BLOGIVIERAS: Perustuslain mukaan jokaisella ihmisellä on oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Kenenkään vapautta ei saa riistää mielivaltaisesti ilman laissa säädettyä perustetta. Perustuslaissa turvataan lisäksi jokaiselle oikeus terveydenhuoltoon. Terveydenhuoltopalveluissa kaikkia on kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen ja yksityisyyttä loukkaamatta. Potilaan itsemääräämisoikeus edellyttää, että potilasta hoidetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan.

Suomessa ei toistaiseksi kuitenkaan ole voimassa olevaa lainsäädäntöä, joka selkeästi määrittelisi ne tilanteet, joissa potilaan vapauden rajoittaminen olisi lain mukaan perusteltua. Etenkin ensihoidossa tulee toisinaan eteen tilanteita, joissa esimerkiksi potilaan elottomuuden tai akuutin sydäninfarktin vuoksi ei ole mahdollista keskustella potilaan kanssaan siitä, miten tämä haluaisi itseään hoidettavan. Tällaisissa tilanteissa lähtökohtana on, että potilasta on hoidettava hänen etunsa mukaisesti. Ensihoidolla turvataan siis viime kädessä perustuslakiin kirjattua yksilön oikeutta elämään. Henkilökohtainen koskemattomuus ja siihen kajoaminen nousevat harvoin kiistanalaisiksi kysymyksiksi henkeä uhkaavissa tilanteissa.

Itsemääräämisoikeus ensihoidossa

Itsemääräämisoikeuden toteutumista koskevat ongelmatilanteet ilmenevät pääsääntöisesti silloin, kun potilaana on sellainen henkilö, joka ei normaalitilanteessakaan itse pysty täysimääräisesti päättämään hoidostaan. Tällaisia potilasryhmiä saattavat olla esimerkiksi mielenterveyden häiriöistä kärsivät tai vaikeasti vammaiset henkilöt. Ensihoitajilla ei välttämättä ole erityisosaamista näiden potilasryhmien kohtaamiseen. Potilas saatetaan esimerkiksi sitoa paareille tai rauhoittaa kemiallisesti lääkkeillä hoitotoimenpiteiden helpottamiseksi. Viimeksi mainitussa voi käytännössä olla kyse lääkkeillä sitomisesta, vaikka sitä kuvattaisiinkin lääketieteellisin perustein tehdyksi rauhoittamiseksi. Kummassakin tapauksessa kajotaan perusteettomasti potilaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen. Vaikka hoito muuten olisikin asianmukaista, näissä tapauksissa potilaan itsemääräämisoikeuden loukkaamista ei voida perustella potilaan edulla.

Yksilön vapautta ei saa rajoittaa ilman laissa säädettyä perustetta. Yleisimmin rajoitustoimia erityisesti ensihoidossa perustellaankin rikoslain pakkotilapykälällä. Pakkotila tarkoittaa tilannetta, jossa yksi oikeudellisesti suojattu etu, esimerkiksi henkilökohtainen koskemattomuus, joudutaan uhraamaan toisen suojatun edun, esimerkiksi potilaan hengen, pelastamiseksi. Silloin, kun pakkotilapykälää sovelletaan, sen on perustuttava aina potilaan oikeuksien turvaamiseen, ei hoitotyön helpottamiseen. Pykälä on kuitenkin tarkoitettu ainoastaan tilapäisiin tapauksiin viimesijaisena keinona, eikä sitä saisi käyttää systemaattisesti perusteena kajota hankalasti hoidettavien potilaiden henkilökohtaiseen koskemattomuuteen vapautta rajoittavasti.

Potilaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kajoamista tapahtuu kaikilla terveydenhuollon aloilla, ei ainoastaan ensihoidossa. Nykyisessä lainsäädännössä ilmenevät puutteet ja ristiriidat pyrittiin korjaamaan valmistelemalla laki itsemääräämisoikeudesta. Hallituksen esitystä ei kuitenkaan ehditty käsitellä loppuun viime vaalikaudella, ja lakiesitys raukesi. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan itsemääräämisoikeuslain valmistelua on tarkoitus jatkaa, mutta aikataulusta ei ole toistaiseksi tietoa.

Ihmisoikeudet, mukaan lukien henkilökohtainen koskemattomuus, ovat kaikille kuuluvia oikeuksia, joiden toteutumisen valtion tulee turvata. Selkeän lainsäädännön puuttuminen on johtanut tilanteeseen, jossa potilaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen kajoaminen perusteettomasti on liian helppoa. Itsemääräämisoikeuslaki tulisikin potilaan oikeusturvan takaamiseksi saattaa voimaan mahdollisimman pian.

Jenna Uusitalo

Kirjoittaja on jatko-opiskelija Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa sekä toimii vapaaehtoisena Ihmisoikeusliiton vaikuttamistyössä. Hänen väitöstutkimuksensa analysoi ensihoitoa kansainvälisenä ja eurooppalaisena ihmisoikeusnormina.

Blogivieraiden näkemykset ovat heidän omiaan, eivätkä välttämättä edusta Ihmisoikeusliiton kantaa.