Oikeuslaitoksen politisoituminen, mielenosoitusten estäminen, median riippumattomuuden mureneminen sekä seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen, naisten ja turvapaikanhakijoiden oikeuksien räikeä rajoittaminen. Nämä ovat esimerkkejä ihmisoikeusloukkauksista, joita Unkarin ja Puolan hallinnot jatkuvasti tekevät. Ihmisoikeusloukkaukset ja oikeusvaltiorikkomukset tapahtuvat EU:ssa, jonka perusarvoihin kuuluvat ihmisoikeuksien, oikeusvaltioperiaatteen ja demokratian kunnioittaminen, tasa-arvo ja syrjimättömyys.
Ihmisoikeusliiton järjestämässä Erosion of the Rule of Law in Hungary and Poland – Civil Society Strikes Back –webinaarissa puhuivat puolalainen ihmisoikeusjuristi Eliza Rutynowska, unkarilainen ihmisoikeuspuolustaja András Léderer sekä valtiosääntöoikeuden professori Tuomas Ojanen. Paneelikeskustelussa mukana olivat myös Euroopan parlamentin varapuheenjohtaja Heidi Hautala ja kansanedustaja Johannes Koskinen. Rutynowska työskentelee Civil Development Forum -ajatuspajassa ja Puolan hallintoa vastustavien aktivistien oikeusavustajana. Léderer toimii asiantuntijana ihmisoikeusjärjestö Hungarian Helsinki Committeessa.
Julkisten instituutioiden riippumattomuus on jo historiaa
Rutynowskan ja Lédererin puheenvuoroista välittyi hätä. Puolan vallassa oleva konservatiivinen Laki ja oikeus -puolue (PiS) on viime vuodet kiristänyt otettaan ja hyökännyt riippumattomia elimiä kuten korkeinta oikeutta, perustuslakituomioistuinta, mediaa ja kansalaisyhteiskuntaa vastaan. Hallinto on heikentänyt vähemmistöjen sekä naisten oikeuksia ja käännyttää turvapaikanhakijoita väkivaltaisesti Valko-Venäjän rajalla vastoin kansainvälisiä sopimuksia.
”Oikeusvarmuus on maassamme historiaa. Nykyään lakien säätämisen ja oikeusprosessien perustana on mielivaltaisuus”, Rutynowska kiteytti.
Yhdenvertaisuutta lain edessä on lähes mahdoton toteuttaa maassa, jossa PiS-puolueella on valta jokaisessa julkisessa instituutiossa.
”Kutsun tilannetta oikeudellisten instituutioiden zombifikaatioksi: kaikki julkiset elimet, joihin pitäisi pystyä luottamaan, mukaan lukien syyttäjälaitos, poliisi ja julkinen media, ovat täysin hallinnon vallan alla”, Rutynowska selitti.
Ihmisoikeusasiantuntija Lédererin kuvaus Unkarin tilanteesta on hämmentävän samanlainen. Unkarin valtapuolue Fidesz on viimeisen kymmenen vuoden aikana käytännössä romuttanut kaikki Unkarin riippumattomat instituutiot ja muokkaa perustuslakia tuon tuosta oman poliittisen agendansa mukaan.
Léderer antoi esimerkin riippumattoman median alasajosta: Se, mitä Unkarissa kuulee julkisesta mediasta, on tosiasiassa hallinnon mielipide, eikä kunnollista poliittista keskustelua ole. Oppositio, kansalaisyhteiskunta tai tavalliset kansalaiset eivät kuulu mediassa. Hallituksen ja pääministerin lähellä olevat tahot ovat ostaneet lähes kaikki yksityiset tiedotusvälineet.
”Jos tämä ei ole Orwellin 1984, niin en tiedä, mikä on. Kuvittele, että yli kymmenen vuoden aikana saat vain yhdenlaista tietoa ja uutisia, joita ei koskaan kyseenalaisteta. Siitä muodostuu totuutesi”, Léderer kuvasi.
Hänen mukaansa median osalta tilanne on Unkarissa vielä pahempi kuin Puolassa, jossa kansalaisyhteiskunta ja riippumaton media vielä jollakin tapaa sinnittelevät.
Ei oikeusvaltiota ilman ihmisoikeuksia
Léderer ja Rutynowska kertoivat, kuinka oikeusvaltioperiaatteen hylkääminen vaikuttaa konkreettisesti ihmisoikeuksien toteutumiseen ja ihmisten arkielämään. Myös professori Tuomas Ojanen oli samoilla linjoilla Rutynowskan ja Lédererin kanssa. Hän kuvasi oikeusvaltioperiaatteen ja ihmisoikeuksien yhteen kietoutuneisuutta.
”Oikeusvaltioperiaate ja ihmisoikeudet kulkevat tiiviisti käsi kädessä, ja ne täydentävät sekä vahvistavat toisiaan. Oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen on oleellinen osa ihmisoikeuksien turvaamista”, Ojanen tiivisti.
Ojanen muistutti, että on oltava tarkkana, ettemme ajattele, että pelkästään esimerkiksi kansalais- tai poliittiset oikeudet kuuluvat oikeusvaltioperiaatteen alle. Sosiaaliset oikeudet muodostavat myös keskeisen osan oikeusvaltiota varsinkin, koska sosiaaliset oikeudet ehkäisevät syrjintää.
