Yhdeksäsluokkalainen Milo Mäkelä toivoo yläastelaisille perusteellisempaa opetusta ihmisoikeuksista. Opetuksen puute näkyy muun muassa kiusaamisena ja nimittelynä koulun käytävillä.
Kaikkitietäväisyydestään huolimatta yläasteikäiset ovat usein hyvin tietämättömiä ihmisoikeuksista.
Ihmisoikeuksiin saatetaan viitata arkikielessä ymmärtämättä kunnolla, mitä ne tarkoittavat. Koulussakaan niistä ei paljoa puhuta. Koko ala-aste hujahtaa ohi ilman, että ihmisoikeuksia tai lasten oikeuksia edes mainitaan. Yläasteella historianopettaja saattaa viitata ihmisoikeuksiin ohimennen mutta selittämättä termiä kunnolla. Tämän viittauksen jälkeen termi siirtyy koululaisten käyttöön ja kukin tulkitsee sen haluamallaan tavalla. Koko peruskoulun pystyy käymään ilman edes viidentoista minuutin ihmisoikeusopiskelua.
Mielestäni ihmisoikeudet kuuluvat yleissivistykseen ja jokaisen yläastelaisen tulisi saada tietää omat oikeutensa. Ehkä suurin ongelma on ihmisoikeustiedottomuudessa on, että yläasteikäiset pitävät ihmisoikeuksia ja lapsen oikeuksia itsestään selvinä asioina, jotka toteutuvat kaikilla ja kaikkialla yhtä hyvin. Näin ei kuitenkaan ole. Täällä Suomessa köyhemmistä perheistä tulevat lapset tai he, jotka itse kuuluvat vähemmistöön, tietävät tämän tosiasian valitettavan hyvin.
Unicefin mukaan maailmassa noin joka viides lapsi menee nukkumaan nälkäisenä. Keskiluokkaisesta perheestä tuleva yläastelainen ajattelee helposti, että nämä lapset asuvat vain Afrikan tai Aasian köyhemmissä maissa, sillä eihän hyvinvointivaltiossa voi olla köyhyyttä! Tunnistan tämän reaktion, koska ajattelin vielä muutama vuosi sitten itsekin niin. Moni ikäiseni ajattelee tällä tavalla yhä.
Tämä johtuu mielestäni muun muassa siitä, ettei köyhyydestä uskalleta puhua tarpeeksi. He, jotka puhuvat, joutuvat koulukiusatuiksi tai heitä pidetään outoina. Vaikka nuoret ovat gallupeissa yhä suvaitsevaisempia, kuulee koulun käytävällä jatkuvasti negatiivisia kommentteja toisen halvoista vaatteista, huonosta koulumenestyksestä, ihonväristä tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Tämä hyväksytään kuin yhteisestä sopimuksesta.
Mielestäni tilanne kuitenkin paranee koko ajan, ja tätä kehitystä täytyy pitää yllä. Ihmisoikeudet ja lasten oikeudet pitäisi saadaa paremmin yläkoululaisten näkyville ja heidät pitäisi saada ymmärtämään, kuinka tärkeää ihmisoikeuksia puolustava ja kehittävä työ on myös Suomessa. Tietoisuus ihmisoikeuksista kasvaisi huomattavasti, jos niistä alettaisiin opettaa jo seitsemännestä luokasta lähtien.
Yläasteikäisten opettaminen on hyvin tärkeää myös siksi, että se on todella kauaskantoista: viisitoistavuotiaalle annettu ihmisoikeuskoulutus kulkee mukana useita vuosikymmeniä.
Milo Mäkelä, 9. luokkalainen
Kirjoittaja oli Ihmisoikeusliitossa tet-harjoittelijana.
