Suomi on ottanut isoja askelia yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon saralla viime aikoina, mutta romanit ovat yhä suomalaisen rasismin sokea kohta, kirjoittaa Romaninuorten neuvoston varapuheenjohtaja Leif Hagert.

Leif Hagert, Romaninuorten neuvoston varapuheenjohtaja

Kirjoittaja Leif Hagert on Romaninuorten neuvoston varapuheenjohtaja. Kuva: Susanna Kosonen / Ihmisoikeusliitto.

Romaneille rotuerottelu on arkipäivää Suomessa. Ravintolat ja muut vapaa-ajanviettopaikat ovat usein esimiestasolla tehneet päätöksen, että romaneita ei haluta asiakkaiksi eikä päästetä sisään.

Yhdenvertaisuuslakiakin rikkovan päätöksen toimeenpanijoina usein ovat ovimiehet, tarjoilijat tai muu henkilökunta. Vaikka esimieheltä tullut ohjeistus on rasistinen ja Suomen lakien vastainen, moni kuitenkin noudattaa annettua ohjeistusta sitä kyseenalaistamatta.

Ravintoloihin, baareihin ja yökerhoihin sisään pääseminen seurueella, jossa on useampi romani, on pikemminkin poikkeus kuin sääntö. Etenkin jos seurueessa on romaninainen perinteisessä romaniasussa, sisään pääseminen on hyvin epätodennäköistä. On myös ollut tapauksia, jossa romanin ei ole annettu asioida bensa-asemalla tai ruokakaupassa. Ravintolakäytänteisiin verrattuna tämä on paljon harvinaisempaa, mutta yhtä kaikki syrjintää.

Tämä käytäntö tuo mieleen lähihistoriasta löytyvän Yhdysvaltojen etelävaltioissa tapahtuneen jaottelun valkoisiin ja mustiin. Siellä julkisissa paikoissa oli usein kyltti, joka kertoi suoraan, että värilliset eivät olleet tervetulleita – meillä Suomessa tämän kyltin virkaa toimittaa usein ovimies, joka jo ovelta käännyttää romanit pois heidän etnisen taustansa takia.

Jos esimies käskisi olla päästämättä kaikkia tummaihoisia sisään, niin pistettäisiinkö tällainen käsky käytäntöön, sitä kyseenalaistamatta? Sallittaisiinko sellaisen toiminnan muodostua normiksi ja osaksi suomalaista yhteiskuntaa? Vai tunnistettaisiinko tämä silloin rasistiseksi ja syrjiväksi teoksi?

Romanit ovat osa suomalaista yhteiskuntaa

Kantasuomalaisilla ja Suomen romaneilla on pitkä yhteinen historia. Sen perusteella olettaisi, että me olisimme edes samassa asemassa, kuin muut vähemmistöt Suomessa. Kuitenkin näyttää siltä, että perityt asenteet ja ennakkoluulot ovat juurtuneet syvään ja niitä ei edes välttämättä tunnisteta tai pidetä huonona asiana, vaikka muihin ryhmiin kohdistuva rasismi tuomittaisiinkin. Romanit ovat suomalaisen rasismin sokea kohta.

Romanit ovat osa suomalaista yhteiskuntaa, me olemme taistelleet itsenäisen Suomen puolesta rinta rinnan sodissa. Romanit haluavat myös olla osa yhteiskuntaa ja edistää sitä omalla panoksellaan. Romaneita valmistuu hyvin paperein ammatteihin, mutta valitettavasti myös työllisyyden rintamalla haasteet ovat vastassa: jo nimi vaikuttaa rekrytointipäätökseen. Yhteiskuntaan kiinni pääseminen ja siinä pysyminen on haastavaa, koska romanina sinut erotetaan muusta väestöstä. On selvää, että tällainen toiminta aiheuttaa vastakkainasettelua ja syrjäytymistä.

Syrjintä voi vahingoittaa ja syrjäyttää nuoria

Nuorten syrjäytymisen ehkäisy ja hyvinvointierojen kaventaminen ovat olleet päätöksentekijöiden kiinnostuksen kohteena jo kauan. Vaikka romaninuorella olisi itsellään halu päästä osaksi suomalaista yhteiskuntaa, niin toistuva eriarvoiseen asemaan luokittelu voi käydä liian raskaaksi. Nuoren tunne siitä, että hän voi itse vaikuttaa omaan tulevaisuuteensa, heikkenee. Pahimmillaan tämän lopputuloksena on syrjäytynyt nuori. Yhden nuoren syrjäytymisen on arvioitu maksavan miljoona euroa yhteiskunnalle. Vaikka yhteiskunta maksaa laskun, jää tilanteesta selviäminen liian usein nuoren omaksi tehtäväksi.

Suomi on monikulttuurinen maa, joka on ottanut isoja askelia yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon saralla viime aikoina. Valtiohallinnossa romanit huomioidaan jo Romanipoliittisen ohjelman kautta. Suomalaisen arjen ja kansalaisyhteiskunnan kehittyminen tällä osa-alueella ei kuitenkaan ole valitettavasti vieläkään muuttanut romaneihin kohdistuvia asenteita ja ennakkoluuloja.

Toivommekin, että meidät opittaisiin ottamaan yksilöinä. On itsestään selvää myös meille, että jos joku käyttäytyy huonosti, teko tuomitaan ja hän myös saa kantaa siitä seuraukset. Etnisyys ei saa olla tekosyy huonolle käytökselle. Kuitenkaan yksittäisen henkilön teoista ei voi eikä saa syyllistää tai vastuuttaa koko Suomen romanivähemmistöä.

Leif Hagert

Kirjoittaja on Romaninuorten neuvoston varapuheenjohtaja 


Vierailijablogikirjoitukset edustavat kirjoittajien omia mielipiteitä eivätkä välttämättä Ihmisoikeusliiton kantaa.

%d bloggers like this: