Suomen lähihistoria pitää sisällään eri ihmisryhmiin kohdistuneita vääryyksiä: lapsia on erotettu vanhemmistaan asuntoloihin, ihmisiä on kielletty käyttämästä äidinkieltään ja altistettu erilaisille tutkimuksille sekä kaltoinkohtelulle. Näiden vääryyksien kohteena ovat olleet muun muassa alkuperäiskansa saamelaiset ja viittomakieliset ihmiset. Nyt Suomen valtio pyrkii tekemään tiliä historiansa kanssa. Ihmisoikeusliiton syyskokouksessa 10. joulukuuta saamelaisten totuus- ja sovintoprosessista oli puhumassa väitöskirjatutkija Helga West ja viittomakielisten ja kuurojen sovintoprosessista toiminnanjohtaja Markku Jokinen Kuurojen Liitosta. Missä prosesseissa mennään ja mitä sudenkuoppia on olemassa?
”Koettu kaltoinkohtelu ja syrjintä pitää tuoda päivänvaloon”
Viittomakielisten ja kuurojen sovintoprosessi on vasta alkuvaiheessa. Sen käynnistämisestä löytyy kirjaus uusimmasta hallitusohjelmasta.
”Kun valmistelin tätä puheenvuoroa, tunsin tutun möykyn sisälläni. Tämä möykky, jota me kuurot ja viittomakieliset kannamme ylisukupolvisesti sisällämme, vie paljon voimia. Tätä kokemusta on vaikea selittää, se heikentää itse- ja omanarvontuntoa ja voi aiheuttaa katkeruutta. Möykkyä on valaistava, jotta kaikki koettu kaltoinkohtelu, vähättely ja syrjintä tulevat päivänvaloon. On koko yhteiskunnan vastuulla lisätä ymmärrystä siitä, mitä on tapahtunut, jotta oikeudenloukkauksia ei tapahtuisi enää koskaan”, sanoo Markku Jokinen.
Ilman luottamusta ei voida onnistua
Jokinen korostaa luottamuksen merkitystä: ”Valtion tulee aidosti osallistaa kuurojen yhteisö, siten kuin yhteisö haluaa olla mukana. Jos luottamusta ei synny tai epäilyksiä on ilmassa, prosessi ei voi onnistua. Oikotietä ei ole. Prosessi on pitkä ja haastava, kaikki sen vaiheet on käytävä läpi.”
Viittomakielisten ja kuurojen sovintoprosessi on lähtenyt liikkeelle tutkimuksen kautta. Lisäksi on muodostettu yhteistyöfoorumi, jossa on mukana järjestöjen ja ministeriöiden edustajia.
”Vielä on avoimia kysymyksiä, ja työtä on valtavasti, mutta vuoropuhelu on käynnissä”, toteaa Markku Jokinen.
Totuus kuuluu myös viittomakielisille
Yhden asian Jokinen haluaisi korjata viipymättä. Nimittäin sen, että viittomakielisten ja kuurojen prosessin nimi muutettaisiin totuus- ja sovintoprosessiksi. Nyt se kulkee pelkästään nimellä sovintoprosessi.
”Tarvetta on sekä totuudelle että sovinnolle. Toivottavasti pääsemme siihen, että myös meidän prosessimme kantaa nimeä totuus- ja sovintoprosessi kuten saamelaisilla.”
Myös Ihmisoikeusliitto on vaatinut nimen muuttamista. ”Peräänkuulutamme, että nimi muutettaisiin jo varhaisessa vaiheessa totuus- ja sovintoprosessiksi. Mitä pidempään kapeampi nimi elää, se alkaa muovata ihmisten ajatuksia. Siten prosessi vertautuisi nimen puolesta saamelaisten prosessiin sekä muissa maissa toteutettuihin prosesseihin”, vetoaa Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila, joka on jäsenenä Kuurojen Liiton sisäisessä sovintoprosessia koskevassa työryhmässä.
Saamelaisten totuus- ja sovintokomission loppuraporttia odotetaan 2022 mennessä
Saamelaisten kohdalla prosessi alkoi Suomessa vuonna 2017. Saamelaisten totuus- ja sovintoprosessin tarkoituksena on selvittää, millainen valtion rooli on ollut saamelaisten historiallisessa ja nykyisessä syrjinnässä ja sulauttamispolitiikassa. Väitöskirjatutkija Helga West Helsingin yliopistosta kertoi Ihmisoikeusliiton syyskokouksen osallistujille totuus- ja sovintokomissiosta, sen etenemistä sekä havaitsemistaan haasteita.
