tulee erittäin vaikeaa.
Elina Pirjatanniemi
Kirjoittaja on kansainvälisen oikeuden ja valtionsääntöoikeuden professori ja Åbo Akademin ihmisoikeusinstituutin johtaja sekä Ihmisoikeusliiton johtokunnan jäsen.
Ihmisoikeusliitto viestii tämän vuoden aikana oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien tilasta EU:ssa. Tulossa on lisää blogitekstejä sekä yleisötilaisuus syksyllä 2020.