”Oikeusvaltioperiaatteessa on olennaisesti kyse vähemmistöjen ja haavoittuvassa asemassa olevien ryhmien oikeuksien turvaamisesta”, hän alleviivasi.
Oikeusvaltio ei ole itsestäänselvyys Suomessakaan
Miksi Ihmisoikeusliitto haluaa kiinnittää huomiota Unkariin ja Puolaan? Miksi Suomen tulisi välittää muiden EU-maiden sisäisistä ongelmista, ja voimmeko Suomesta käsin tehdä tilanteelle mitään?
Léderer muistutti, että EU:n rahoitusmekanismit ovat yhteiset. Suomalaiset veronmaksajat rahoittavat Unkarin autoritaarista hallintoa. Korruption takia se tarkoittaa usein käytännössä sitä, että rahat menevät Fideszin ja puoluetta lähellä olevien tahojen taskuihin. Suomi ja muut EU-maat eivät voi tuudittautua siihen, että oikeusvaltion mureneminen tapahtuisi vain jossakin kaukana, meistä irrallisessa todellisuudessa.
”Huolestuttava kehitys on levinnyt Unkarista ja Puolasta muuallekin. Totalitaariset hallinnot opettavat ja oppivat toisiltaan tehokkaasti. Hyvänä esimerkkinä on ihmisoikeusloukkaukset Puolan ja Valko-Venäjän rajalla. Sama tapahtuu myös Unkarin ja Serbian rajalla”, Léderer kuvaili.
Europarlamentaarikko Heidi Hautala painotti, että kaikkien EU-maiden tulee seurata tarkasti, mitä Puolassa ja Unkarissa tapahtuu. Hän muistutti, että Suomeenkin voisi tulla tilanne, jossa poliittinen enemmistö hajottaisi meidän perustuslaillisen järjestyksemme, jos se vain niin haluaisi.
”Emme voi pitää oikeusvaltiota itsestäänselvyytenä, vaan sen eteen täytyy tehdä jatkuvasti työtä”, Hautala painotti.
Kaikki panelistit olivat yhtä mieltä siitä, että kysymys ei ole pelkästään Unkarin ja Puolan oikeusvaltiokehityksen ongelmista, vaan laajemmasta kriisistä, jossa EU:n perusarvot ovat vaarassa.
“Huoleni ei ole, että tulee Polexit tai Hunexit. Se mikä minua pelottaa eniten on, että nämä maat pakottamalla määrittelevät uudelleen sen, mikä EU on ja mitä se edustaa”, Rutynowska kiteytti.
Kansanedustaja Johannes Koskinen toi esille, että maiden sanktiointi on saatava tehokkaammaksi.
”On luotava tehokkaita sanktiomenetelmiä, jotta EU:n yhteisiä sopimuksia ja rahoitusmekanismeja noudatetaan, ja etenkin aloittaa menetelmien tiukka toimeenpano”, Koskinen sanoi.
Rutynowska painotti, että vaikka sanktioita käytetään esimerkiksi Puolaa kohtaan ja EU:n rahavirtoja maahan estetään, sanktiot eivät saa olla hyökkäys puolalaisia ihmisiä kohtaan:
”EU:n toimenpiteiden täytyy olla todella selkeästi kohdennettu hallinnon toimia kohtaan, ei kansalaisiin. Puolan ja Unkarin kansalaiset ovat kuitenkin viime kädessä kärsijät hallintojen toimien alla.”
Kansalaisyhteiskunnan ja riippumattoman median tukeminen tärkeää
Vaikka Puolan ja Unkarin pelottavaa tilannetta seuratessa saattaa tulla voimaton olo, keskusteluista välittyi myös pieni toiveikkuus. Ihmisoikeusliiton pääsihteeri Kaari Mattila toi lopetuspuheenvuorossaan esille Suomen vastuuta ja vaikutusmahdollisuuksia. Suomi voisi esimerkiksi moninkertaistaa omia viranomaisiaan koskevan ihmisoikeus- ja oikeusvaltiokoulutuksen. Oikeusvaltioperiaatetta ja ihmisoikeuksia, niiden yhteen kietoutuneisuutta ja välttämättömyyttä ei tunneta kovinkaan hyvin Suomessa.
”Miten voimme puolustaa ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiotamme, jos emme tiedä mitä ne tarkoittavat?”, Mattila kysyi.
Mattila peräänkuulutti myös, että diplomatia ja hallintojen välinen yhteistyö ovat tärkeitä vaikuttamisen keinoja, mutta Suomi ja muut EU:n jäsenvaltiot eivät voi luottaa vain niihin. Puolan, Unkarin ja muiden autoritaaristen maiden kansalaisyhteiskunnan ja riippumattoman median kuuleminen ja tukeminen on vähintäänkin yhtä tärkeää.
”Koska näiden maiden omat hallinnot eivät anna kansalaisilleen ääntä, on meidän muiden jäsenvaltioiden tehtävä se. On löydettävä uusia solidaarisuuden ja tuen tapoja”, Mattila kiteytti.
Katso webinaaritallenne:
Webinaari toteutettiin ulkoministeriön Eurooppa-tiedotuksen tuella.
