Moni ihmisoikeuspuolustaja maksaa kovan hinnan työstään. Ei riitä, että ihailemme yksittäisten ihmisten rohkeutta uhrata elämänsä yleville periaatteille. He tarvitsevat tukea pystyäkseen jatkamaan toimintaansa ja päästäkseen tarvittaessa turvaan, jos kotimaa käy hengen päälle.

Iranilaistaustainen ihmisoikeuspuolustaja Mina Ahadi vieraili persiankielisen tasa-arvoseminaarimme puhujana elokuussa. Hän on työskennellyt ihmisoikeuksien edistämiseksi 1970-luvulta lähtien ja ollut perustamassa kansainvälistä kivitysten vastaista komiteaa ICASia. Ahadi tunnetaan myös huivin pakkokäytön vastustajana.
Mina Ahadi on maksanut raskaasti aktivismistaan. Vuonna 1980 Ahadin aviomies vangittiin Iranissa mielivaltaisesti ja teloitettiin kuukauden päästä pariskunnan hääpäivänä. Ahadi itse elää poliisisuojelussa maanpaossa Euroopassa. Minan kohtaamat haasteet järkyttävät, mutta hän ei ole yksin. Tuhannet muut ihmisoikeuspuolustajat elävät ympäristöissä, joissa mielivaltaiset pidätykset, pakotetut katoamiset ja tapot ovat todellisia uhkia. Yksi heistä on tällä viikolla KIOSin seminaarissa Helsingissä vieraillut Afganistanin ihmisoikeuskomission puheenjohtaja Sima Samar, joka on mm. ollut perustamassa maansa tasa-arvoministeriötä, ja puhunut rohkeasti naisten oikeuksien puolesta. Hän jatkaa työtään ihmisoikeuskomission puheenjohtajana kirjaimellisesti henkensä uhalla. Samar elää Kabulissa henkivartijoiden ympäröimänä.

Ihmisoikeuspuolustajien turvattomuuteen on herätty

Onneksi kansainvälinen yhteisö on kiinnittänyt viime vuosina lisääntyvästi huomiota ihmisoikeuspuolustajien turvallisuuteen. Vuonna 2013 YK:n Ihmisoikeusneuvosto hyväksyi päätöslauselman ihmisoikeuspuolustajien suojelemiseksi. Samana vuonna YK:n yleiskokous hyväksyi historiallisen päätöslauselman, jossa huomio keskittyi ensimmäistä kertaa erityisesti ihmisoikeuspuolustajina toimivien naisten turvallisuuteen. Myös ihmisoikeuspuolustajien asemaa tarkkailevan erityisraportoijan roolia jatkettiin kolmeksi vuodeksi tänä vuonna.

Ihmisoikeusliitto tukee ihmisoikeuspuolustajia ja edistää heidän suojeluaan yhteistyössä kansainvälisen kattojärjestömme FIDH:n kanssa. Kuluneena keväänä kampanjoimme jääkiekon MM-kisojen yhteydessä valkovenäläisten ihmisoikeuspuolustajien, erityisesti FIDH:n varapuheenjohtaja Ales Bialiatskin puolesta. Neljän vankeusvuoden jälkeen Bialiatski vapautettiin vankilasta vihdoin kesäkuussa. Bialiatski on kuitenkin edelleen viranomaisten valvonnassa ja hänelle on asetettu matkustusrajoituksia.

Suomessa työ on vielä kesken

Ihmisoikeusliitto on vaatinut muiden järjestön kanssa, että Suomen viranomaiset huomioivat ihmisoikeuspuolustajien roolin nykyistä paremmin sekä Suomessa että ulkomailla. Viime vuonna vaikutimme aktiivisesti ulkoasiainhallinnon ihmisoikeusstrategiaan. Siinä luvataan, että Suomi suhtautuu eri valtioissa tapahtuviin ihmisoikeusloukkauksiin johdonmukaisesti ja vakavasti.

Strategiaa tukee ulkoasiainministeriön vuosille 2013-2015 tekemä ihmisoikeuspoliittinen toimintaohjelma. Siinä ministeriö sitoutuu parantamaan ihmisoikeuspuolustajien suojelua konkreettisesti esimerksi lähetystöjen viisumivirkailijoiden ohjeistuksella.

Toivomme, että ulkoasiainministeriön lisäksi myös sisäministeriö ottaa jatkossa huomattavasti paremmin huomioon ihmisoikeuspuolustajien tilanteen. Sen alainen Maahanmuuttovirasto voi huomioida ihmisoikeuspuolustajat ja heidän oikeutensa esimerkiksi turvapaikkapäätöksissä. Kävimmekin Mina Ahadin kanssa Maahanmuuttovirastossa muistuttamassa sukupuolisensitiivisistä turvapaikkakäytännöistä ja ihmisoikeuspuolustajien kohtaamista haasteista esimerkiksi Iranissa.
Ihmisoikeuspuolustajien työ on välttämätöntä ihmisoikeuksien edistymiselle. Valtionhallinnon on osoitettava yhtenäisesti tukea ihmisoikeuspuolustajille ja –järjestöille. Konkreettisia tekoja ja aktivistien äänen kuulemista siis, kiitos.

 

 

Sini Maria Heikkilä

Kirjoittaja työskentelee Ihmisoikeusliiton kunniaan liittyvää väkivaltaa ennaltaehkäisevässä Kitke!-hankkeessa vaikuttamistyön koordinaattorina.

%d bloggers like this: