Alkukesästä uutisoitiin Suomesta Syyriaan taistelemaan lähteneen nuoren miehen kuolemasta. Vanhemmille pojan lähtö tuli yllätyksenä. Siitä ei etukäteen kotona puhuttu, vaan perhe kuuli asiasta vasta pojan ollessa jo Syyriassa.
Kuollut nuori mies ei ollut ainoa lähtijä. Sisäasiainministeriön tilannekatsauksen (2013) mukaan tällaisia henkilöitä arvioidaan lähteneen Syyriaan yli 30. Väkivaltainen ääri-islam ei näy rikostilastoissa, mutta Suomesta tiedetään lähteneen kymmeniä henkilöitä taisteluihin konfliktialueille.
Mukana on sekä maahanmuuttajataustaisia että kantasuomalaisia islaminuskoon kääntyneitä, miehiä ja naisia. Matkaan on lähdetty yksin, ryhmässä, joskus jopa pariskunnittain. Tieto on yllättävä, koska suomalainen muslimiväestö on pääosin maltillista eivätkä radikaalit näkemykset saa täällä juuri kannatusta.
On helppoa niputtaa kaikki lähtijät syrjäytyneiksi, jotka ovat paremman tekemisen puutteessa radikalisoituneet. Syyriaan ja Irakiin taistelemaan lähteneiden joukossa on kuitenkin myös ylioppilaita ja opiskelijoita. Suurin osa heistä on Suomessa kasvaneita.
Vaikka kyseessä on pieni joukko, asia huolettaa niin meitä kuin maahanmuuttajataustaisten nuorten vanhempiakin. Yksi taisteluihin lähtenyt nuori langettaa varjon monen Suomessa asuvan maahanmuuttajanuoren päälle, riippumatta siitä, mitä he tekevät tai miten elävät. Taistelemaan lähteneet voivat myös palata jyrkkine ajatuksineen takaisin Suomeen.
Suomessa herätään pikkuhiljaa
Suomessa on monenlaista ääriajattelua. Siinä missä vaikkapa Syyriaan lähteneiden määrä arvioidaan kymmenissä, SUPOn arvion mukaan 1000–2000 henkilöä on mukana äärioikeistolaisessa liikkeessä Suomessa.
Äärioikeiston nousua Euroopassa pohdittiin juhannuksen jälkeisellä viikolla Tukholmassa Ruotsin oikeusministeriön ja ISD:n (Institute for Strategic Dialogue) järjestämässä seminaarissa, johon Ihmisoikeusliitto osallistui. Suomessa äärioikeiston väkivallantekoja on tapahtunut suhteellisen vähän. Ekstremistit ovat yhteydessä poliittiseen järjestelmään, esimerkiksi siten, että puolueiden toiminnassa ja äärioikeiston toiminnassa on mukana samoja henkilöitä. Tätä pidämme varsin huolestuttavana.
Suomessakin on pikkuhiljaa herätty väkivallan uhkaan. Maamme ensimmäinen kansallinen toimenpideohjelma väkivaltaisen ekstremismin ennaltaehkäisemiseksi hyväksyttiin vuonna 2012. Uusimman tilannekatsauksen mukaan Suomessa tapahtuu varsin vähän siihen liittyviä rikoksia. Vuonna 2013 kirjattiin alle sata rikosta, jotka ilmentävät jollain tavoin väkivaltaista ekstremismiä. Suuri osa näyttää olevan spontaaneja skinheadien väkivallantekoja. Tarkkaa tietoa ei kuitenkaan tilastojen puutteiden vuoksi ole. Esimerkiksi viharikoksista vain pienen osan arvioidaan liittyvän väkivaltaiseen ekstremismiin.
Nuorille lisää asiallista tietoa
Suomessa ääriliikkeet, olipa sitten kyse radikaalista islamista tai äärioikeistosta, eivät ole saaneet samanlaista jalansijaa kuin muualla Euroopassa. Nuorten kanssa työskentelevät ovat avainasemassa ääri-ilmiöiden ennaltaehkäisyssä. Kyseessä on uhka erityisesti nuoren omalle tulevaisuudelle, siinä missä vaikkapa päihteetkin. Nuorten tulisi saada asiallista tietoa, jotta he tunnistaisivat tilanteet, joissa joku tulee värväämään.
Pelkkä radikalisoituneiden nuorten julistaminen mielenvikaisiksi tai terroristeiksi ei riitä. Ekstremismi pitää tunnistaa ja siihen pitää puuttua. Ennen kaikkea, siitä ei saa vaieta.
Milla Aaltonen, tutkimuspäällikkö, Ihmisoikeusliitto
Saido Mohamed, asiantuntija, Ihmisoikeusliitto
