”Olen tavannut 12−13-vuotiaina naimisiin pakotettuja tyttöjä. Turvakotiin on tullut tyttöjä, jotka pelkäävät, että heidät pakotetaan avioliittoon lomamatkalla. Jotkut ovat soittaneet apua, kun he ovat jo lentokentällä.” Näin kuvailee turvakoti Monan johtaja Ljudmila Kettunen pakkoavioliiton ilmenemistä omassa työssään.
Monika-Naiset liitto ylläpitää salaisessa osoitteessa sijaitsevaa turvakoti Monaa sekä Kriisikeskus Monikaa. Palvelut on suunnattu erityisesti väkivaltaa kokeneille naisille, jotka ovat taustaltaan monikulttuurisia tai muuttaneet Suomeen muualta.
Ei ole olemassa yhtä tarinaa pakkoavioliitoista Suomessa. Joskus yhteisymmärryksessä solmittu avioliitto muuttuu pakkoavioliitoksi, josta ei ole tosiallista ulospääsyn mahdollisuutta.
”Turvakotiin on saapunut myös naisia, jotka ovat päässeet pakenemaan avioliitosta ulkomailta. Joku on auttanut heitä hankkimaan lentolipun Suomeen”, Kettunen kertoo.
Useimmiten pakkoavioliitto liittyy niin kutsuttuun kunniaan liittyvään väkivaltaan tai sen uhkaan.
”Kunniaan liittyvä väkivalta on yksi naisiin kohdistuvan väkivallan muoto. Rajan vetäminen eri väkivallan muotojen välillä on hankalaa eikä aina mielekästä. Yhteisöllisyys on yksi leimallinen piirre. Se, mitä tyttö tekee, on koko laajemman yhteisön asia”, kuvailee Kriisikeskus Monikan johtaja Natalie Gerbert.
Monika-Naiset liitosta apua hakevien tilanne tai ratkaisun löytäminen ei ole yksinkertaista.
”Moni pohtii, miten muiden perheenjäsenten käy, jos minä nyt lähden turvakotiin. Miten käy nuoremmille sisaruksilleni? Moni tuntee itsensä panttivangiksi näissä tilanteissa. Osa päätyy siihen, että naimisiinmeno on ainoa vaihtoehto”, kuvailee Gerbert.
”Miksi Suomen valtio mitätöi väkivallan ja hyväksikäytön?”
Iso yllätys avunhakijoille on, ettei Suomen nykylain mukaan pakkoavioliiton purkaminen ole mahdollista. Ainoa vaihtoehto on tavallinen avioeroprosessi.
”Tämä järkyttää monia. Kyse on ihmisoikeusloukkauksesta. Asiakkaamme ihmettelevät, miksi Suomen valtio mitätöi heidän kokemansa väkivallan ja hyväksikäytön”, kertoo Gerbert.
Turvakoti Monassa annetaan tietoa oikeuksista ja kasvatetaan voimavaroja.
”Hyvin nuoret ihmiset joutuvat tekemään isoja päätöksiä. Irtaantuako kokonaan perheestä ja yhteisöstä ja lähteä rakentamaan omaa elämäänsä yksin? Varsinkin nuorten on vaikea vastustaa vanhempiaan tai sukuaan”, Kettunen kertoo.
Pakkoavioliittoon ja kunniaan liittyvään väkivaltaan kuuluva yhteisöllisyys on usein myös maan rajat ylittävää.
”Tieto turvakotiin lähtemisestä leviää helposti. Ulkomailta asti saatetaan painostaa, että mitä olet mennyt tekemään, tämä on häpeällistä meille kaikille”, kuvailee Kettunen.
Myös onnellisia tarinoita on. Usein toipumiseen väkivallasta ja hyväksikäytöstä menee kuitenkin vuosia.
”He ovat tavallisia naisia, jotka ovat saaneet elämänsä jonkinlaiseen järjestykseen. Kaikkien meidän toiminnassa mukana olevien tilanteesta emme tietenkään tiedä, miten heille on käynyt”, pohtii Gerbert.
Avioliittoon pakottaminen on nähtävä rikoksena ja ihmisoikeusloukkauksena
Suomen valtio voisi turvata paremmin pakkoavioliiton uhrien oikeuksia. Tämä on selkeä viesti Gerbertiltä ja Kettuselta. Pakkoavioliitto tulisi erikseen kriminalisoida ja olemassa olevaa lainsäädäntöä selkeyttää.
”Pakkoavioliiton mitätöinti pitäisi mahdollistaa. Pakkoavioliiton uhrille on iso henkinen merkitys sillä, ettei hän ole eronnut vaan ettei ole koskaan ollutkaan naimisissa”, selventää Gerbert.
Suomen valtion olisi aika antaa selkeä viesti siitä, että avioliittoon pakottaminen nähdään rikoksena ja ihmisoikeusloukkauksena.
Lopuksi Gerbert muistuttaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on globaali ihmisoikeusongelma:
”Suomi on ollut Euroopan kärjessä naisiin kohdistuvassa väkivallassa jo vuosikausia. Kaikkea väkivaltaa tulee ehkäistä ja uhrien oikeudet turvata.”
Teksti: Reetta Helander
Allekirjoita vetoomus!
Vetoa oikeusministeri Anna-Maja Henrikssoniin, jotta hallitus ryhtyy kiireellisiin toimiin pakkoavioliiton uhrien oikeusturvan parantamiseksi. Jo yli 2000 allekirjoitusta!