”Yleensä totuus- ja sovintokomission kaltainen poliittinen elin perustetaan maissa, jotka ovat sotien, sisällissodan tai muun konfliktin jälkeisessä sekavassa yhteiskunnallisessa tilanteessa. Suomen kaltaisella vakaalla demokratialla pitäisi siten periaatteessa olla hyvät mahdollisuudet onnistua historiansa ensimmäisessä valtiollisessa totuus- ja sovintokomissiossa”, kertoo Helga West.
Komissio pyritään asettamaan vielä ennen vuoden vaihdetta ja sen on tarkoitus luovuttaa loppuraporttinsa vuoteen 2022 mennessä.
Tarvitaanko todella lisää tutkimusta saamelaisista?
Helga Westin mielestä tulisi kuitenkin miettiä, onko juuri totuus- ja sovintokomissiomalli paras mahdollinen saamelaisia ja Suomen valtiota koskevaan sovintotyöhön.
”On arvioitu, että saamelaiset kuuluisivat maailman tutkituimpiin ihmisryhmiin yhdessä Yhdysvaltojen ja Australian alkuperäiskansojen kanssa. Tutkimus ei ole ainoastaan rasittanut saamelaisyhteisöjä, vaan aiheuttanut suoranaista ahdistusta. Näistä mainittakoon saamelaisten hautojen kaivelu ja Suomessakin vielä 1960-luvulla tehdyt saamelaisten rotuhygieeniset tutkimukset. Ei ole ihme, että tämänkaltainen tutkimushistoria on saamelaisten keskuudessa lisännyt epäluuloa ja epäluottamusta tutkimuksia, selvityksiä ja tutkijoita kohtaan”, pohtii West.
Westin mielestä komission riskinä on, että siitä tulee jälleen yksi tutkimusmekanismi, jolla rasitetaan jo ennestään tutkimusrasitettuja saamelaisyhteisöjä.
”Tarkoitukseni ei ole vähätellä saamelaisten kokemuksia, päinvastoin suojella saamelaisten voimavaroja. Väitän, että historian ja nykytilan kartoittamiseksi meillä olisi jo riittävästi eri tavoin todennettua tietoa saamelaisten historiallisesta ja nykyisestä syrjinnästä.”
Koululaitoksen tehtävä on lisätä tietoa saamelaisista
Täysin ongelmaton ei ole myöskään totuus- ja sovintokomission tavoite lisätä tietämystä saamelaisista.
”Komissio on väliaikainen, sillä ei tule paikata sellaisia rakenteellisia aukkoja, jotka kuuluvat Suomen koululaitokselle. Koululaitoksen vastuulla on, että Suomessa peruskoulunsa päättävä omaa riittävän tietämyksen alkuperäiskansa saamelaisista”, West muistuttaa.
Sama ei saa toistua, rakenteita tulee muuttaa
Totuus- ja sovintoprosessit eivät ole taikaisku, joka korjaa kaiken. Jokinen ja West korostavat molemmat rakenteiden muuttamista. Jos nykyisiä syrjiviä rakenteita ei muuteta, asiat toistuvat ja syrjintä jatkuu.
”Sovinnon ja totuuden lisäksi meidän tulee toimia aktiivisesti sen eteen, etteivät samat asiat pääse toistumaan. Kyse ei ole vain yhden kieliryhmän asiasta, vaan koko yhteiskunnan asiasta. Kaikkien tulee olla mukana”, muistuttaa Kuurojen Liiton Markku Jokinen.
Myös väitöskirjatutkija Helga Westin mielestä tulee pohtia, mitä tapahtuu komission työn jälkeen.
”Kun saamelaisten totuus- ja sovintokomissio lopettaa työskentelynsä kahden vuoden kuluttua, tulisi se korvata mahdollisimman pian pysyvällä mekanismilla. Syvimmiltään kyse on siitä, kuinka saamelaisten kokemukset sisällytetään osaksi kansallista muistia.”
Ihmisoikeusliitto on osallistunut keskusteluun historian vääryyksistä ja peräänkuuluttanut valtiolta vääryyksien tunnistamista ja tutkimista. Vuonna 2018 Ihmisoikeusliitto järjesti seminaariin ”Historian vääryydet – Miten valtio voi hyvittää mennyttä?”, joka toi eri ryhmiä edustavia tahoja yhteen keskustelemaan aiheesta ja sysäsi omalta osaltaan totuus- ja sovintoprosesseja eteenpäin.
Teksti: Reetta Helander
Helga Westin kuva: Mikko Mäntyniemi
Markku Jokisen kuva: Kuurojen Liitto
