Ihmisoikeusliiton lausunto korkeakoulutuksen saavutettavuussuunnitelmasta. Lausunto annettu lausuntopalvelu.fi:n kautta.
Yleiset huomiot
Ihmisoikeusliitto lausuu asiassa yleisellä tasolla ja esittää kaikki huomionsa siksi kohdassa Lausunnonantajan muut huomiot.
Korkeakoulutuksen saavutettavuuden lisääminen on yhdenvertaisuuden kannalta tärkeä tavoite. Selvityshenkilön laatimassa esityksessä on kuvattu monipuolisesti saavutettavuuden eri ulottuvuuksia ja näihin tällä hetkellä liittyviä haasteita eri ryhmien kannalta.
Ihmisoikeusliitto toteaa, että koulutukseen liittyvät saavutettavuuden ja yhdenvertaisuuden ongelmat koskevat koko koulutusjärjestelmää. Saavutettavuusvelvoitteiden vahvistaminen korkeakoulutuksessa on positiivista, mutta samalla vain osa ratkaisua.
Saavutettavuussuunnitelmasta mahdollisesti säädettäessä on mietittävä sekä säätelyn terminologista johdonmukaisuutta että sen sisällön suhdetta muuhun yhdenvertaisuutta edistävään lainsäädäntöön. Erityisesti on pohdittava uuden säätelyn suhdetta yhdenvertaisuuslain sisältämiin velvoitteisiin ja yhdenvertaisuuslainsäädännön terminologiaan sekä muuhun lainsäädäntöön, joka liittyy saavutettavuuteen.
Yhdenvertaisuuslaki velvoittaa kaikki oppilaitokset ja koulutuksen järjestäjät edistämään yhdenvertaisuutta kaikilla yhdenvertaisuuslain kattamilla syrjintäperusteilla. Oppilaitosten tulee myös laatia yhdenvertaisuussuunnitelma. Nykyisellään yhdenvertaisuuden edistämistoimet ja yhdenvertaisuussuunnittelun toteutuvat Ihmisoikeusliiton käsityksen mukaan oppilaitoksissa erittäin vaihtelevasti. Yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua, oppilaitoksen kaikkea toimintaa koskevaa nykytilanteen arviointia ja tehokkaita, räätälöityjä, eri syrjintäperusteita koskevia edistämistoimia ei useinkaan tehdä, vaan yhdenvertaisuuden edistäminen jää helposti julistuksenomaisten dokumenttien tasolle. Tämä johtuu pitkälti siitä, että yhdenvertaisuuslain säädökset ovat tältä osin siinä määrin väljät, että ne jättävät oppilaitoksille merkittävän harkintavallan toimenpiteiden yksityiskohtaisuuden osalta. Tässä mielessä uudet konkreettiset oppilaitoksia velvoittavat toimet saavutettavuuden edistämiseksi eri aliedustettujen tai syrjinnälle alttiiden ryhmien osalta ovat paikallaan.
Saavutettavuuden lisäämiseen liittyvistä velvoitteista säädettäessä on kiinnitettävä huomiota johdonmukaiseen terminologiaan. Koulutuspolitiikassa yleensä, kuten myös selvityshenkilön Korkeakoulutuksen saavutettavuus -esityksessä, käsitettä käytetään melko laajassa merkityksessä, koskemaan niin eri sosioekonomisista taustoista tulevien henkilöiden, maahanmuuttajataustaisten tai eri etnisiin ryhmiin kuuluvien henkilöiden, vammaisten ihmisten kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien henkilöidenkin pääsyä korkeakoulutukseen tai yhdenvertaisuutta korkeakoulutuksessa. Toisaalta vammaispolitiikassa ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa kotimaisessa ja EU-lainsäädännössä sekä YK:n yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista saavutettavuus tarkoittaa nimenomaan toimintakykyyn ja vammaan liittyvää saavutettavuutta. Nämä erot saavutettavuuden käsitteen käytössä on otettava mahdollisessa uudessa säätelyssä huomioon niin, että käsitteellinen epäselvyys ei lisäänny entisestään.
Saavutettavuustyössä tulee sekä korkeakoulukohtaisesti että säädösvalmistelussa kuulla aliedustettuja ja syrjinnälle alttiita ryhmiä monipuolisesti. Mahdollisissa uusissa velvoitteissa on tärkeää huomioida kattavasti ja konkreettisesti eri syrjintäperusteet ja esimerkiksi alkuperäiskansa saamelaiset. Vammaisten ihmisten osalta on otettava huomioon YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen vaatimukset vammaisten ihmisten osallisuudesta heitä koskevaan päätöksentekoon.
